Wikipedia

Capua (antiikin kaupunki)

Capua (lat., alun perin Vulturnum, m.kreik. Καπύη, Kapyē) oli antiikin aikainen kaupunki Campaniassa Italiassa.[1][2] Se sijaitsi nykyisen Santa Maria Capua Veteren kaupungin paikalla noin neljä kilometriä kaakkoon nykyisestä Capuan kaupungista.[3][4][5]

Capua
Colonia Julia Augusta Felix Capua
Capuan amfiteatterin rauniot.
Capuan amfiteatterin rauniot.
Sijainti

Capua
Koordinaatit 41°5′9″N, 14°15′0″E
Valtio Italia
Paikkakunta Santa Maria Capua Vetere, Caserta, Campania
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso 800-luku eaa. – 840 jaa.
Huippukausi 300-luku eaa. – 300-luku jaa.
Kulttuuri Villanovan kulttuuri
antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Länsi-Rooman valtakunta
Alue Campania, Regio I Latium et Campania, Italia
Aiheesta muualla

Capua Commonsissa

Capua oli Campanian tärkein kaupunki ja yksi koko roomalaisen Italian merkittävimmistä kaupungeista. Kaupungin alkuperä oli Villanovan kulttuurissa ja etruskikulttuurissa.[3] Samnilaiset valloittivat Capuan noin vuonna 424/423 eaa. Noin vuonna 338 eaa. kaupunki tuli Rooman valtapiiriin. Julius Caesar teki siitä colonian vuonna 59 eaa. Kaupunki tunnettiin vauraudestaan sekä muun muassa gladiaattorikouluistaan.[1][2]

Capua säilyi olemassa aina keskiajalle vuoteen 840 saakka, jolloin sen paikka hylättiin saraseenien hyökkäyksen jälkeen. Myöhemmin asukkaat perustivat kaupunkinsa uudelleen mutta eri paikkaan nykyisen Capuan paikalle. Antiikin Capuan paikalle puolestaan kehittyi myöhemmin nykyinen Santa Maria Capua Vetere (”Vanha Capua”).[1][2]

Maantiede muokkaa

Capua sijaitsi Campanian pohjoisosassa Tifata-vuoren (Tifata mons) juurella sen länsipuolella, noin kaksi kilometriä etelään Vulturnus (nyk. Volturno) -joesta.[2] Augustuksen aluejaossa kaupunki kuului Latium et Campanian alueeseen.[6]

 
Via Appialla sijainnut niin kutsuttu Hadrianuksen kaari.

Nimestä huolimatta antiikin Capua ei sijainnut nykyisen Capuan kaupungin paikalla; siinä sijaitsi antiikin ajan Casilinumin kaupunki. Antiikin Capua sen sijaan sijaitsi nykyisen Santa Maria Capua Veteren kaupungin paikalla noin kolme roomalaista mailia eli noin 4,4 kilometriä Casilinumista ja nykyisestä Capuasta kaakkoon.[2][3][7] Capuasta koilliseen sijaitsi Caiatia, itään Saticula, kaakkoon Calatia, Suessula ja Acerrae, etelään Atella ja Cumaenlahden (Cumanus sinus, nyk. Napolinlahti) rannalla Neapolis, länteen Tyrrhenanmeren rannikolla Volturnum ja Sinuessa, ja luoteeseen jo mainittu Casilinum ja sen takana Cales.[5]

Capua hallitsi kukoistuksensa aikoina laajaa maa-aluetta, joka ulottui aina Vulturnuksen suulle saakka. Tästä alueesta joen eteläpuolinen alue tunnettiin ainakin myöhempinä aikoina Campanian tasankona tai alueena (Campanus ager), ja se muodosti kaupungin pääalueen. Joen pohjoispuolinen osa taas tunnettiin Falernuksen tasankona tai alueena (Falernus ager). Joskus kyseinen nimi ulotettiin kattamaan koko hedelmällinen alue joelta tasankoa pohjoislaidalla rajanneille vuorille saakka. Joskus sillä taas viitattiin vain alueen länsiosaan, joka sijaitsi Massicus-vuoren (Massicus mons, nyk. Monte Massico) juurella, siinä missä itäpuoli Callicula-vuoren (Callicula mons) juurella Calesin ja Casilinumin välillä tunnettiin Stellatiksen tasankona (Stellatis campus).[2][8]

