Demidov

(Ohjattu sivulta Demidoff)
Tämä artikkeli käsittelee sukua. Demidov on myös kaupunki Smolenskin alueella.

Demidov tai Demidoff (ven. Демидов) on venäläinen ruhtinaallinen aatelissuku. Suvun vauraus oli lähtöisin rautateollisuudesta ja asetuotannosta.

Demidoff-suvun ruhtinashaaran vaakuna.
Demidov-suvun alkuperäinen vaakuna. Alemmassa kentässä on kaivosteollisuuteen viittaava kivivasara.

Suku hallitsi 1700-luvun loppuun mennessä laajoja maa-alueita, kaivosteollisuutta ja yrityksiä sekä tuotti noin 40 % koko Venäjän takoraudasta.[1] Suku tunnettiin aikanaan Venäjän rikkaimpana Romanovin keisarisuvun jälkeen.

Perustajasukupolvi muokkaa

 
Nikita Demidov (1656-1725)

Suvun kantaisä on entinen maaorja, aseseppä Nikita Demidovitš Antufiev (1656–1725), jonka Pietari I aateloi vuonna 1720 tämän ansioista Venäjän metalli- ja aseteollisuuden kehittämisessä Tulan kaupungissa vuodesta 1704 alkaen. Nikita Demidov laajensi toimintaa myös Nižni Tagilin kaupunkiin vuodesta 1722 lähtien.

Nikitan poika Akinfi Demidov (1678–1745) jatkoi raudansulattamon laajentamista Nižni Tagilissa ja kasvatti perimäänsä omaisuutta hankkimalla omistuksia kulta-, hopea- ja kuparikaivoksiin pääasiassa Uralilla.[1]

Filantrooppien sukupolvi muokkaa

Seuraava sukupolvi omistautui filantropialle. Akinfin pojista Prokofi Akinfijevitš Demidov (1710–1786) oli omalaatuinen persoona, harrastaja luonnontieteilijä, joka omisti 55 metallinjalostamoa[2] ja Nikita Akinfijevitš Demidov (1724–1789) oli taiteiden ja tieteiden suosija, joka omisti kahdeksan metallinjalostamoa ja 12 000 maaorjaa.[3]

 
Akinfi Demidov (1678-1745)
 
Nikita Akinfijevitš Demidov (1724–1789)


Akinfin veljenpojasta Pavel Grigorijevitš Demidovista (1738–1821) tuli venäläisen koulutusjärjestelmän hyväntekijä.

 
Prokofi Akinfijevitš Demidov (1710–1786)
 
Kreivi Nikolai Nikititš Demidov (1773–1828)

Pavelin veljenpoika kreivi Nikolai Nikititš Demidov (1773–1828) oli diplomaatti Ranskassa ja Toscanassa, johti sukunsa kaivosteollisuutta menestyksekkäästi, rahoitti oman sotilasosastonsa keisari Aleksanteri I:n avuksi, rahoitti neljä siltaa Pietariin ja edisti runsaskätisesti tiede- ja taidekasvatusta pääasiassa Moskovassa.[1] Hän keräsi merkittävän taidekokoelman Italiaan rakentamaansa Villa San Donatoon. Ansioistaan Toscanan silkkiteollisuuden rahoittajana hänelle myönnettiin San Donaton ruhtinaan arvonimi vuonna 1827.[4] Demidov oli naimisissa paronitar Elizaveta Alexandrovna Stroganovan kanssa, joka oli Stroganov-suvun jäsen.[5]

Nikolain vanhempi poika Pavel Nikolajevitš Demidov (1798–1840) perusti vuonna 1831 Venäjän tiedeakatemian vuosittain vuoteen 1865 asti jakaman Venäjän kirjallisuuspalkinnon.[1] Hän asui koko lapsuutensa ja kävi koulunsa Pariisissa, menestyi upseerina keisari Aleksanteri I:n sodissa ja palkittiin saavutuksistaan hovijahtimestarin arvonimellä.[6] Hän oli naimisissa Aurora Stjernvallin kanssa ja heillä oli Paul-niminen poika.[7] Paulin eli kreivi Pavel Pavlovitš Demidovin, 2. San Donaton ruhtinaan (1839–1885) tytär hänen ensimmäisestä avioliitostaan ruhtinatar Elena (Hélène) Petrovna Trubetskajan (1853-1917) kanssa, prinsessa kreivitär Aurora Pavlovna Demidova (1873-1904), oli Jugoslavian prinssi Paulin äiti.

