Din-i Ilahi

Din-i Ilahi (pers. ‏دین الهی‎, din-e elāhi, suom. "Jumalan uskonto") oli 1500-luvun lopulla Suurmogulien valtakunnassa kehittynyt eklektinen uskonnollinen liike. Uskonnon kehitti mogulihallitsija Akbar. Uskonto oli vain valtaeliitin sisäinen liike, jonka tehtävä oli myös toimia Akbarin omana henkilökulttina. Koska vain Akbarin lähimmät tukijat kutsuttiin uskontoon, oli sen seuraajamäärä vain 19 henkeä. Uskontoa on pidetty paitsi valtapoliittisena henkilökulttina ja islamin harhaoppina, myös uskontojen välisiä siltoja rakentavana, sovittelevana hankkeena.

Mogulihallitsija Akbar, Din-i Ilahin perustaja ja keskushahmo.

Uskomukset ja käytännöt

Luonteeltaan Din-i Ilahi oli ennen kaikkea ankara eettinen oppijärjestelmä, joka yhdisteli opinkappaleita useista eri maailmanuskonnoista. Uskonto tuomitsi synteinä esimerkiksi himokkuuden ja nautinnonhalun, panettelun ja ylpeyden. Hyveinä pidettiin harkitsevaisuutta, nautinnoista pidättäytymistä ja ystävällisyyttä.

Din-i Ilahi omaksui käytäntöihinsä useita vaikutteita eri maailmanuskonnoista. Islamin suufilaisuutta mukaillen uskonto näki tavoiteltavana halun suuntaamista Jumalaan, minkä oletettiin lopulta myös puhdistavan sielun. Aikakautensa kristinuskoa mukaillen uskonto taas kannusti sille vihkiytyneitä selibaattiin. Kielto eläinten tappamiseen ja syömiseen puolestaan lienee omaksuttu jainalaisuudesta.

Uskonnolla ei ollut papistoa. Sen rituaalit oli omaksuttu pitkälti zarathustralaisuudesta, jolle ominainen auringon palvonta oli keskeisessä osassa uskonnon harjoittamista. Hindulaisuudesta taas omaksuttiin ja mukailtiin uskontoon tapa resitoida auringon 1 000 sanksriitin kielistä nimeä osana palvontamenoja.

Uskonnon keskushahmona oli hallitsija Akbar. Uskonnon jäseniksi otettiin vain Akbarin itsensä valitsemia mogulivaltakunnan korkeimpaan eliittiin kuuluvia henkilöitä. Akbar itse näki uskontonsa islamin oikeaoppisena uudelleenmuotoiluna. Hän myös väitti syntyneensä alun perin 1 000 vuotta ennen profeetta Muhammedia. Akbar esiintyikin uskonnossaan joko profeettana tai jopa jumalallisena hahmona.

Suhde muihin uskontoihin ja jälkivaikutus

Akbarin aikana uskonto nähtiin islamista kehittyneenä innovaationa tai harhaoppina. Liikettä arvosteltiin jo sen aikana ja Akbaria paheksuttiin pyrkimyksestä luoda uusi uskonto. Oppijärjestelmä oli niin vahvasti sidottu Akbarin henkilöön, että se käytännössä lakkasi olemasta Akbarin valtakauden päätyttyä. Uskonnon merkittävin jälkivaikutus lienee ollut se, että se osaltaan aiheutti Intian alueen muslimien piirissä islamin oikeaoppisuutta korostaneen vastareaktion.

Toisaalta Din-i Ilahi on nähty myös uskontojen välisiä siltoja rakentavana hankkeena. Akbarin valtakaudella mogulivaltakunta on ollut uskonnollisesti heterogeeninen ja eripurainenkin valtio. Vaikka Akbarin henkilökohtainen uskonnollinen tausta oli islamissa, hän valtakaudellaan myös suvaitsi muita uskontoja ja pyrki vähentämään niiden välisiä jännitteitä. Yhdistelemällä eri uskontoja Akbarin voidaan ajatella tunnustaneen sen, että kaikki alueen uskonnot ovat tasavertaisia tapoja lähestyä hengellisiä kysymyksiä.