Denis Vrain-Lucas
Denis Vrain-Lucas (1818–1882) oli ranskalainen väärentäjä, joka myi vanhojen käsikirjoitusten keräilijöille tuhansittain tunnettujen historian henkilöiden kirjoittamiksi väittämiään kirjeitä ja muita asiakirjoja. Ennen kuin huijaus paljastui, kirjeiden väitettiin osoittavan muun muassa, että ranskan kieltä osattiin laajalti jo vanhalla ajalla ja että gravitaatiolain oli keksinyt Pascal eikä Newton.
Vrain-Lucas opiskeli alkujaan notaariksi, mutta vuonna 1854 hän alkoi väärentää historiallisia asiakirjoja, varsinkin kirjeitä. Aluksi hän väärensi pääasiassa ranskalaisten kirjailijoiden kirjeitä ja käytti niihin kunkin kirjailijan aikana käytössä olevan kaltaisia kirjoitusmateriaalia ja itse valmistamiaan musteita. Huomattuaan, että hänen ilmeisimpiäkin väärennöksiä luultiin aidoiksi, hän alkoi laatia kirjeitä muidenkin historian henkilöiden nimissä.
Vuodesta 1861 lähtien Vrain-Lucas sai myydyksi myös ranskalaiselle matemaatikko Michel Chaslesille, joka oli myös innokas keräilijä, suuren joukon väärentämiään kirjeitä. Niistä eräiden kirjoittajiksi oli merkitty muun muassa Isaac Newton, Blaise Pascal, Molière, Shakespeare, Kristoffer Kolumbus, Juudas Iskariot, Lasarus, Julius Caesar, Vercingetorix ja Kleopatra [1] Joukossa oli myös Thaleen kirje hänen aikaiselleen Gallian kuninkaalle, Aleksanteri Suuren muka Aristotelelle lähettämä kirje, jossa tämä ylisti gallialaisten hyveitä, useita Strabonin kirjeitä Juvenalikselle, apostoli Pietarin kirje Lasarukselle ja Maria Magdalenan kirje Burgundin kuninkaalle.[2] Kaikkiaan Vrain-Lucas väärensi 27 320 kirjettä.[2]
Chasles uskoi kaikki hankkimansa kirjeet aidoiksi, vaikka niissä oli ilmeisiä historiallisia mahdottomuuksia: Strabon oli kuollut ennen kuin Juvenalis oli syntynytkään. Vain yksi Rabelais'n kirje vaikutti hänestä epäilyttävältä, mutta kun Vrain-Lucas lupasi palauttaa Chaslesin maksamat rahat, mikäli kirje osoittautuisi väärennetyksi, Chasles luotti niiden aitouteen sitäkin varmemmin.[1]
Kaikki Vrain-Lucas'n väärentämät kirjeet olivat ranskankielisiä.[2] Näin hän ja Chasles yrittivät todistella, että vastoin yleistä käsitystä ranskan kieli ei ollutkaan kehittynyt vasta keskiajalla latinasta, vaan sitä puhuttiin Galliassa jo antiikin aikana ja osattiin yleisesti muuallakin. Tällä he pyrkivät vahvistamaan ranskan kielen johtoasemaa Euroopan kielten joukossa.[2]
Eniten huomiota osakseen saivat kirjeet, jotka olivat olevinaan Robert Boylen, Isaac Newtonin ja Blaise Pascalin toisilleen kirjoittamia. Chasles katsoi niiden todistavan, että Pascal oli keksinyt yleisen gravitaatiolain jo vuonna 1652, [2] siis 35 vuotta ennen kuin Newton julkaisi sen teoksessaan Principia, ja ettei Newton myöskään ollut keksinyt sitä itsenäisesti vaan oppinut asian Pascalilta. Vuonna 1867 Chasles otti asian esille Ranskan tiedeakatemiassa.[2] Asia herätti suurta huomiota kaikkialla maailmassa, erityisesti Ranskassa ja Englannissa.[1] Ranskassa tieto siitä, että laki olikin ranskalaisen eikä englantilaisen keksimä, otettiin isänmaallisista syistä innostustuneesti vastaan.[2]
Tiedeakatemian jäsenet kuitenkin havaitsivat pian, että niiden käsiala oli hyvin toisenlainen kuin ennestään tunnetuissa Pascalin kirjeissä. Chasles väitti yhä kirjeitä aidoiksi, mutta joutui paljastamaan, että oli ostanut ne Vrain-Lucas'lta.
