Dornier Do 317
Dornier Do 317 oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen pommikone, joka suunniteltiin osaksi RLM:n käynnistämää Bomber B -nimistä lentokoneen suunnittelukilpailua. Do 317:n suunnitteli Dornier, ja koneesta valmistettiin vain yksi prototyyppi ennen projektin hylkäämistä pitkien moottorijohteisten viivästysten vuoksi.
| Dornier Do 317 | |
|---|---|
 Do 317 V1 |
|
| Tyyppi | pommikone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Dornier Flugzeugwerke |
| Ensilento | 8.9.1943 |
| Valmistusmäärä | 1 |
| Kehitetty mallista | Dornier Do 217 |
Suunnittelu ja kehitys
muokkaaHeinäkuussa vuonna 1939, Saksan ilmailuministeriö (RLM) esitti vaatimukset uuden pommikoneen suunnittelemiseksi. Näihin vaatimuksiin kuului mm. että koneen olisi oltava kaksimoottorinen, kykenevä kantamaan 2 000 kg pommilastin 3 600 kilometrin matkan, ja suurin nopeus olisi oltava vähintään 600 km/h. Miehistön olisi oltava kolmihenkinen ja paikoitettuna paineistettuun ohjaamoon. Lisäksi voimanlähteiksi odotettiin tulevan joko kahdet DB 604- tai Jumo 222 moottorit. Nämä vaatimukset uuden pommikoneen suunnittelemiseksi nimettiin aluksi "Kampfflugzeug B", ja myöhemmin "Bomber B":ksi.[1]
Mahdollisena tekijänä uusien vaatimusten laatimiseksi on pidetty Junkersin Ju 288 projektia, josta oli saman vuoden heinäkuuhun mennessä valmistettu yksi täysikokoinen mallinnos, jonka RLM:n henkilöstö oli käynyt arvioimassa. RLM:llä oltaisiin täten saatettu nähdä Ju 288:ssa suuri harppaus suorituskyvyssä olemassa oleviin pommikoneisiin verrattuna, ja tämän vuoksi haluttu muiltakin lentoteollisuuden yrityksiltä vastaavia ehdotelmia parhaimman löytämiseksi. Nämä Bomber B suunnitteluehdot lähetettiin Aradolle, Dornierille, Focke-Wulfille, Junkersille sekä Heinkelille, aloittaen uuden pommikoneen suunnittelukilpailun. Junkers sekä Dornier saivat nämä ehdot kuitenkin muita aikaisemmin käsiinsä, sillä heidät nähtiin edelläkävijöinä vastaavien lentokoneiden suunnittelemisessa.[1]
Do 317
muokkaaDornierin saatua tiedot uutta lentokonetta varten, päätettiin heillä turvautua heidän aikaisempaan Do 217 pommikoneeseen, joka oli jo osoittanut olevansa rakenteeltaan ja suorituskyvyltään muita vastaavia aikaisiaan saksalaisia pommikoneita tehokkaampi. Täten Do 217:n muotoa käytettiin vahvasti suunnittelujen pohjana, ja kehitystöiden aikana laaditut luonnokset muistuttivatkin kaikki ulkonäöltään kyseistä lentokonetta. Näiden välillä oli kuitenkin paljon eroavaisuuksia siipien pituuksissa, rungon mitoissa sekä ohjaamon rakenteessa, jotka muuttuivat useasti uuden konetyypin kehitystöiden edetessä.[1]