Capua oli Roomasta tulleen Via Appian alkuperäinen päätepiste. Sinne päättyi myös Roomasta tullut, Via Appiaa pohjoisempana kulkenut Via Latina. Etäisyys Roomasta oli kumpaakin tietä pitkin 131–132 mailia eli noin 194 kilometriä. Via Appiaa jatkettiin myöhemmin Capuasta kaakkoon aina Brundisiumiin saakka.[9][10]

Historia muokkaa

Varhaisvaiheet muokkaa

Capuan varhaisvaiheet liitetään varhaisrautakautiseen Villanovan kulttuuriin eli eräänlaiseen etruskilaisen kulttuuriin varhaisvaiheeseen 800-luvun eaa. puolivälissä. Kaupungin katsotaan kehittyneen etruskikaupungiksi 600-luvulla eaa.[1] On mahdollista, että etruskikaupunki perustettiin varhaisemman oskilaisen asutuksen paikalle.[2]

 
Etruskilainen rituaalikalenteri Capuasta, 400-luku eaa.

Antiikin lähteet ovat varsin yksimielisiä siitä, että Capuan olisivat perustaneet etruskit. Näkemys esiintyy muun muassa Cato vanhemmalla Velleius Paterculuksen mukaan, sekä Strabonilla.[11] Myyteissä kaupungin perustajaksi esitettiin Capys, mutta siitä, kuka hän oli, oli erimielisyyksiä. Jotkut tekivät hänestä Aineiaan aikalaisen tai yhdistivät hänet Alba Longan kuninkaisiin, kun taas toiset sijoittivat hänet paljon myöhäisempään aikaan ja esittivät hänet samnilaisten valloittajien johtajana vuonna 424/423 eaa.[2][12]

Kaupungin perustamisen ajankohdasta oli suuria erimielisyyksiä. Velleius sanoo, että toiset, joiden nimiä hän ei mainitse, pitivät kaupunkia Roomaakin vanhempana, ja ajoittivat sen perustamisen noin vuoteen 800 eaa. Caton hän taas sanoo katsoneen, että kaupunki olisi ollut perustettu niinkin myöhään kuin 471 eaa. Ensin mainittu eli varhaisempi ajoitus on ehkä omaksuttu siksi, että ajoitus saataisiin sopimaan yhteen myyttisen Capyksen ajoituksen kanssa,[2] mutta nykytutkimuksessa katsotaan, että se myös sopii myöhäistä ajoitusta paremmin yhteen arkeologisten löytöjen kanssa.[1][2]

Capuan nimen alkuperä on epävarma. Jotkut johtivat sen kaupungin perustajana pidetystä Capyksestä.[2][12] Usein on sen sijaan katsottu Liviuksen tavoin, että nimi olisi johdettu sanasta campus, ”tasanko”, sillä kaupunki sijaitsi hedelmällisellä tasangolla.[2][13] Ainakin nimi on kiinteästi yhteydessä Campanian maakunnan nimeen. Kaupunkilaisia kutsuttiin campaneiksi (Campani, yks. Campanus), ja aluetta nimellä Campanus ager.[2] Niin myös Vergilius käyttää kaupungista nimitystä Campana urbs.[2][14] Strabon sen sijaan johti kaupungin nimen sanasta caput, ”pää”, sillä se oli seutunsa keskus.[2][12] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymin Campanus lisäksi myös nimityksiä Capuensis ja Capuanus, kreikaksi Kapyanos (Καπυανὸς) ja Kapyēsios (Καπυήσιος).[2]

Antiikin lähteissä on erimielisyyttä myös siitä, milloin kaupunki ensimmäisenä sai Capuan nimen. Livius sanoo, että sen etruskiaikainen nimi olisi ollut Vulturnum, ja että se olisi saanut nimen Capua samnilaisilta. Toiset lähteet taas esittävät Capuan itsensä alkuperältään etruskilaisena nimenä. Nimen täytyy ainakin olla samnilaisvalloitusta varhaisempi, sillä Stefanos Byzantionlainen sanoo jo Hekataioksen käyttäneen nimeä Capua.[2]

Etruski- ja samnilaisaika muokkaa

Vaikuttaa siltä, että etruskien vallan alla Capua oli merkittävin niistä 12 kaupungista, jotka etruskit perustivat seudulle, ja niin sillä oli tavallaan ensiasema muihin nähden. Lisäksi kaupunki kehittyi niin kukoistavaksi ja vauraaksi, että se ohitti tässä useimmat muut Italian kaupungit. Ylellisyyden kuvataan kuitenkin tehneen kaupunkilaisista heikkoja, ja niin he olivat vaikeuksissa sotaisampien samnilaisten kanssa. Capuan etruskit joutuivat lopulta ostamaan rauhan antamalla samnilaisille kansalaisoikeudet ja jakamalla kaupunkinsa ja maansa heidän kanssaan. Lopulta samnilaiset kuitenkin yllättivät etruskiasukkaat erään juhlan aikana ja surmasivat nämä, ja saivat kaupungin niin kokonaan itselleen. Tämä ajoitetaan vuoteen 424/423 eaa.[2][15]