Akatemian jäsenet havaitsivat Pascalin kirjoittamiksi väitetyissä kirjeissä myös selviä anakronismeja. Esimerkiksi niissä mainittiin kahvi, vaikka sitä ei Euroopassa vielä Pascalin aikana tunnettu[2]. Lisäksi huomautettiin, ettei Newtonin kiitoskirje Pascalille vuodelta 1654 ei voinut olla aito, koska sisältönsäkään vuoksi se ei voinut olla tuolloin vasta 11-vuotiaan pojan kirjoittama, varsinkaan kun Newton ei edes osannut ranskaa.[1]. Tällöin Vrain-Lucas väärensi lisää kirjeitä selittääkseen havaitut ristiriitaisuudet. Väittely jatkui vuoteen 1868 saakka, ja seuraavana vuonna hänet vangittiin väärentämisestä syytettynä. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Chaslesin oli todistettava, kuinka häntä oli huijattu, kuinka hän oli ostanut suuren joukon muitakin väärennettyjä kirjeitä ja maksanut niistä kaikkiaan yli 140 000 frangia.
Vuonna 1870 Vrain-Lucas tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Oikeudenkäynnissä hän kuitenkin esitti puolustuksekseen, ettei hän ollut vahingoittanut ketään ja oli kiinnittänyt yleisön huomion vähän tunnettuihin historian tosiasioihin, sillä yleisötilaisuuksiin, joissa hän oli pitänyt esitelmiä, oli saapunut suuri joukko ihmisiä. Lisäksi hän selitti olleensa hyvä isänmaan ystävä.[2]
Vapauduttuaan vankeudesta Vrain-Lucas valmisti vielä lisää väärennöksiä, ja lopulta hänet tuomittiin uudestaan, tällä kertaa kolmen vuoden vankeuteen.[2] Sen jälkeen hän ei enää esiintynyt julkisuudessa.[2]
Chasles ei saanut korvauksia väärennettyihin kirjeisiin tuhlaamistaan rahoista. Vuonna 2004 Critical Inquiry julkaisi kirjeen, jonka Vrain-Lucas muka oli vuonna 1871 lähettänyt vankilasta Chaslesille ja jossa hän olisi esittänyt oman näkemyksensä tapahtumista.[3], mutta tämä kirjekin oli tekaistu.[4]
Lähteet muokkaa
- Henri Leonard Bordier, Emile Mabille: Une Fabrique de Faux Autographes, Ou Recit de L'Affaire Vrain Lucas. Pariisi: {{{Julkaisija}}}, 1870.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Janine Capelle, Guy Capelle, Francis Grand-Clément: ”La réalité peut être comique”, La France en direct, 3. osa, s. 265. Hachette, 1973. ISBN 2-01-000399-3.
- ↑ a b c d e f g h i j k Juhani Sarsila: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 78-82. Otava, 1988. ISBN 951-1-09981-7.
- ↑ History's Greatest Forger: Science, Fiction, and Fraud Along the Seine. Critical Inquiry, 2004, nro 30, s. 704-716. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Anne H. Stevens, Forging Literary History: Historical Fiction and Literary Forgery in Eighteenth-Century Britain, Studies in Eighteenth-Century Culture: Volume 37, Johns Hopkins University Press, Mar 18, 2008.