Vaikka Dornier oli saanut Bomber B vaatimukset käsiinsä lähes kaikkia muita lentokonevalmistajia aikaisemmin, esiteltiin ensimmäiset luonnokset uudesta pommikoneesta RLM:lle vasta helmikuussa 1940, joka oli myöhemmin kuin monilla muilla kilpailevilla yrityksillä. Syynä heikkoon panostukseen saattoi olla tuotannossa olevan Do 217:n jatkokehitysten priorisointi, taikka heidän tietoutensa koneen voimanlähteiksi tarkoitettujen DB 604- ja Jumo 222 -moottorien vaivalloisista kehitystöistä, joita ilman ei koneen suorituskykyyn saataisi suurta parannusta Do 217:n uusimpiin versioihin verrattuna. Viiveestä huolimatta, RLM teki tilauksen kuudesta prototyypistä nähtyään valmiit luonnokset, jotka Dornier aikoi väliaikaisena ratkaisuna varustaa DB 606 -moottoreilla. Kesään mennessä nämä olivat kuitenkin määrätty vaihdettavaksi pienempitehoisiin BMW 801 -tähtimoottoreihin.[1]
Vuoden 1940 lokakuuhun mennessä, Dornier oli saanut rakennettua täysikokoisia mallinnoksia Do 317:stä lähes valmiiksi, ja näitä tulivat 17. ja 18. päivänä arvioimaan RLM:n henkilöstöä Rechlinin koekeskuksesta mukanaan joukko alan alihankkijoita. Arvioinnin tuloksena oltiin koneen tähystyslaitteistoon tyytymättömiä, ja ampumoiden tulivoimaan sekä etuaseistuksen sijoittamiseen haluttiin parannusta. Huomautuksia annettiin myös keskeneräiseksi jääneestä pommiruumasta, sekä täysin havainnollistamatta jääneestä panssaroinnista. Uutta arviointia varten merkattiin seuraavan viikon tiistai ja keskiviikko, jolloin päivitettyjä mallinnoksia tulisi arvioimaan suurempi 29-henkinen ryhmä. Mallinnokset päivitettiin ajallaan uusien vaatimusten mukaisesti, ja uuden arvioinnin päätteeksi jäi arvioijilta suurimpana huomiona merkille vain, että kyseinen lentokonetyyppi muistutti hyvin suuresti Dornierin samanaikaisesti kehitteillä ollutta Do 217 E-2 pommikonetta, eikä uusia muutosvaatimuksia esitetty jatkoa varten.[1]
Tammikuussa vuonna 1941 RLM:llä huomattiin, että Do 317 ei täyttänyt alkuperäisissä ehdoissa listattua vaatimusta laskeutumislentonopeudesta, ja lähetti tästä huomautuksen Dornierille. Dornierilla oltiin kuitenkin törmätty vastaavaan ongelmaan jo Do 217:n kehitystöiden aikana, ja toimivana ratkaisuna oli keksitty käyttää laskusiivekkeinä kaksoissolasiivekkeitä perinteisten sijasta. Dornier ilmoitti asiasta takaisin RLM:lle, ja jatkoi töitä prototyyppien valmistamiseksi.[1]
Maaliskuun 15. päivänä Dornier ilmoitti tavoitteellisia määräaikoja koskien Do 317:n kehitystöitä. Tarkoituksena oli suorittaa Do 317:n ensimmäisen prototyypin, Do 317 V1:n, ensilento tammikuussa 1942, V2:n helmikuussa, V3:n maaliskuussa, V4:n toukokuussa, V5:n heinäkuussa ja V6:n elokuussa samana vuonna. Sarjatuotannon oli tarkoitus alkaa saman vuoden viimeisellä neljänneksellä mallinimikkeellä Do 317 A. Ensimmäinen yksilö valmistuisi lokakuussa, seuraavat kolme marraskuussa ja kuusi joulukuussa, ellei kehitystöihin tulisi suurempia viivästyksiä.[1]