 
Capuasta löydetty kreikkalainen, Polygnotoksen punakuviotekniikalla koristelema stamnos, n. 450–420 eaa. Maalauksessa Akhilleus surmaa Memnonin. Antiikin Capuan arkeologinen museo.

Tapahtuma voi viitata siihen, että etruskit olivat olleet kaupungissa lähinnä hallitseva yläluokka, kun taas suuri osa väestöstä saattoi olla oskeja, jotka saivat vallanvaihdon kautta vain suuremman vapauden, ja lopulta sulautuivat yhteen valloittajien kanssa campanialaisiksi. Siksi voidaan olettaa, että Diodoros Sisilialainen viittaa juuri tähän tapahtumaan puhuessaan campanialaisen kansan syntymästä. Hän kuitenkin ajoittaa tapahtuman 17 vuotta varhaisempaan aikaan, vuoteen 440 eaa.[2][16]

 
Haudasta löydettyä esineistöä. Antiikin Capuan arkeologinen museo.

Samnilaisten vallanpitäjien ja oskiväestön ero vaikutti myöhemmin ilmeisesti siihen, että Capuassa kuten muissakin Campanian kaupungeissa esiintyi puolueriitoja aristokraattisen ja kansanpuolueen välillä. Yläluokan vaihtuminen etruskeista samnilaisiin ei vaikuttanut kaupungin kukoistukseen, vaan se nousi niin rikkaaksi ja väkirikkaaksi, että Livius kutsuu sitä noin vuoden 343 eaa. yhteydessä ”Italian vauraimmaksi kaupungiksi” (”urbs maxima opulentissimaque Italiae”).[2][17] Antiikin kirjailijat mainitsevat usein capualaisten ylellisen elämäntavan, jonka sanotaan ylittäneen jopa sanonnaksi muuttuneen sybarislaisen tuhlailevaisuuden.[2][18]

Ylellisyyden kuvataan tehneen kaupungin samnilaisista vallanptäjistä yhtä heikkoja kuin etruskit olivat aiemmin olleet, eivätkä he näin voineet enää torjua vuorilla asuneita kovaluonteisempia veljeskansojaan. Kun sidicinit sitten pyysivät capualaisten apua vuoriston samnilaisten hyökkäyksiä vastaan, capualaiset tulivat apuun, mutta kärsivät tappion tasangolla Tifata-vuoren ja kaupunkinsa välillä. Capualaiset joutuivat vetäytymään muuriensa suojiin ja puolestaan pyytämään apua roomalaisilta. Roomalaiset vapauttivat kaupungin samnilaisten uhan alta, mutta kaupunkiin tämän seurauksena tulleet roomalaiset tekivät samanlaisen petoksellisen verilöylyn, jolla samnilaiset itse olivat saaneet kaupungin hallintaansa.[2][19] Näin Capua tuli Rooman valtaan. Samalla muut campanialaiset nousivat kapinaan ja liittoutuivat latinalaisten kanssa, mutta kärsivät tappion Roomaa vastaan.[2] Nämä tapahtumat ajoitetaan noin vuosiin 343[2]–338 eaa.[1]

Roomalaisaika muokkaa

Tasavallan aika muokkaa

Seuranneessa rauhassa capualaiset menettivät rikkaan Falernuksen tasangon hallinnan, mutta saivat vastineeksi Rooman kansalaisuuden. Yläluokka, joka oli vastustanut sotaa, sai täydet kansalaisoikeudet, kun taas muu väestö sai civitas sine suffragio -oikeudet eli kansalaisuuden ilman poliittisia oikeuksia.[2][20] Capua ei kuitenkaan vaikuta menettäneen samalla itsehallintoaan, niin kuin joissakin vastaavissa tapauksissa kävi, vaan kaupunkia hallitsivat edelleen sen omat virkamiehet, joista ylimmällä oli oskilainen nimike meddix tuticus. Vuonna 317 eaa. capualaiset joutuivat sisäisten riitojensa vuoksi pyytämään Rooman senaatin väliintuloa. Preettori Lucius Furiuksen tuolloin asettamat uudet säädökset vaikuttavat palauttaneen rauhan kaupunkiin.[2][21]

