Dieenit
Dieeni eli diolefiini[1] tai alkadieeni on tyydyttymätön hiilivety tai muu orgaaninen yhdiste, jossa hiiliatomien välillä on kaksi kaksoissidosta.
Luokat muokkaa
Dieenit voidaan jakaa kolmeen luokkaan kaksoissidosten sijoittumisen perusteella:
- Konjugoituneissa dieeneissä kaksoissidosten välillä on yksi yksinkertainen sigmasidos. Konjugoituneissa dieeneissä hiiliatomien p-orbitaalien välillä on vuorovaikutuksia ja ne yhtyvät elektronipilveksi.[2][1][3]
- Jos kaksoissidokset lähtevät samasta hiilestä, kutsutaan dieeniä kumulatiiviseksi tai kumuloiduksi. Tällaisia dieenejä nimitetään usein alleeneiksi.[2][1]
- Jos kaksoissidosten välillä on useampi kuin yksi yksinkertainen sidos, on dieeni isoloitunut.[4]
Valmistus ja reaktioita muokkaa
Teollisesti merkittävimmät dieenit ovat konjugoituneita ja niitä ovat muun muassa butadieeni, isopreeni, kloropreeni ja syklopentadieeni. Butadieeniä valmistetaan butaanista krakkaamalla, mutta muita tuotetaan synteettisesti.[4]
Butadieeni on yleisesti käytetty lähtöaine muiden dieenien valmistuksessa. Siitä voidaan tehdä sekä syklisiä että avoketjuisia dieenejä metallikatalysoidulla oligomerisointireaktiolla. Esimerkiksi nikkelikatalyytin (Ni) avulla butadieenistä voidaan valmistaa kuutta erilaista dieeniä oligomerisointireaktion avulla.[4]
Jos dieenejä ei voi valmistaa oligomerisoimalla, käytetään usein metateesireaktiota. Reaktion lähtöaineet ovat rengasrakenteisia alkeeneja, jotka reagoivat eteenin kanssa muodostaen isoloituneen dieenin. Näin voidaan valmistaa esimerkiksi 1,5-syklo-oktadieenistä 1,5-heksadieeniä ja syklododekeenista 1,13-tetradekadieeniä.[4]
Muiden alkeenien tavoin, tärkeimmät dieenien reaktioista ovat additioreaktioita, joihin kuuluvat muun muassa polymeroituminen, esimerkiksi butadieenista saadaan polybutadieenia, ja Diels–Alder-reaktio. Konjugoiduilla dieeneillä tapahtuu elektrofiilisella additioreaktiolla usein sekä 1,2- että 1,4-additiota. 1,4-additioita ei tapahdu muilla alkeeneilla, koska konjugoituneilla dieeneillä muodostuu stabiili alyyllinen karbokationivälituote, joka reagoi edelleen 1,4-additiotuotteeksi.[3][4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 26. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b Dienes IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b John McMurry: Fundamentals of Organic Chemistry, s. 130. Cengage Learning, 2010. ISBN 978-1439049716. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.03.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.03.2011
- ↑ Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 511. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0. (englanniksi)
- ↑ Diene Polymers Polymer Science Learning Center. University of Southern Mississippi. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dieenit Wikimedia Commonsissa