Nikolain nuorempi poika, Anatoli Nikolajevitš Demidov (1812–1870), oli tieteiden ja taiteiden suosija ja eli lähes koko elämänsä Ranskassa ja Italiassa. Hän peri San Donaton ruhtinaan arvonimen, jota ei koskaan tunnustettu Venäjällä ja nai vuonna 1840 keisari Napoleonin veljentyttären, Jérôme Bonaparten tyttären prinsessa Mathilden.[8]

 
Demidovin palatsi, nyk. Italian suurlähetystö, Bolšaja Morskaja, 43 Pietari.

Suvun miespuolinen haara sammui, kun kreivi Pavel Pavlovitš Demidovin, 2. San Donaton ruhtinaan kaksi poikaa Elim Pavlovitš Demidov, 3. San Donaton ruhtinas (1868-maaliskuu 1943) ja Anatole Pavlovitš Demidov, 4. San Donaton ruhtinas (1874 – lokakuu 1943) kuolivat ilman miespuolista perillistä.

Suvun omistukset muokkaa

Pavel Nikolajevitš Demidovilla oli vuodesta 1835[9] loistelias Demidovin uusbarokkipalatsi Pietarissa Bolšaja Morskaja -kadulla sekä Ivan Ivanovitš Demidovin (n. 1746–1820)[10] ostama[11] valtava uusklassistinen kaupunkipalatsi Gorohovskaja pereulokilla Moskovassa. Suvun jäsenillä oli laajoja taidekokoelmia sekä palatseja ja huviloita Ranskassa ja Italiassa. Pavel Nikolajevitš Demidov perusti yrityksensä työntekijöille eläkerahaston sekä useita sairaaloita, orpokoteja, sotilaiden leskien rahaston ja kouluja. Hän lahjoitti vaimolleen vuonna 1836 huomenlahjana satumaisen kalliita koruja, kuten Sancy-timantin ja valtavista helmistä tehdyn nelinkertaisen kaulanauhan.[7][6]

Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen vuonna 1861 suvun varallisuus väheni merkittävästi. Sukupalatsi Pietarissa myytiin vuonna 1875 ja pääperijä kreivi Pavel Pavlovitš Demidov joutui myymään kaikki kiinteistönsä Ranskassa sekä suuren taidekokoelmansa Italiassa vuosina 1870–1880.[12] Paulin äidin Aurora Demidovan pähkinänkokoisista helmistä tehdyt kaulanauhat olivat pankissa yrityksen miljoonan ruplan suuruisten (n. $17,2 miljoonaa, vuoden 2023 rahassa) velkojen panttina.[7]

Demidovien liiketoiminta Nižni Tagilin kaupungissa pysyi vielä Paul Demidovin kuoleman jälkeen vuonna 1887 tehdyn perinnönjaon jälkeen suvun hallussa aina vuoteen 1917 asti.

Vuonna 2007 Demidovin suku myi Aurora Demidovan ja Paulin kaksoismuotokuvan Christie'sin huutokaupassa New Yorkissa. Karl Brjullovin Aurorasta vuonna 1837 maalaama muotokuva, joka oli alun perin kuulunut Paul Demidovin tyttärenpojalle prinssi Paulille, myytiin viimeksi Sothebyn huutokaupassa Lontoossa vuonna 2007.[13][14]

Demidovit Suomessa muokkaa

Viimeiselle ruhtinas Lopukhininille, kenraaliluutnantti Pavel Petrovitš Lopukhinille (1788–1873), jolla ei ollut laillista miespuolista jälkeläistä, annettiin vuonna 1873 oikeus luovuttaa perintötittelinsä kenraali Nikolai Petrovitš Demidoville (1836–1910), joka edusti Demidov-suvun toista haaraa.[15] Hänestä tuli 1. ruhtinas Lopukhin-Demidov ja hänen jälkeläisiään ovat Suomeen vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen muuttaneet Demidovit.