Capua jatkoi kukoistustaan myös roomalaisvallan alla siinä määrin, että toisen puunilaissodan aikana katsottiin, ettei se hävinnyt missään Roomalle eikä Karthagolle. Tämä toi kuitenkin kaupungin alisteisen aseman yhä ilmeisemmäksi, ja eräät kunnianhimoiset capualaiset alkoivat toivoa nostavansa kaupunkinsa samanlaiseen valta-asemaan kuin Rooma. Hannibalin menestys sodassa vaikutti tarjoavan tähän tilaisuuden. Niinpä pian vuoden 216 eaa. Cannaen taistelun jälkeen kaupungin kansanpuolue, jota johtivat Pacuvius Calavius ja Vibius Virrius, avasi kaupungin portit Hannibalin joukoille. Capua oli tuohon aikaan niin vahva, että sen arveltiin voivan lähettää sotaan 30 000 jalkamiestä ja 4 000 ratsumiestä, mukaan lukien sotilaat Capuan alamaisena olleista kaupungeista.[1][2][22]

 
Capuan lyömä uncia, n. 216–211 eaa. Kuvituksessa Artemiin tai Dianan pää sekä villikarju ja teksti   (KAPU) oskilaisella kirjaimistolla.

Hannibal ei kuitenkaan vaikuta erityisesti hyötyneen Capuan tuesta. Campanian muut huomattavimmat kaupungit Nola, Neapolis ja Cumae kieltäytyivät seuraamasta Capuan esimerkkiä, ja vastustivat Hannibalin yrityksiä onnistuneesti. Capuassa talvehtineet Hannibalin sotajoukot taas olivat alttiina kaupungin ylellisille houkutuksille siinä määrin, että sillä oli tuhoisa vaikutus sotilaskuriin. Vaikka roomalaiset kirjailijat herkuttelevatkin mielellään asiaan liittyvillä yksityiskohdilla, on selvää, ettei Hannibal halunnut toistaa samaa virhettä uudestaan. Myöhemmissä taisteluissa roomalaiset olivat voitokkaita, ja sen sijaan että capualaiset olisivat toiveidensa mukaisesti nousseen Italian kaupunkien johtoon, he joutuivat keväällä 212 eaa. itse roomalaisten piirittämiksi. Hannibalin saapuminen Apuliaan pelasti kaupungin vielä tuolloin, ja pakotti roomalaiset siirtymään muualle. Heti kun Hannibal oli poistunut, konsulit Fulvius ja Appius Claudius kuitenkin piirittivät Capuan uudelleen. Capualaiset joutuivat lopulta antautumaan vuoden 211 eaa. puolella.[1][2][23]

 
Capuan lyömä semuncia, n. 216–211 eaa. Kuvituksessa Minervan pää attikalaisella kypärällä sekä norsu.

Roomalaiset rankaisivat kapinoinutta kaupunkia ankarasti.[1] Koko ylimystö surmattiin tai heitettiin tyrmiin, joissa he lopulta kuolivat. Muut capualaiset häädettiin muualle, ja koko kaupungin alue otettiin Roomalle ja kaikki itsehallinto lakkautettiin. Kaupunkiin jäi sekalainen asujaimisto muukalaisia, käsityöläisiä ja uusia tulokkaita, jotka olivat suoraan Rooman alamaisia. Livius sanoo, että kaupunki itse säästettiin siksi, etteivät Italian hedelmällisimmät maat jäisi ilman niitä viljeleviä asukkaita.[2][23] Capua toipui nopeasti ja oli hedelmällisen tasankonsa ja teiden kannalta keskeisen sijaintinsa ansiosta pian taas kukoistava ja väkirikas kaupunki. Asukkaat pysyivät nyt uskollisina Roomalle, ja osoittivat uskollisuutensa muun muassa vuosien 91–87 eaa. liittolaissodassa. Tämän ansiosta Capua sai municipium-oikeudet.[2][24]

Capua tunnettiiin jo tasavallan aikana gladiaattoreistaan ja gliadiaattorinäytännöistään, ja vaikuttaa olleen yksi näiden koulutuksen keskeisiä paikkoja. Spartacus karkasi kumppaneineen capualaisesta gladiaattorikoulusta vuonna 73 eaa., mikä johti kolmanteen orjasotaan.[2] Myöhemmin Julius Caesarin kansalaissodan alkaessa kaupungissa oli paljon gladiaattoreita, jotka olivat Caesarin palveluksessa.[25] Capua tunnettiin myös pronssivaaseistaan, joita tehtiin viimeistään 500-luvulta eaa. lähtien,[1] sekä hajustekauppiaistaan (unguentarii), ja kaikkein suurinta ylellisyyttä halunneet roomalaiset ostivat hajusteensa sieltä.[2][26]

