Diponegoro

Diponegoro (myös Dipo Negoro tai Raden Mas Ontowirjo, n. 17851855 Makassar[1][2]) oli jaavalainen aatelinen, joka johti vuosina 1825-1830 käytyä Jaavan sotaa alankomaalaisten siirtomaavaltaa vastaan ja pyrki samalla nousemaan koko Jaavan hallitsijaksi.

Diponegoron muotokuva 1830-luvulta

ElämäkertaMuokkaa

Yogyakartan sulttaanikunta, jonka prinssi Diponegoro oli, perustettiin 13. helmikuuta 1755 hollantilaisten tuella. Tätä ennen se oli ollut osa Mataramin sulttaanikuntaa.[1]

Diponegoro oli Yogyakartan 3. sulttaanin Hamengkubuwono III:n vanhin poika. Hänestä tuli varttuessaan harras muslimi, ja hän rukoili ja paastosi säännöllisesti. Hän kiersi ympäri entisen Mataramin sulttaanikunnan alueen hautausmaita esi-isiään kunnioittaakseen. Matkoillaan hän tuli tutuksi paitsi uskonnollisille johtajille myös tavalliselle kansalle, ja hänen sanottiin olevan Allahin suosiossa.[3]

Noin 20-vuotiaana Diponegoron kerrotaan käyneen läpi uskonnollisen kokemuksen, jossa hän vakuuttui roolistaan tulevana Jaavan hallitsijana ja paikallisen legendan ennustamana Ratu Adil (suom. oikeamielinen kuningas/prinssi) -nimellä tunnettuna hallitsijana, joka aloittaisi valtakautensa lyhyen sodan jälkeen.[3] Tarinan mukaan myyttinen naishahmo Nyai Roro Kidul olisi lisäksi kehottanut häntä ottamaan nimen Ngabdulhamid (suom. Jumalan palvelija).[4]

Vuonna 1814 Diponegoron isä kuoli, ja hänen nuorempi veljensä peri kruunun ja otti hallitsijanimen Hamengkubuwono IV – Diponegoro itse oli tämän jälkeen ensimmäisenä kruununperimysjärjestyksessä. Hänen sijastaan kruunun kuitenkin peri Hamengkubuwono IV:n kuollessa vuonna 1822 hänen kolmivuotias velipuolensa, koska tämän äiti oli hänen äitiään korkea-arvoisempi. Asiaa oli edesauttamassa Alankomaiden Itä-Intian kuvernööri Godert van der Capellen. Jaavalaiset jakautuivat kannattamaan jompaakumpaa kruununperijää.[1][2]

KapinajohtajanaMuokkaa

Avoin kapina alankomaalaisia vastaan alkoi vuonna 1825, ja Diponegorosta tuli sen johtaja. Kapinan varsinainen alkulaukaus oli se, että alankomaalaiset olivat rakennuttaneet tien Diponegoron suvun maiden läpi Tegalrejassa ilman tämän hyväksyntää, mistä seurasi sotilaallisia yhteenottoja.[3] Diponegoron läheisiä liittolaisia olivat hänen setänsä Mangkubumi ja veljenpoikansa Sentot, joista jälkimmäinen oli erinomainen sissipäällikkö.[1][2]

 
Nicolaas Pieneman: Prinssi Dipo Negoron alistuminen kenraaliluutnantti paroni De Kockille (ennen v. 1835)

Vuosina 1825–1826 Diponegoron kapinaliike näytti menestyksekkäältä, ja se hallitsi suurtaa osaa Jaavan keskiosan maaseudusta. Alankomaalaiset toivat kuitenkin saarelle lisää joukkojaan ja linnoittivat maitaan, ja useita Diponegoron alaisia, mukaan lukien Mangkubumi ja Sentot, ja näiden johtamia osastoja joutui antautumaan. Maaliskuussa 1830 Diponegoro matkusti tapaamaan alankomaalaisten päällikköä kenraali Hendrik Merkus de Kockia. Huolimatta lupauksista, että hänen omaa turvallisuuttaan kunnioitettaisiin, Diponegoro vangittiin ja karkotettiin Jaavalta Makassariin, missä hän myös kuoli vuonna 1855.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Keat Gin Ooi: Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Wessing, Robert: Nyai Roro Kidul in Puger: Local Applications of a Myth. Archipel, 1997, nro 53. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.8.2020.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Diponegoro britannica.com. Viitattu 19.6.2020. (englanniksi)
  2. a b c d Keat Gin Ooi 2004, s. 691-692
  3. a b c Keat Gin Ooi 2004, s. 423-424
  4. Wessing 1998, s. 102