Suomeen muuttanut eversti Aleksandr Nikolajevitš Demidoff, 2. ruhtinas Lopukhin-Demidov (1870–1937[16]) osti vuonna 1917 Anttolassa sijaitsevan Anttolanhovin.[17] Hänen poikansa oli Nikolai Alexandrovitš Demidov, 3. ruhtinas Lopukhin-Demidov (1904–1995), joka asui Yhdysvalloissa. Hänen veljensä oli Aleksander Aleksandrovich Demidoff (1905–1982) joka syntyi ja asui Suomessa. Hänen poikansa oli Yrjö Onni Johannes Demidov, 4. ruhtinas Lopukhin-Demidov (1936–2018). Hänen poikansa on Nikolai Alexander Paul Demidov, 5. ruhtinas Lopukhin-Demidov (1976–).[18]

Alexandr Nikolajevitš Demidoffin nuorimman pojan Pjotr Alexandrovitš Demidovin (1916–1998) jälkeläiset käyttävät sukunimeä Tammipuu.[18]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Demidov Family | Russian family | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
  2. Прокофий Акинфиевич Демидов geni_family_tree. Viitattu 15.11.2022.
  3. Никита Акинфиевич Демидов geni_family_tree. Viitattu 15.11.2022.
  4. Nikolai Nikitich Demidov geni_family_tree. Viitattu 15.11.2022.
  5. Lehto, Katri: Karamzin, Aurora (1808 - 1902) kansallisbiografia.fi. 2.6.2016. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.10.2023.
  6. a b Oleinikova, Valentina Petrovna: Pavel Demidov Kurskissa ja Firenzessä. Historiallisen muistin vertaileva analyysi Proceedings of Regional Financial and Economic Institute. 2017. nro 2 (14). C. 2.. 2017. Tagil Press. PAVEL NIKOLAJVICH DEMIDOV - HISTORIALLINEN MUISTIO. Venäjäksi
  7. a b c Katri Lehto: Karamzin, Aurora (1808-1902) - yhteiskunnallinen vaikuttaja, keisarillinen hovineiti Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  8. Demidov Family | Russian family | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
  9. Demidov Mansion in St. Petersburg www.saint-petersburg.com. Viitattu 13.11.2022.
  10. п-т со слов владелицы: автор- Петр Карпушкин, крепостной И.И.Демидова: Иван Иванович Демидов (около 1746–1820) Портрет. 1795/99 гг commons.wikimedia.org. 1795-99. Viitattu 15.11.2022.
  11. Demidov Palace russia.rin.ru. Viitattu 15.11.2022.
  12. University of Illinois Urbana-Champaign: Palais de San Donato. Catalogue des objets d'art et d'ameublement, tableaux, dont la vente aux enchères publiques aura lieu à Florence, au palais de San Donato le 15 mars 1880 et les jours suivants ... [Paris : Pillet et Dumoulin, imprimeurs], 1880. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.11.2022).
  13. THE “FATAL AURORA”. An Unfinished Story | The Tretyakov Gallery Magazine www.tretyakovgallerymagazine.com. 24.6.2017. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
  14. File:A.Demidova with son Paul by L.H.de Liomenil (1840s, priv.coll.).jpg - Wikipedia commons.wikimedia.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
  15. Paul Petrovich Lopukhin geni_family_tree. Viitattu 16.11.2022.
  16. Jukka Kemppinen: Surullinen tapaus kemppinen.blogspot.fi. 28. huhtikuuta 2010.
  17. Historia 2006. Web Archive 2008: Anttolanhovi. Arkistoitu 17.6.2008. Viitattu 12.12.2022.
  18. a b Demidov www.angelfire.com. Viitattu 13.11.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.