Capuan merkitys tasavallan lopulla tulee ilmi lukuisista maininnoista Rooman sisällissotien aikana.[2] Brutus yritti tehdä Capuasta roomalaisen colonian eli sotilassiirtokunnan vuonna 83 eaa., mutta se jäi lyhytikäiseksi.[1][27][28] Sulla kokosi Capuaan armeijansa Mithridateen sotia varten, ja käänsi sieltä joukkonsa Roomaa vastaan. Myös Cinna nousi siellä kapinaansa senaattia vastaan.[2][29] Vuosien 49–45 eaa. Julius Caesarin kansalaissodassa Pompeiuksen kannattajat tekivät Capuasta eräänlaisen tukikohtansa, mutta joutuivat pian hylkäämään sen.[2][30] Capua mainitaan myös Catilinan salaliiton aikaan yhtenä paikoista, joissa Catilinan lähettiläät eniten toimivat. Vaaran väistyttyä kaupunkilaiset valitsivat Ciceron suojelijakseen.[2][31]

Roomalaiset pitivät kaupungin maat, hedelmällisen Ager Campanuksen, valtion omaisuutena, ja se oli merkittävä julkisten tulojen lähde. Sitä ei luettu mukaan alueisiin, joilta Tiberius ja Gaius Gracchus jakoivat maata roomalaisille maareformissaan, ja Sullakin jakoi siitä korkeintaan pieniä osia.[2][32] Vuonna 63 eaa. kansantribuuni Servilius Rullus esitti maanviljelyslakia, jonka yhtenä pääkohdista oli tämän tärkeän alueen maiden jakaminen kansalle, mutta Cicero sai kaunopuheisuudellaan estettyä sen.[2][33] Vain muutamia vuosia myöhemmin, vuonna 59 eaa., tuolloin konsulina toiminut Caesar kuitenkin toteutti maiden jakamisen laillaan, joka tunnetaan Lex Julia Agrariana. Niin Ager Campanukselle ja sen viereiselle Campus Stellatikselle asutettiin 20 000 Rooman kansalaista. Samalla Caesar teki Capuasta colonian.[2][34]

 
Capuan Venus. Capuasta löydetty roomalaisaikainen kopio hellenistisestä alkuperäis­veistoksesta noin vuodelta 310–200 eaa. Napolin arkeologinen museo.

Kaupunki ei saanut nauttia rauhasta kauaa, sillä kun toisen triumviraatin jäsenet jakoivat Italian kaupunkeja legioonilleen vuonna 43 eaa., Capua päätyi Octavianus Augustuksen veteraaneille. Hän teki siitä tukikohtansa vuonna 41 eaa. ennen Perusian sotaa.[2][35] Hän myös kasvatti kaupunkia asuttamalla sinne lisää veteraaneja Aktionin taistelun jälkeen. Kaiken tämän seurauksena kaupunki omaksui nimen Colonia Julia Augusta Felix Capua, joka tunnetaan piirtokirjoituksista. Augustus suosi kaupunkia monin tavoin ja muun muassa antoi sille merkittävän maa-alueen Kreetalta sekä rakennutti kaupunkiin akveduktin.[2][36]

Keisariaika muokkaa

Rooman keisariajalla Capua esiintyy antiikin lähteissä harvemmin, mutta se säilyi edelleen kukoistavana ja väkirikkaana kaupunkina. Strabon kutsuu sitä Campanian metropolikseksi, ja sanoo kaupungin ohittaneen kaikessa seudun muut kaupungit, niin etttä ne olivat siihen verrattuna vain pikkukaupunkeja.[2][37] Capua sai uusia veteraanisiirtokuntalaisia keisari Neron aikana. Vuoden 69 jaa. levottomuuksissa kaupunki oli Vitelliuksen puolella, mikä johti kaupungin usean merkittävän suvun tuhoon.[2][38]

