Karl Brjullov

Karl Pavlovitš Brjullov (ven. Карл Па́влович Брюлло́в; 23. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1799 Pietari – 23. kesäkuuta (J: 11. kesäkuuta) 1852 Manziana lähellä Roomaa) oli venäläinen taidemaalari. Hän oli ensimmäinen kansainvälistä kuuluisuutta saanut venäläinen taidemaalari. Häntä pidetään keskeisenä hahmona Venäjän maalaustaiteessa siirryttäessä uusklassisismista romantiikkaan.^[1]

Elämäkerta

Karl Brjullov syntyi Pietarissa ranskalaistaustaiselle Pavel Ivanovitš Brulleaulle ja tämän venäjänsaksalaiselle vaimolle Maria Ivanovna Schroederille. Carle Brulleau (nimen oikeinkirjoitus ennen vuotta 1822) tunsi lapsuudessaan vetoa Italiaan. Huolimatta koulutuksestaan Keisarillisessa taideakatemiassa vuosina 1809–1821, Brjullov ei koskaan omaksunut professoreidensa opettamaa ja veljensä, arkkitehti ja akvarellisti Aleksandr Brjullovin edistämää klassista tyyliä. Ansioiduttuaan lupaavana ja mielikuvituksellisena opiskelijana, hän lähti vuonna 1822 Taiteilijain kannustamisyhdistyksen stipendin tukemana veljensä Aleksandrin kanssa Venäjältä Roomaan, jossa hän työskenteli vuoteen 1835 asti muotokuva- ja laatukuvamaalarina. Hän sai jonkin verran mainetta historiamaalauksillaan.

Pompejin viimeinen päivä (1830–1833).

Brjullovin tunnetuin taulu Pompejin viimeinen päivä (1830–1833) on leveä sommitelma, jota Aleksandr Puškin ja Nikolai Gogol vertasivat Rubensin ja Van Dyckin parhaimpiin teoksiin. Se aiheutti sensaation Italiassa ja kasvatti Brjullovin mainetta. Tämän taulun viimeistelyn jälkeen hän palasi voittoisasti Venäjälle, jossa hänestä tuli useiden aristokraattien ja älykköjen ystävä. Hän sai viran Keisarillisessa taideakatemiassa.

Opettaessaan akatemiassa vuosina 1836–1848 hän kehitti muotokuvatyylin, jossa yhdistyivät uusklassisismin yksinkertaisuus romanttisiin suuntaviivoihin. Hänen terveytensä heikkeni rajusti hänen työstäessään Iisakinkirkon kattomaalauksia. Lääkäreidensä kehotuksesta Brjullov lähti Venäjältä Madeiralle vuonna 1849 ja vietti elämänsä kolme viimeistä vuotta Italiassa. Hänet on haudattu Rooman protestanttiselle hautausmaalle.

Teoksia

Italialainen aamu
1823
Kielin Taidehalli
Italialainen keskipäivä
1827
Venäläinen museo
Tyttö, rypäleiden keräystä Napolin läheisyydessä
1827
Venäläinen museo
Kreivitär Julia Samoilova adoptiotyttärensä Amazilia Paccinin kanssa
ennen 1842
Venäläinen museo
Bahtšisarain suihkulähde
1849
Puškin-museo
Rooman ryöstö vuonna 445
1836
Tretjakovin galleria
Suuriruhtinas Jelena Pavlova ja hänen tyttärensä
1830
Venäläinen museo
Ratsastajatar (Giovannina ja Amacilia Pacini)
1832
Tretjakovin galleria
Batseba
1832
Tretjakovin galleria
Ivan Krylovin muotokuva
1839
Tretjakovin galleria
Šišmarjovin sisarusten muotokuva
1839