Clément Marot

Clément Marot (23. marraskuuta 1496 Cahors, Ranska12. syyskuuta 1544 Torino, Italia[1]) oli ranskalainen renesanssiajan runoilija.

Clément Marot
Clément Marot
Clément Marot
Henkilötiedot
Syntynyt 1496
Kuollut 1544 (47–48 vuotta)
Kansalaisuus Ranska
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli ranska
Tuotannon kieli ranska
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämänvaiheetMuokkaa

Hän oli Frans I:n kamaripalvelijana ja hovirunoilijana. Hän joutui syytteeseen osallisuudesta uskonpuhdistusliikkeeseen ja sai kärsiä vankeutta ja pakolaisuutta. Hänet vangittiin, koska hän kirjoitti papistonvastaisia runoja 1525, mutta vapautettiin seuraavana vuotena.1530-luvulla hän koki hengellisen muutoksen ja hän siirtyi reformoidun uskontulkinnan kannattajaksi. 1535 hän pakerni Ferraraan uskonsa tähden, mutta parin vuoden kuluttua sai luvan palata, kunhan sanoutuisi irti reformoidusta uskonkäsityksestä. Hän suostui siihen, mutta ei luopunut käsityksistään ja pakeni Geneveen. Häntä ei kuitenkaan miellyttänyt geneveläinen reformoidun opin tulkinta, se oli hänestä liian synkkää, ja hän lähti Italiaan ja kuoli Torinossa.[2]

RunoilijaMuokkaa

Marot oli ranskalaisen runouden välittäjänä keskiajasta renessanssiin. Hän kirjoitti lukuisia rakkausrunoja ja säveli osan runoistaan. Hänen sepittämänsä chansonit, rondot, balladit, sonetit ja etenkin epigrammit ovat sirotyylisiä (style marotique). Allegorinen runoelma L’enfer on pureva satiiri.[3]

Marot julkaisi uudet painokset Ruusuromaanista (1527) ja François Villonin runoelmista (1532).[3]

VirsirunoilijaMuokkaa

Marot tunnetaan myös merkittävänä virsirunoilijana. Hän oli Ranskan protestanttien, "hugenottien" virsikirjan eli Hugenottipsalttarin keskeisiä runoilijoita. Ranskalainen reformaattori Jean Calvin oli sitä mieltä, että seurakuntavirren sisällön piti olla suoraan Raamatusta, niin reformoidun kirkon virsiperinne alkoi psalmivirsistä. Etusijan saivat Vanhan testamentin psalmit, joiden pohjalta kirjoitettiin loppusoinnullisia virsiä. Hugenottipsalttarissa oli 150 virttä, yhtä monta kuin Raamatussa on psalmeja, ja Marot oli kirjoittanut niistä kolmanneksen.[4][5]

Vuoden 1986 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Marot'n virsisanoitusta: numero 199 "Nyt kiittäkää! On Herra hyvä" (Suom. August Ahlqvist 1866. Uud. Anna-Maija Raittila 1984, Sävelmä: Ranskassa 1545) ja numero 268 "Hädässä huudan Herraa" (Saks. Ambrosius Lobwasser 1573, ruots. Lars Vivallius 1625. Suom. virsikirjaan 1685, Sävelmä: Ranskassa 1539).[6] Ruotsin kirkon virsikirjassa on virsi 538 "Hädässä huudan Herraa" Pekka Kivekkään 1998 uudelleen kääntämänä.

LähteetMuokkaa

  1. Clément Marot hymntime.com. Viitattu 11.11.2020. (englanniksi)
  2. Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 422. Stockholm: Gummesons bokförlag, 1964. (ruotsiksi)
  3. a b Marot, Clément, Tietosanakirja osa, 6, palsta 94, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1914
  4. 268 Hädässä huudan Herraa virsikirja.fi. Viitattu 11-11-2020.
  5. 199 Nyt kiittäkää, on Herra hyvä virsikirja.fi. Viitattu 11.11.2020.
  6. Virsikirja.fi

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.