Paljon myöhemmällä ajalla, 300-luvulla Ausonius sanoi Capuan taantuneen aiemmasta kukoistuksestaan, sillä se oli aiemmin ollut kuin ”toinen Rooma”, mutta luki sen silti koko Rooman valtakunnan kahdeksanneksi merkittävimmäksi kaupungiksi. Ainakin on selvää, ettei koko Etelä-Italiassa ollut sille haastajaa.[1][2][39] Myöhemmin Länsi-Rooman kaatuessa kaupungin vauraus teki sitä barbaarien hyökkäysten erityisen kohteen. Vandaalit valloittivat ja tuhosivat sen Geiserikin johdolla vuonna 456.[2][40] Kaupunki ei koskaan toipunut tästä iskusta täysin, mutta esiintyy silti edelleen Belisariuksen goottisotien aikana.[41]

Keskiaika muokkaa

Capua vaikuttaa toipuneen jälleen, sillä Paulus Diaconus mainitsee sen 700-luvulla edelleen yhtenä Campanian kukoistavimmista kaupungeista.[2][42] Kaupunki tuhoutui lopullisesti, kun saraseenit valloittivat sen vuonna 840. Koska kaupungin sijainti tasangolla oli suojaton, paikka hylättiin tämän jälkeen kokonaan, ja jäljelle jääneet asukkaat siirtyivät läheisille vuorille. Vuonna 856 heidän piispansa Landulfus sai heidät kuitenkin palaamaan ja asettumaan antiikin Casilinumin kaupungin paikalle lähelle antiikin Capuaa. Se muutettiin vahvaksi linnoitukseksi ja sai antiikin aikaisen kaupungin nimen. Tämän vuoksi nykyinen Capua sijaitsee eri paikassa kuin antiikin Capua.[1][2]

Rakennukset ja löydökset muokkaa

 
Kaavakuva Capuasta.

Capua oli rakennettu täysin tasaiselle tasangolle, ja Ciceron kuvauksen mukaan levittäytyi siksi laajalle alueelle, ja siellä oli leveät kadut ja sen talot olivat matalia.[2][43] Myös kaupungin jäänteet levittäytyvät laajalle alalle, mutta ne ovat suurimmalta osaltaan säilyneet vain huonosti.[2] Rakennuslöytöjä on tehty sekä samnilaiselta että roomalaiselta kaudelta.[1]

Asemakaava, kaupunginmuurit ja portit

Capua oli ympäröity muureilla, joista on löydetty joitakin jäänteitä ja joiden reitti voidaan pääosiltaan jäljittää. Muurien pituus oli noin 8–9,5 kilometriä, ja niissä oli seitsemän porttia, joista suurin osa voidaan paikantaa.[2] Kaupungin läpi kulki Via Appia. Kaupunginmuurien länsi- ja itäportit, joiden kautta tie kulki, on löydetty.[1] Yhden portin, oletettavasti itäportin, nimi oli Porta Jovis. Sen luona oli Juppiterille omistettu temppeli.[2][44] Piirtokirjoituksista tunnetaan myös portit Porta Atellana (”Atellan portti”), Porta Cumana (”Cumaen portti”) ja Porta Vulturnensis (”Volturnumin portti”), joiden suunnat voidaan päätellä niiden nimistä.[2]

Capuan pääalueiksi, -kaduiksi tai -aukioiksi (plateae) mainitaan antiikin kirjallisuudessa Seplasia ja Albana.[1][2] Seplasiassa oli paljon hajustekauppiaita, joista kaupunki tunnettiin.[2][26] Suetonius kertoo, että kaupungissa oli monien muiden roomalaiskaupunkien tavoin oma Capitolium Rooman mallin mukaan.[2][45]

Amfiteatteri

 
Capuan amfiteatterin areenaa.

Capuan amfiteatteri on kaupungin merkittävin ja parhaiten säilynyt muinaisjäänne. Se rakennettiin ensimmäisen vuosisadan lopulla tai 100-luvun alussa, ja kunnostettiin Hadrianuksen aikana. Se oli roomalaisen maailman toiseksi suurin amfiteatteri Rooman Colosseumin jälkeen, ja sen tärkein haastaja paitsi koossa myös merkittävyydessä.[1][2][46]

Ovaalinmuotoisen amfiteatterin suurin pituus oli 170,3 metriä ja leveys 139,9 metriä. Areena oli yhtä suuri kuin Colosseumissa, ja sen pituus oli 76,3 metriä ja leveys 45,9 metriä. Rakennelman korkeus oli 46,1 metriä. Katsomo jakaantui ala-, keski- ja yläkatsomoon, ja siinä oli tilaa 45 000–50 000 hengelle.[46] Normannit käyttivät keskiajalla amfiteatterin kiviä Castello delle Pietren rakentamiseen.[47]

Hadrianuksen kaari

Via Appian varrella amfiteatterista lounaaseen sijaitsee triumfikaari, jota kutsutaan Hadrianuksen kaareksi. Se on ollut kolmoiskaari, mutta nykyisin vain yksi kaarista sekä kolmas erillinen pylväs on säilynyt. Kaupungissa oli myös toinen triumfikaari, jonka jäänteitä oli pystyssä vielä 1600-luvulla.[1][2][48]

Mithraeum

 
Capuan mithraeum.

