Chakmat
Chakmat ovat etninen ryhmä etenkin nykyisin Bangladeshiin kuuluvalla Chittagong Hill Tractsin alueella, sekä myös Intian ja Myanmarin puolella Bangladeshin vastaista rajaa. Chakmat puhuvat bengalin kielen chakma-nimistä murretta ja uskonnoltaan he ovat theravada-buddhalaisia. Yhteensä heitä on joidenkin arvioiden mukaan noin 300 000.
| Chakmat | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | chakma (bengalin murre) | |||||||||
| Uskonnot | theravada-buddhalaisuus | |||||||||
Asuinalue ja lukumäärä muokkaa
Ckahmojen perinteinen asuinalue Bangladeshissa käsittää niin sanottuun Chittagong Hill Tracts-alueeseen kuuluvat Rangamatin, Bandarbanin ja Khagrachharin piirikunnat. Alueen heimoista chakmat käsittävät noin puolet. Koko alueen väestöstä he jäävät kuitenkin vähemmistöksi.[1] Osa chakmoista elää myös Intian puolella rajaa etenkin Mizoramin, Tripuran, Assamin ja Arunachal Pradeshin osavaltioihin kuuluvalla alueella, sekä Myanmarin puolella.[2] Yhteensä heitä on ehkä noin 300 000.[3]
Historia muokkaa
Chakmojen alkuperästä ei ole täyttä varmuutta.[1] Heidät on joskus liitetty myyttiseen Champoknagarin kuningaskuntaan, josta kertovasta tarinassa eräs kuningaskunnan ruhtinaista lähti armeijan kanssa asettuen Myanmariin eli Burmaan, jossa he paikallisiin sekoittuessaan muodostivat chakmojen esi-isät.[2] Cjhakmat asuttivat Arakania noin 100-vuoden ajan, kunnes he 1500-luvulla siirtyivät edelleen Myanmarista nykyisille alueilleen. Tarina perustuu suulliseen perinteiseen, eikä esimerkiksi Champoknagarin sijaintia tunneta. Mahdollisesti chakmat puhuivat kuitenkin alun perin Bangladeshissa arakanin kieltä tai sen sukulaiskieltä ja chakman kieli omaksuttiin bengalin puhujilta vasta myöhemmin.[1]
Vuoden 1650 paikkeilta lähtien chakmat olivat islamilaisten suurmogulien vaikutusvallan piirissä. Bengalilaisten kanssa käytiin kauppaa ja heiltä saatiin esimerkiksi suolaa ja kalaa. Veroja chakmat maksoivat suurmogulien virkamiehille.[2] Veroja maksettiin puuvillana.[1] Vuonna 1724 chakmat ajautuivat sotaan suurmoguleja vastaan, kun heidän päällikkönsä Jalal Khan lopetti verojen maksun. Seuranneessa sodassa chakmat antautuivat suurmogulien sotaretken jälkeen vuonna 1737.[2] Pian alueella alkoivat kuitenkin vaikuttaa britit, jotka perustivat alaisensa Sherdoulat Khan-nimisen chakmaradžan hallitseman alueen vuonna 1776. Sherdoulat Khanin poika Janbux Khan kävi sotaa brittejä vastaan vuosina 1783, 1785 ja 1787. Lopulta chakmat tekivät rauhan brittien kanssa, jossa he suostuivat maksamaan briteille veroja.[1]
Chakmat elivät hallitsijoidensa alaisina vuoteen 1900 saakka, jolloin britit perustivat Chittagong Hill Tractsin alueen. Alue jaettiin tuolloin mouza tai mawza-nimisten päällikköjen hallitsemiin kyläalueisiin chakmojen, mongien ja bohamngien kesken. Intian jaon yhteydessä vuonna 1947 alueesta tuli osa Itä-Pakistania. Itä-Pakistan itsenäistyi edelleen nykyisenä Bangladeshina vuonna 1971. Osana Pakistania ja Bangladeshia chakmojen perinteinen elämäntyyli muuttui huomattavasti. Esimerkiksi 1960-luvulla rakennettu Kaptain pato pakotti monet chakmat ja muiden heimojen jäsenet muuttamaan alueiltaan muualle. Osa heistä siirtyi Intian puolelle, jossa heitä asuu edelleen. Samaan aikaan heimojen alueelle muutti suuri määrä bengalilaista valtaväestöä.[2] Osa chakmoista on käynyt aseellista vastarintaa Bangladeshin keskushallintoa vastaan monien muiden alueen heimojen tapaan.[1]
Kulttuuri muokkaa
Chakmat tunnetaan Bangadeshissa bengalinkielisellä nimellä changma. Chakman kieltä voidaan pitää bengalin kielen murteena, jota kirjoitetaan bengalilaisella kirjaimistolla. Kielen sanastosta joidenkin arvioiden mukaan noin 80 % on peräisin bengalista. Alun perin he lienevät puhuneet tiibetiläis-burmalaista kieltä.[1]
Uskonnoltaan chakmat ovat Bangladeshin valtaväestöstä poiketen theravada-buddhalaisia ja he seuraavat buddhalaisia juhlapäiviä. Chakmojen uskoon kuuluvat myös erilaiset henget ja jumaluudet, joista osa on omaksuttu hindulaisuudesta. Henget voivat olla hyvän- tai pahantahtoisia. Pahantahtoisten henkien aiheuttamia ongelmia, kuten sairauksia tai satojen tuhoutumisia hoitavat henkilääkärit eli baidyot.[1]
Chakmojen pääelinkeino on maanviljely. He kasvattavat esimerkiksi riisiä, taaroa ja inkivääriä. Perinteisesti viljelys on tapahtunut kaskiviljelynä (jhuum), jossa uutta maata kasketaan hieman ennen sadekautta.[2] Sadonkorjuu tehtiin lokakuun ja marraskuun välisenä aikana.[1] Bangladeshissa keskushallinto on pyrkinyt saamaan heimoja kasvattamaan hedelmiä ja luopumaan kaskiviljelyksestä.[2] Maanviljelyn ohella on harjoitettu metsästystä ja kalastusta, sekä käsityöläisyyttä.[1]
Chakmojen yhteiskuntarakenteen peruspilari on perhe eli paribar. Yhteisölliset kylät eli bari koostuvat useista perheistä, joiden jäsenet osallistuvat yhteishyödyllisiin töihin keskenään. Baria johtaa karbari. Eri kylät voivat osallistua toistensa kanssa esimerkiksi tiettyjen rituaalien järjestämiseen. Naiset muuttavat yleensä avioituessaan aviomiehensä taloon ja perintö perityy mieslinjan mukaisesti. Aikanaan yhdellä miehellä oli mahdollista olla monta vaimoa, mutta tapa on sittemmin harvinaistunut. Gutti tai ghusti on patrilineaarinen sukupolvilinja, jota lasketaan seitsemän tai nykyisin useammin neljä sukupolvea taaksepäin. Chakmat eivät voi ottaa aviopuolisoaan omasta guttistaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k Paul Hockings: Encyclopedia of World Cultures - v. 3. South Asia, s. 58-61. G. K. Hall & Company, 1992. ISBN 0-81611-812-4. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Barbara A. West: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania, s. 153. Facts On File, 2009. ISBN 0-8160-7109-8. (englanniksi)
- ↑ Chakma Encyclopaedia Britannica. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)