Vuoden 1941 loppuun mennessä oltiin kuitenkin huomattu, että koneen moottoreiksi tarkoitetut DB 604- ja Jumo 222 -moottorit eivät olisi saatavilla vielä pitkään aikaan näiden kärsimien kehitysongelmien vuoksi. Dornierilla koettin myös prototyyppeihin tarkoitettujen BMW 801 -moottorien asentaminen turhaksi niillä saavutettavien heikkojen suoritusarvoparannusten takia, eikä alkuperäisenä varavaihtoehtona pidetyt DB 606 -moottoritkaan olleet säästyneet kehitysongelmilta. Tämän vuoksi Do 317:stä päätettiin kehittää paranneltu B-versio, joka tulisi käyttämään tehokkaampia ja saatavilla olevia DB 610 moottoreita. Luonnokset päivitetystä B-mallista lähetettiin RLM:n arvioitavaksi tammikuussa 1942. B-malliin tehtiin myös muitakin parannuksia moottorien lisäksi, joita olivat mm. paineistettu ohjaamo ja radio-ohjatut ampumot. Myös kärkiväliä pidennettiin ja kantavuutta saatiin suuremmaksi.[1]
Vuoden 1943 kesäkuuhun mennessä oli A-malliin perustuva aseistamaton prototyyppi, Do 317 V1, saatu pitkien viivästysten jälkeen lähes valmiiksi. Koneyksilö ei ollut kuitenkaan lentänyt vielä elokuuhunkaan mennessä, jonka johdosta nähtiin RLM:llä parhaaksi perua projekti kokonaisuudessaan, ja romuttaa keskeneräiseksi jäänyt toinen V2 prototyyppi. Dornierilla haluttiin kuitenkin vielä päästä kokeilemaan valmiiksi saatua V1 prototyyppiä, ja syyskuun 8.päivänä vuonna 1943, konetyyppi suoritti ensimmäisen lentonsa DB 603 moottorien varassa Friedrichshafenissa lentäen yhteensä 32 minuuttia. Kaksi muutakin lentoa suoritettiin vielä saman kuun aikana,[1] joiden johdosta ei konetyypissä huomattu merkittäviä parannuksia Do 217:n uusimpiin malleihin verrattuna.[2] Lentojen jälkeen myös kyseinen yksilö lähetettiin romutettavaksi, ja moottorit säästettiin näitä odottaville Do 217 koneille.[1]
Rakenne
muokkaaDo 317 A
muokkaa
Rakenteeltaan Do 317 oli kokometallinen, ja siinä oli kahdet moottorit asennettuna sen siipiin, ollen ulkonäöltään vahvasti Do 217:n kaltainen. A-mallissa moottorien tuli olla joko kahdet 24-sylinteriset 2 500 hv Daimler-Benz DB 604- tai kahdet 2 465 hv Junkers Jumo 222 moottorit. Siivet itsessään olivat samanlaiset kolmiosaiset itsekantavat olkasiivet kuin Do 217:ssä, ja ominaisuuksina niistä löytyi koko jättöreunan mittaiset kaksoissolasiivekkeet, ulompaa siivekkeet, ja sisempänä sähkökäyttöiset laskusiivekkeet. Siiven etureunassa oli myös kuumalla ilmalla toimiva jäänestojärjestelmä.[2] Tarkkoja lukemia siipien ja rungon pituuksille ei voida antaa piirrosten välisten suurien vaihteluiden vuoksi, mutta eräässä A-mallissa on kärkivälinä ollut 20,64 metriä ja rungon pituutena 16,80 metriä.[1]
Koneen ohjaamo sijaitsi rungon etuosassa, ja sitä ympäröi samanlainen pyöreä lasitettu kupu kuin Do 217 K:ssa, antaen koneen nelihenkiselle miehistölle hyvän näkymän ympärilleen. Koneen pyrstö oli muodoltaan kaksoispyrstö, joka koostui kahdesta kolmion muotoisesta sivuvakaimesta, jotka olivat kiinnitettynä kaksiosaisen korkeusvakaimen päihin molemmin puolin runkoa. Jokaisessa vakaajassa oli myös oma peräsimensä, sekä niihin kuuluva trimmi. Lisäksi korkeusperäsimistä löytyi ominaisuutena sen automaattinen säätyminen laskusiivekkeiden käytön yhteydessä. Laskutelineet olivat lainattu Do 217:stä, ja ne olivat sisäänvedettävät, kahden päälaskutelineen vetäytyen moottorien taakse ja kannuspyörä rungon takaosaan.[2]
