Criollo (hevonen)
Criollo (port. crioulo) on eteläamerikkalainen pienikokoinen Argentiinassa, Brasiliassa, Paraguayssa ja Uruguayssa tavattava karjahevosrotu. Criollo on Argentiinan kansallishevonen.
Criollo | |
---|---|
Alkuperä ja nimet | |
Alkuperämaa: | Argentiina |
Polveutuminen: | konkistadorien espanjalaiset hevoset |
Rodun syntyaika: | 1500-luku |
Muita nimityksiä: | Crioulo |
Esiintyminen ja käyttö | |
Käyttötarkoitus: | karjaratsu |
Tärkeimmät alueet: | Etelä-Amerikka |
Ominaisuudet | |
Korkeus: | keskimäärin 140—150 cm |
Värit: | hallakko; useita muita värejä |
Ominaisuudet
muokkaaCriollot ovat pienikokoisia ja niiden säkäkorkeus on keskimäärin 145 cm eli kolmisen senttimetriä alle ponirajan. Rotua on kuitenkin pyritty jalostamaan hieman kookkaammaksi. Criollo on erittäin kestävä ja ketterä, ja sitä käytetään paljon karjahevosena mutta myös harraste- ja maastoratsuna sekä rodeoissa ja matkaratsastuksessa. Criollo tunnetaan erittäin kestävänä hevosena. Väritys on useimmiten hallakko, päistärikkö, ruunikko tai musta. Luonteeltaan criollo on yleensä aulis, älykäs ja järkevä.
Historia
muokkaaCriollon sanotaan saaneen alkunsa 1500-luvulla, jolloin Etelä-Amerikkaan saapuneiden eurooppalaisten tuomia hevosia pääsi vapaaksi. Hevoset elivät villeinä noin kolmesataa vuotta, ja niitä alettiin jalostaa roduksi 1800-luvulla.
Criollo melkein hävisi 1800-luvun loppupuolella, kun sitä alettiin risteyttää innokkaasti muiden rotujen kanssa. Rotua ei ole enää 1900-luvulla juurikaan risteytetty.
1920-luvulla sveitsiläinen professori Aime Tschiffely ratsasti kahdella criollolla, Manchalla ja Gatolla, Argentiinan Buenos Airesista Yhdysvaltojen pääkaupunkiin Washingtoniin. Matkaa kertyi 16 000 kilometriä ja siihen kului noin kolme vuotta.
Käyttö
muokkaaCriolloa ja englannintäysiveristä risteyttämällä saadaan erinomaisia pooloponeja, ja criolloja käytetäänkin paljon argentiinalaisessa pooloponijalostuksessa.
Aiheesta muualla
muokkaa- Criollo Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Crioulo Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)