Carl von Derschau
Carl von Derschau (ven. Карл Фёдорович Дершау, Karl Fjodorovitš Deršau, 6. heinäkuuta 1784[1] Libau – 4. maaliskuuta 1862 Turku[2]) oli venäläinen sotilas, joka toimi Turun komendanttina vuosina 1835–1862.
Baltiansaksalaiseen aatelistoon kuulunut Derschau liittyi junkkarina Riian rakuunarykmenttiin vuonna 1803 ja ylennettiin vänrikiksi vuonna 1805. Hän osallistui Napoleonin sotiin vuosina 1806–1807 ja 1809. Derschau siirrettiin luutnanttina keisarillisen henkivartiokaartin kyrassieerirykmenttiin vuoden 1812 alussa. Hän osallistui Venäjän isänmaalliseen sotaan ansioituen Borodinon taistelussa ja vuosien 1813–1814 sotaretkillä.[3]
Everstiluutnantti Derschau nimitettiin Pietarin poliisimestariksi vuonna 1822. Vuonna 1826 hänet komennettiin everstinä järjestämään uudelleen Kronstadtin poliisilaitosta. Keisari Nikolai I oli tyytyväinen Derschaun toimintaan, ja vuonna 1829 hänet nimitettiin Pietarin ylipoliisimestariksi. Derschau toimi aktiivisesti vuoden 1831 koleraepidemian aikana.[3]
Vuoden 1835 alussa Derschau ylennettiin kenraalimajuriksi ja nimitettiin Turun venäläisen sotaväen komentajaksi. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1848. Derschau osallistui Suomenlahden rannikon puolustamiseen Krimin sodan aikana vuosina 1854–1855.[3]
Derschau oli Turussa suosittu henkilö. Kaupungin porvarit lahjoittivat hänelle muistoksi Ruissalon puolustuksesta R. W. Ekmanin maalauksen, jossa kenraali nähdään tähystämässä vihollislaivastoa kaukoputkella. Derschau oli suuri kukkien ystävä ja hänellä oli hieno puutarha Mooriankunnaalla.[4] Hän kuoli kuumetautiin jättäen vaimonsa ja kaksi poikaansa vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen[3]. Toinen pojista oli kirjailija Friedrich von Derschau[5].
Lähteet muokkaa
- ↑ Turun hautausmaa Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Notabelt dödsfall. Åbo Underrättelser, 6.3.1862, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Russki biografitšeski slovar, tom 6, s. 327–328. Sankt-Peterburg: Imperatorskoje Russkoje istoritšeskoje obštšestvo, 1905. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Muistomerkkejä Turun hautausmaalla. Uusi Aura, 2.12.1934, s. 6.
- ↑ Russkije pisateli 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 2, s. 112. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-064-9.