Avaa päävalikko

Botlihit[1] (botlihiksi буйхади,[2] buihadi) ovat andilaista botlihin kieltä puhuva kansa Dagestanissa Venäjällä. Väestönlaskennoissa heidät on yleensä luettu avaareiksi. Perinteinen uskonto on sunnalainen islam.

Botlihit asuvat Andijskoje Koisu -joen keskijuoksun vasemmalla rannalla Botlihin piirin Botlihin ja Miarson kylissä. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan botliheja oli 3 350 henkeä. Myöhemmin heitä on pidetty avaareina. 1990-luvun alussa botliheja arvioitiin olevan noin 6 000 henkeä.[3] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa heitä rekisteröitiin kuitenkin vain 16 henkeä.[4] Botlihin kielen puhujia laskettiin olevan 90 henkeä.[5] Sivistyskielinään botlihit käyttävät avaaria ja venäjää.[6]

1300–1400-luvuille saakka botlihit kuuluivat andilais-tseziläisten kansojen muodostamaan Didon liittokuntaan. Myöhemmin alueelle syntyi Tehnutsalin kyläkuntien liitto. Historiallisten lähteiden mukaan botlihit harjoittivat vielä 1300-luvun lopussa kristinuskoa ja perinteistä uskontoaan. 1500-luvulla he joutuivat Avarian kaanikunnan alaisuuteen ja kääntyivät muslimeiksi. 1820–1850-luvuilla botlihit osallistuivat aktiivisesti imaami Šamilin johtamaan Dagestanin ja Tšetšenian vapaustaisteluun.[7]

Perinteisiä elinkeinoja ovat puutarhanhoito ja viininviljely sekä vähäisemmässä määrin terassiviljely ja karjanhoito. Käsityöammateista merkittävimpiä olivat villan ja nahkan käsittely. Botlihin kylä oli Dagestanin vuoristoseutujen tärkein kaupan keskus. Kylät sijaitsevat vuorten rinteillä. Kaksikerroksiset neliskulmaiset talot on rakennettu kivestä. Perinteinen vaatetus on samankaltainen kuin avaareilla. Ruokavalio koostuu vilja- ja maitotuotteista, lihasta, hedelmistä ja kasviksista. Suosittu ruokalaji on lihan tai maitotuotteiden kanssa syötävä hinkal.[8]

Yhteiskuntajärjestyksen perustan muodostivat sukuyhteisöt. Ydinperhe oli pieni. Avioliitot solmittiin yleensä suku- tai kyläyhteisön sisällä. Suullisen kansanperinteen kielinä toimivat sekä botlih että avaari. Botlihin kylä oli Dagestanin vuoristoseudun islamilaisen sivistyksen keskus, jonne vuonna 1882 avattiin ensimmäinen maallinen koulu.[8]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Neuvostoliitto: aakkosellinen tietokirja, s. 93. Helsinki: Otava, 1967.
  2. Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 228. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
  3. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 116. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Viitattu 6.12.2009. (venäjäksi)
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Viitattu 6.12.2009. (venäjäksi)
  6. Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 20. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
  7. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 117. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  8. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 117–118. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.