Mithran kultille omistettu pyhäkkö eli mithraeum on ajoitettu 100–200-luvuille jaa. Se koostuu tyypillisestä maanalaisesta pitkähköstä salista, jonka sivuilla on penkit. Tila on koristeltu maalauksilla, jotka esittävät kultin initiaatioriittejä sekä Mithraa surmaamassa härkää.[1][49]

Teatteri

Kaupungissa oli teatteri, joka rakennettiin viimeistään 100-luvulla eaa. Siitä on jäljellä vähäisiä raunioita. Sen olemassaolo tunnetaan myös piirtokirjoituksista.[1][2]

Muut rakennukset

 
”Carceri Vecchie” -nimellä tunnetun mausoleumin opus reticulatum -seinää.

Kaivauksissa on löydetty jäänteitä yksityistaloista (domus), joista kaksi tunnetaan nimillä Publius Confuleius Sabbion talo ja Via degli Ortin talo (”Domus di Via degli Orti”‎), sekä maaseudun huviloista, kylpylöistä ja haudoista. Viimeksimainittuihin lukeutuvat kaksi Via Appian varrelta löydettyä monumentaalihautaa, jotka tunnetaan nykyisin nimillä ”Conocchia” ja ”Carceri Vecchie”.[1]

Augustuksen Capuaan rakennuttama akvedukti tunnettiin nimellä Aqua Julia. Se oli kaupunkilaisten ylpeys sekä suuren kokonsa että hyödyllisyytensä vuoksi.[2][50]

Kaupungin ympäristön pyhäköt ja hautausmaat

Tifata-vuorella kaupungin pohjoispuolella sijaitsi Dianalle omistettu pyhäkkö. Nykyisin sen jäänteet ovat osa Sant'Angelo in Formis -luostarin kirkkoa,[1] joka on tunnettu tästä lisänimellä ad arcum Dianae (”lähellä Dianan kaarta”). Toinen kaupunkiin liitetty pyhäkkö, joka on ajoitettu viimeistään 300-luvulle eaa., sijaitsi nykyisellä Patturellin alueella. Kaupunkiin liittyneitä nekropoliita eli hauta-alueita on löydetty kaupunkialueen ulkopuolelta, muun muassa länteen amfiteatterista. Varhaiselta kristilliseltä kaudelta 300-luvulta on löydetty basilikakirkon jäänteet.[1]

Esinelöydöt

Antiikin Capuasta tehtyihin esinelöytöihin lukeutuu muun muassa veistoksia, votiiviesineitä, rakennusten koristeosia, hautakiviä, keramiikkaa, mosaiikkeja, piirtokirjoituksia ja rahoja. Keramiikkalöytöjen perusteella kaupunki toi sekä kreikkalaista että etruskilaista keramiikkaa, mutta tuotti myös omaa keramiikkaansa. Kaupungissa tuotettiin myös pronssisia vaaseja. Haudoista on löydetty maalauksia, jotka antavat kuvan samnilaisesta maalaustaiteesta.[1] Capuan omalla nimellään lyömät rahat ovat pääosin kuparisia ja vain harvoin hopeisia. Kaikissa rahoissa on kirjoitus oskaniksi. Sen lisäksi kaupunki vaikuttaa lyöneen roomalaiskaudella hopearahaa kirjoituksilla ”Roma” ja ”Romano”.[2]

