Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack

ruotsalainen upseeri

Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack (ääntäminen: fä'jsak ), (29. maaliskuuta 1763 Rostock30. lokakuuta 1818 Tukholma) oli ruotsalainen sotilas. Hän osallistui Suomen sotaan kesällä ja syksyllä 1808.

Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack
Alexander Wetterlingin litografia
Alexander Wetterlingin litografia
Henkilötiedot
Syntynyt29. maaliskuuta 1763
Rostock, Saksa
Kuollut30. lokakuuta 1818 (55 vuotta)
Tukholma
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Ruotsi
Taistelut ja sodat

Kustaa III:n sota 1788 - 1790,
Pommerin sota,

Lemun taistelu,
Lapväärtin taistelu,
Oravaisten taistelu,
Pohjoisen Saksan taistelut vuosina 1813-1814,
Ruotsin-Norjan sota 1814
Sotilasarvo Generalinspectör

Ernst von Vegesackin isä oli hollantilainen kapteeni ja äiti Sofia Magdalena von Blücher. Von Vegesackin perhe muutti Ruotsiin vuonna 1777 ja nuori Ernst pääsi Paašiksi Kustaa III:n hoviin. Ernst von Vegesack avioitui vuonna 1791 Anna Beata Hammarfein kanssa. Vuonna 1802 von Vegesack nimitettiin vapaaherraksi.

”Ernst von Vegesackin marssi”, jonka on säveltänyt Johann Ignaz Stranensky vuonna 1808, vahvistettiin 30. marraskuuta 1992 Saaristomeren Laivaston kunniamarssiksi. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen Ernst von Vegesackin marssi on Rannikkolaivaston kunniamarssi.

Sotilasura muokkaa

 
Ernst von Vegesackin hautamuistomerkki Pyhän Klaaran kirkolla Tukholmassa.
  • Von Vegesack aloitti sotilaspalvelunsa kornettina Hevoshenkikaartissa.
  • Vuonna 1788 kapteenina hänet lähetettiin johtamaan vapaaehtoiskomppaniaa tanskalaisia vastaan.
  • Kustaa III määräsi hänet jääkäripataljoonan johtajaksi Suomeen rajaselkkauksiin.
  • Vuosina 1790 -1794 hän johti Taalainmaan rykmenttiä.
  • Vuonna 1800 hän oli hetken aikaa Savon prikaatin komentaja, jonka jälkeen hän oli kokoamassa armeijakuntaa Göteborgissa englantilaisia vastaan.
  • Vuonna 1802 hän oli Götan kaartin päällikkö.
  • Vuonna 1804 hän johti Västerbottenin rykmenttiä.
  • Vuonna 1806 hänet nimitettiin Älvsborgin rykmenttiin.
  • Pommerin sodassa hän johti neljättä prikaatia ja haavoittui vaikeasti.
  • Vuonna 1808 hänet ylennettiin Länsiarmeijan oikean siiven komentajaksi ja sotajoukon kanssa hän kävi Norjassa.
  • Vuonna 1808 von Vegesack nimitettiin Länsi-Suomeen suunnitellun maihinnousudivisioonan johtoon. Suomessa hänen johtamansa joukko oli Lemun taistelussa, Lapväärtin taistelussa ja Oravaisten taistelussa.
  • Vuosina 1813 – 1814 von Vegesack taisteli ranskalaisia vastaan Pohjois-Saksassa Napoleonin sodissa.
  • Vuonna 1814 hän taisteli Norjassa.

Sotaoikeuteen von Vegesack joutui, koska hänen maihinnousulaivastonsa rantautui Kristiinankaupunkiin 28. elokuuta 1808. Kuningas oli käskenyt hänen rantautua Poriin. Sotahovioikeus vapautti hänet, mutta Kustaa IV Adolf tuomitsi hänet henkilökohtaisesti elinkautiseen vankeuteen. Tuomiota ei pantu täytäntöön, koska kuningas syrjäytettiin.

Ylennykset muokkaa

Kunniamerkit muokkaa

Tunnus Kunniamerkki Milloin
Ritari (RSO) Miekkaritarikunta 21. elokuuta 1790
Komentaja (KSO) Miekkaritarikunta 30. kesäkuuta 1808
  Ritari, suuri risti (RmstkSO1kl) Miekkaritarikunta 07. heinäkuuta 1807
  Komentaja, suuri risti (KmstkSO) Miekkaritarikunta 28. tammikuuta 1813

Maininta Vänrikki Stoolin tarinoissa muokkaa

Ernst von Vegesack mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoiden Wilhelm von Schwerin runon viimeisessä säkeistössä:

"Valitus ei kuulunut miehuuton,
syvä kaipaus vaan,
kehuks nuorena kaatunehen urohon
ei sanaakaan;
elon aamua Vegesack vain ylistää,
ja paareja Adlercreutz silittää,
ja Drufvasta harvoin nähty
helo kyynel herkähtää."

Lähteet muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Eberhard von Vegesack

Aiheesta muualla muokkaa