Godert van der Capellen

Paroni Godert Alexander Philip van der Capellen (15. joulukuuta 1778, Utrecht10. huhtikuuta 1848, De Bilt) oli alankomaalainen poliitikko ja virkamies. Hän toimi Hollannin kuningaskunnan uskonto- ja sisäministerinä vuosina 1809–1810 ja Alankomaiden Itä-Intian kenraalikuvernöörinä vuodet 1816–1826.

Amangkurat I
Cornelis Krusemanin muotokuva Godert van der Capellenista
Cornelis Krusemanin muotokuva Godert van der Capellenista
Alankomaiden Itä-Intian kenraalikuvernööri
16. tammikuuta 1819 – 1. tammikuuta 1826
Seuraaja Hendrik Merkus de Kock
Henkilötiedot
Syntynyt15. joulukuuta 1778
Utrecht
Kuollut10. huhtikuuta 1848 (69 vuotta)
De Bilt

ElämäkertaMuokkaa

Van der Capellen sai oikeustieteen tohtorin arvon Utrechtin yliopistosta. Hän toimi vuosina 1803–1814 eri tehtävissä maansa hallinnossa, mukaan lukien uskonto- ja sisäministerinä 1809–1810. Vuodesta 1814 alkaen van der Capellen oli jäsenenä siirtomaavallan palauttamiseen tähtäävässä komissiossa. Hän osallistui myös Wienin kongressin neuvotteluihin[1] ja toimi maansa kauppa- ja siirtomaaministerinä 6. huhtikuuta – 29. heinäkuuta 1814.[2]

16. tammikuuta 1819 asti van der Capellen jakoi valtansa kenraalikuvernöörinä valtansa Cornelis Theodorus Eloutin ja A. A. Buyskesin kanssa. Tämän jälkeen Alankomaiden Itä-Intia kävi useita sotia paikallisia valtoja vastaan: länsi-Borneolla alankomaalaiset taistelivat kiinalaisia siirtolaisia vastaan, Sumatralla pyrittiin alistamaan Palembang ja Padangin fundamentalistimuslimit, ja Sulawesillä sodittiin paikallisia Bonin, Tanetten ja Supan valtioita vastaan. Vuonna 1825 alkoi lisäksi Jaavalla sota Yogyakartan sulttaanin pojan Diponegoron johtamaa kapinaliikettä vastaan.[1]

Eurooppalaiset yhtiöt olivat kiinnostuneita maakaupoista ja resurssien hyödyntämisestä Jaavalla, mitä van der Capellen vastusti kiihkeästi, sillä se häiritsi siirtomaavallan alaisia viljelyksiä. Erityisen riippuvainen siirtomaavalta oli kahvista saaduista tuloista. Kun kahvin hinta vuonna 1823 notkahti, Alankomaiden oli pakko antaa siirtomaalleen taloudellista tukea.[1][3]

Van der Capellenin kuvernööriyden loppu oli hänen niskoittelunsa siirtomaaministeriksi nimitetyn Eloutin käskyä vastaan. Elout oli vaatinut monopolia Nederlandsche Handel Maatschappij -yhtiölle kahvikauppaan Priangganista. Kuningas Vilhelm I vapautti van der Capellenin tehtävistään 1. tammikuuta 1826 ja määräsi hänet palaamaan Alankomaihin. Häntä seurasi kenraalikuvernöörinä Hendrik Merkus de Kock.[1]

Alankomaihin palattuaan van der Capellen sai vielä joitakin kunniatehtäviä, mutta ei jatkanut enää uraansa maansa hallinnossa. Hän kuoli De Biltissä 10. huhtikuuta 1848.[1]

LähteetMuokkaa

  • Keat Gin Ooi (toim.): Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Wesseling, H. L.: The European Colonial Empires: 1815-1919. Routledge, 2013. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Cribb, R. B.; Kahin, Audrey: Historical Dictionary of Indonesia. The Scarecrow Press, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Keat Gin Ooi 2004, s. 1381–1382
  2. Kribb & Kahin 2004, s. 467
  3. Wesseling 2013, s. 105–106