Kaupungista tehtyjä esinelöytöjä on lukuisissa museoissa sekä Italiassa että muissa maissa,[1] ja muun muassa Santa Maria Capua Veteren Antiikin Capuan arkeologisessa museossa (Museo archeologico dell'Antica Capua).[51]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”CAPUA (S. Maria Capua Vetere) Campania, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh Smith, William: ”Capua”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Capua Pleiades. Viitattu 16.1.2023.
  4. ↑ Capua (Italy) 365 Capua - Καπύη ToposText. Viitattu 16.1.2023.
  5. ↑ a b ”44 F3 Capua”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  6. ↑ Capua (Santa Maria Capua Vetere) Trismegistos. Viitattu 16.1.2023.
  7. ↑ Casilinum Pleiades. Viitattu 16.1.2023.
  8. ↑ Livius: Rooman synty 22.13; Cicero: De lege agraria 1.7, 2.31; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Julius Caesar 20.
  9. ↑ Smith, William: ”Via Appia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ Smith, William: ”Via Latina”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  11. ↑ Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 1.7; Strabon: Geografika V s. 242.
  12. ↑ a b c Strabon: Geografika V s. 242; Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione, ”Capua”; Vergilius: Aeneis 10.145; Servius: In Vergilii Aeneidem commentarii kohtasta 10.145; Statius: Silvae 3.5.77.
  13. ↑ Livius: Rooman synty 4.37.
  14. ↑ Vergilius: Aeneis 10.145.
  15. ↑ Livius: Rooman synty 4.37, 7.38.
  16. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.31.
  17. ↑ Livius: Rooman synty 7.31.
  18. ↑ Athenaios: Deipnosofistai 12.36.
  19. ↑ Livius: Rooman synty 7.38.
  20. ↑ Livius: Rooman synty 8.11, 8.14.
  21. ↑ Livius: Rooman synty 9.20.
  22. ↑ Livius: Rooman synty 23.2–10.
  23. ↑ a b Livius: Rooman synty 26.15, 16, 33, 34; Cicero: De lege agraria 1.6, 11, 28, 32.
  24. ↑ Cicero: De lege agraria 2.3. 3, Pro Sestio 4, In Pisonem 12; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 2.44.
  25. ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Ad Atticum) 7.1. 4; Julius Caesar: Commentarii de bello civili (Bellum civile) 1.14; Cicero: Kirjeet Atticukselle (Ad Atticum) 7.1.4.
  26. ↑ a b Cicero: Pro Sestio 8, In Pisonem 11; Asconius Pedianus: Kommentaari Ciceron puheeseen in Pisonem (Expositio in Orationem contra Pisonem) s. 10; Valerius Maximus: Factorum ac dictorum memorabilium libri IX 9.1, Ext. 1; Athenaios: Deipnosofistai 15.288e.
  27. ↑ Gabba, Emilio: Republican Rome: The Army and the Allies, s. 56. University of California Press, 2021. ISBN 9780520309296. Teoksen verkkoversio.
  28. ↑ Toynbee, Arnold Joseph: A Study of History. Nide 7. Royal Institute of International Affairs. Oxford University Press, 1961.
  29. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.56–57, 1.63–65.
  30. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 2.29, 2.37; Julius Caesar: Commentarii de bello civili (Bellum civile) 1.14; Cicero: Kirjeet Atticukselle (Ad Atticum) 7.1.4.
  31. ↑ Cicero: Pro Sestio 4.
  32. ↑ Cicero: De lege agraria 1.7; Liber coloniarum s. 232.
  33. ↑ Cicero: In Pisonem 2; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Cicero 12.
  34. ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 38.7; Julius Caesar: Commentarii de bello civili (Bellum civile) 1.14; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Julius Caesar 20; Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 2.10; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 2.44; Cicero: Kirjeet Atticukselle (Ad Atticum) 2.1.6.
  35. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 4.3, 5.24.
  36. ↑ Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 2.81; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 49.14.
  37. ↑ Strabon: Geografika V s. 248.
  38. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 13.31, Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.57, 4.3.
  39. ↑ Ausonius: Ordo urbium nobilium 6.
  40. ↑ Konstantinos Porfyrogennitos: De administrando imperio 27.
  41. ↑ Prokopios: Goottisodat (De bellum Gothicum) 1.14, 3.18, 3.26.
  42. ↑ Paulus Diaconus: Langobardien historia (Historia Langobardorum) 2.17.
  43. ↑ Cicero: De lege agraria 2.3.5.
  44. ↑ Livius: Rooman synty 26.14.
  45. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 40, Caligula 57.
  46. ↑ a b The Amphitheater at Capua Reggia di Caserta. Arkistoitu 1.12.2022. Viitattu 16.1.2023.
  47. ↑ The Amazing Unknown “Colosseum” Of Capua Leisure Italy. Viitattu 16.1.2023.
  48. ↑ Hadrian's Arch Ancient Capua. Viitattu 16.1.2023.
  49. ↑ Mithraeum Reggia di Caserta. Viitattu 16.1.2023.
  50. ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 49.14.
  51. ↑ Archaeological Museum of Ancient Capua Reggia di Caserta. Viitattu 16.1.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Capua_(antiikin_kaupunki)&oldid=21850074”