Koneen aseistukseen kuuluivat yksi kiinteä eteenpäin suunnattu 15 mm MG 151 lentokonekivääri, yhdet 13 mm MG 131 konekiväärit kolmessa ampumossa, joista yksi ympärikääntyvä oli ohjaamon päällä ja kaksi muuta ohjaamon peräosassa taaksepäin suunnattuna rungon ylä- ja alapuolella. Ohjaamosta löytyi myös yksi eteenpäin suunnattu liikuteltava MG 81Z konekivääri, joka oli yhdistelmä kahdesta 7,9 mm MG 81 konekivääristä. Näiden lisäksi oli pommiruumassa mahdollista kuljettaa suurimmillaan 3 000 kilogramman lentopommilasti.[2]
Do 317 B
muokkaaPäivitetty Do 317 B oli rakenteeltaan lähes identtinen A-mallin kanssa, mutta sisälsi useita parannuksia edeltävään malliin verrattuna. Siipien kärkiväliä pidennettiin 26 metriin, ja lentopommilastin määrää saatiin nostettua 3 000 kilogrammasta 4 000 kilogrammaan. Moottoreiksi kaavailtiin asennettavan kahdesta 12-sylinterisestä DB 605 -moottorista kootut DB 610 -moottorit, joilla saatiin tuotettua 2 950 hv tehoa per moottori. Lisäksi koneen lasitetusta ohjaamosta tehtiin paineistettu.[2]
Aseistusta päivitettiin ympärikääntyviksi radio-ohjatuiksi ampumoiksi, joista yksi oli rungon päällä suunnilleen sen keskikohdassa ja yhdet ohjaamon ylä- ja alapuolella. Yläpuolella olleet ampumot olivat varustettu 13 mm MG 131 Z konekivääreillä, jotka olivat yhdistelmä kahdesta MG 131 konekivääristä, ja alapuolella ollut ampumo 7,9 mm MG 81 Z konekiväärillä. Näiden lisäksi koneen pyrstöstä löytyi yksi taaksepäin suunnattu kiinteä 20 mm MG 151 J lentokonetykki.[2]
Versiot
muokkaa- Do 317 V1
- Aseistamaton Do 317 A-malliin perustuva prototyyppi, moottoreina kahdet 12-sylinteriset 1 726 hv Daimler-Benz DB 603 moottorit.
- Do 317 A
- Alkuperäisiin suunnitelmiin perustuva malli, joka suunniteltu täyttämään Bomber B -vaatimukset. Aseistettu kolmella 13 mm MG 131 konekiväärillä, yhdellä 15 mm MG 151 lentokonekiväärillä ja 7,9 mm MG 81 Z konekiväärillä. Suurin lentopommilasti 3 000 kg. Moottoreina joko kahdet 24-sylinteriset 2 500 hv Daimler-Benz DB 604- tai kahdet 2 465 hv Junkers Jumo 222 moottorit.
- Do 317 B
- Paranneltu versio A-mallista, johon oli tarkoituksena asentaa saatavilla olevat 24-sylinteriset 2 950 hv Daimler-Benz DB 610 moottorit DB 604- tai Jumo 222 moottorien tilalle. Aseistettu kahdella 13 mm MG 131 Z lentokonekiväärillä, yhdellä 7,9 mm MG 81 Z konekiväärillä ja 20 mm MG 151 J lentokonetykillä. Suurin lentopommilasti 4 000 kg.
Tekniset tiedot (Do 317 A)
muokkaaLähde: [2]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 4
- Pituus: 16,80 m
- Kärkiväli: 20,64 m
- Siipipinta-ala: 68 m²
- Lentopaino: 20,15 kg
- Voimalaite: 2 × Junkers Jumo 222 24-sylinterinen mäntämoottori; 1 838 kW (2 465 hv) per moottori
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 585 km/h 6 000 metrissä
- Lakikorkeus: 9 400 m
Aseistus
- 1 × MG 151/15 15 mm lentokonekivääri
- 3 × MG 131 13 mm konekivääri
- 1 × MG 81Z 7,9 mm konekivääri (2 x 7,9 mm MG 81)
- Lentopommilasti max 3 000 kg