Tulivaunut
Tulivaunut (Chariots of Fire) on vuoden 1981 brittiläinen draamaelokuva, joka kertoo tositarinan brittiläisistä urheilijoista, jotka valmistautuvat vuoden 1924 kesäolympialaisiin ja kilpailevat siellä. Elokuvan ohjasi Hugh Hudson.
| Tulivaunut | |
|---|---|
| Chariots of Fire | |
 |
|
| Ohjaaja | Hugh Hudson |
| Käsikirjoittaja | Colin Welland |
| Tuottaja | David Puttnam |
| Säveltäjä | Vangelis |
| Kuvaaja | David Watkin |
| Leikkaaja | Terry Rawlings |
| Pukusuunnittelija | Milena Canonero |
| Pääosat |
Ben Cross, Ian Charleson, Nigel Havers, Cheryl Campbell, Alice Krige |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Iso-Britannia |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä |
Mokép Netflix Vudu Disney+ |
| Ensi-ilta | 1981 |
| Kesto | 123 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 5 500 000 dollaria |
| Tuotto | 58 972 904 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvan nimi on otettu William Blaken runosta And did those feet in ancient time, joka puolestaan juontaa juurensa Toiseen kuninkaiden kirjaan.
Tulivaunut voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon ja BAFTAn sekä parhaan ulkomaalaisen elokuvan Golden Globen. Elokuvalle meni yhteensä neljä Oscaria ja kolme BAFTAa. Lisäksi se voitti muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla kaksi palkintoa. [1]
Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Tulivaunut äänestettiin kaikkien aikojen 19. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[2] Yhdysvaltalainen Sports Illustrated -lehti nimesi sen vuonna 2003 kaikkien aikojen yhdeksänneksi parhaaksi urheiluelokuvaksi[3]. The New York Timesin kriitikot valitsivat Tulivaunut vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] American Film Institute valitsi vuonna 2006 sata kaikkien aikojen innostavinta elokuvaa, ja Tulivaunut sijoittui sijalle 100.[5]
Juoni muokkaa
Elokuva pohjautuu kahden brittiläisen vuoden 1924 kesäolympialaisedustajan tositarinaan. Se kertoo englannin-juutalaisesta Harold Abrahamsista, joka voittaa antisemitismin ja luokkaennakkoluulot kilpaillakseen "Lentävää skotlantilaista" Eric Liddelliä vastaan 100 metrin juoksussa.
Liddell jättäytyy kuitenkin 100 metrin kilpailuista, sillä hänen kristillinen uskonsa esti häntä juoksemasta sunnuntaina, jota hän piti pyhäpäivänä. Liddell saa sen sijaan luvan ottaa osaan 400 metrin juoksuun. Tarina vertailee Abrahamsin ja Liddellin samanlaisia urheilullisia suorituksia samalla, kun kuvaa heidän erilaisia luonteitaan ja reaktioita vastoinkäymisiin.
Faktaa ja fiktiota muokkaa
Elokuvan keskeiset hahmot Harold Abrahams ja Eric Liddell olivat oikeita henkilöitä ja he voittivat olympiakultaa Pariisin olympialaisissa vuonna 1924. Sen sijaan elokuvassa 400 metrin aitajuoksussa hopeaa voittava Lordi Andrew Lindsay on fiktiivinen hahmo. Todellisuudessa kukaan britti ei ollut palkinnoilla Pariisin olympialaisten aitamatkoilla. Lordi Lindsayn hahmo pohjautunee Lordi David Burghleyhin, joka voitti kultaa 400 metrin aidoissa neljä vuotta myöhemmin Amsterdamin olympialaisissa.
Elokuvassa 100 metrin juoksuun osallistuva Uuden-Seelannin Tom Watson oli todellisuudessa Arthur Porritt.
Elokuvassa Liddell saa kuulla noustessaan kisajoukkueen mukana Pariisiin menevään laivaan, että 100 metrin alkuerät juostaan sunnuntaina. Todellisuudessa Ison-Britannian yleisurheiluliitto sai tietää kisa-aikataulun kuukausia aikaisemmin ja Liddell ehdittiin ilmoittaa 100 metrin sijasta 400 metrille.
Musiikki muokkaa
Vaikka elokuva sijoittuu 1920-luvulle, sen musiikiksi valittiin kreikkalaisen Vangeliksen säveltämää elektronista musiikkia. Tunnusmelodia tunnettiin aluksi pelkällä "Titles"-nimellä, mutta kappaleen noustessa levylistoilla, se sai nimen "Chariots of fire".
Vangeliksen elokuvaan säveltämä tunnusmelodia esitettiin Lontoon vuoden 2012 olympialaisten avajaisissa, jossa sen esittivät Lontoon sinfoniaorkesteri ja Rowan Atkinsonin esittämä Mr. Bean (joka esitti soittavansa kappaleen taustalla koko ajan kuuluvan yhden koskettimen nuotin). "Bean" alkaa soittaessaan unelmoida ja näkee itsensä juoksemassa elokuvan henkilöiden kanssa. Tunnusmusiikkia soitettiin myös jokaisen palkintoseremonian yhteydessä.
Näyttelijät muokkaa
| Ben Cross | … | Harold Abrahams |
| Ian Charleson | … | Eric Liddell |
| Nigel Havers | … | Lordi Andrew Lindsay, perustuu löyhästi Lordi Burghleyhyn, joka ei antanut nimeään käytettäväksi elokuvassa. |
| Cheryl Campbell | … | Jennie Liddell |
| Alice Krige | … | Sybil Gordon, Abrahamsin vaimo (hänen oikea nimi oli Sybil Evers) |
Palkintoja muokkaa
Oscarit muokkaa
- Paras elokuva
- Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Colin Welland
- Paras puvustus: Milena Canonero
- Paras elokuvamusiikki: Vangelis
Ehdokkaana:
BAFTAt muokkaa
- Paras elokuva
- Paras sivuosa: Ian Holm
- Paras puvustus: Milena Canonero
Ehdokkaana:
- Paras sivuosa: Nigel Havers
- Paras ohjaaja: Hugh Hudson
- Paras käsikirjoitus: Colin Welland
- Paras kuvaus: David Watkin
- Paras leikkaus: Terry Rawlings
- Paras tuotantosuunnittelu: Roger Hall
- Paras äänitys: Clive Winter, Bill Rowe, Jim Shields
- Paras elokuvamusiikki: Vangelis
Golden Globet muokkaa
- Paras ulkomaalainen elokuva [1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Awards for Chariots of Fire
- ↑ Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
- ↑ The 50 Greatest Sports Movies of All Time! Sports Illustrated. 4.8.2003. Viitattu 24.7.2021.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ AFI’s 100 Most Inspiring Films of All Time, American Film Institute 2006. Viitattu 16.2.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tulivaunut Internet Movie Databasessa (englanniksi)