Wikipedia

Betty White

yhdysvaltalainen näyttelijä (1922–2021)

Betty Marion White (17. tammikuuta 1922 Oak Park, Illinois – 31. joulukuuta 2021 Los Angeles, Kalifornia[1][2]) oli yhdysvaltalainen Emmy-palkittu näyttelijä ja koomikko.

Betty White
Betty White Time 100 -gaalassa vuonna 2010.
Betty White Time 100 -gaalassa vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt17. tammikuuta 1922
Oak Park, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut31. joulukuuta 2021 (99 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Näyttelijä
Taiteilijanimet Betty White Ludden
Aktiivisena 1939–2021
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

White näytteli yli 30 elokuvassa ja televisio-ohjelmassa. Hänet tunnettiin muun muassa Rose Nylundin roolistaan komediasarjassa Tyttökullat (1985–1992).

Pitkällä urallaan White palkittiin muun muassa viidellä Primetime Emmyllä, Daytime Emmyllä, Grammyllä ja kahdella SAG-palkinnollailla. Vuonna 1988 hän sai tähden Hollywood Walk of Famelle ja vuonna 2009 hän sai Screen Actors Guildin elämäntyöpalkinnon ja vuonna 2015 hänet palkittiin Daytime Emmy -elämäntyöpalkinnolla. Guinness World Records -kirja listasi vuonna 2014 Whiten pisimmän uran tehneeksi naispuoliseksi televisiokasvoksi. Tuolloin hänen uransa oli kestänyt yli 74 vuotta.[3][4]

Varhaiset vuodet

muokkaa

Betty Marion White syntyi 17. tammikuuta 1922 Christine Tessin (1899–1985) ja Horace Logan Whiten (1899–1963) ainoaksi lapseksi.[5][6] Hänen mukaansa ”Betty” on hänen virallinen nimensä eikä siis lyhennys ”Elizabethista”.[7][8] Whiten isänisä oli tanskalainen ja äidinisä kreikkalainen.[9] White kiinnostui perheen yhteisillä lomilla Sierra Nevadan alueella eläimistä ja hän halusi koulunsa päätyttyä alkaa metsänvartijaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä naiset eivät tuohon aikaan saaneet toimia kyseisessä työssä.[10]

Ura

muokkaa
 
Betty White vuonna 1954 omassa televisio-ohjelmassaan The Betty White Show.
 
Betty White (vas.) ja Cloris Leachman The Mary Tyler Moore Show -ohjelmassa vuonna 1973.

White kiinnostui high school -aikana näyttelemisestä ja aloitti uransa teatterissa pian valmistumisensa jälkeen.[2] Televisiossa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1939.[3]

Whitella oli 1940-luvulla useita rooleja radio-ohjelmissa, ja vuodesta 1949 hän alkoi esiintyä säännöllisesti myös televisiossa. Hän oli vuonna 1952 perustamassa tuotantoyhtiö Bandy Productionsia, ja vielä samana vuonna alkoi hänen ensimmäinen tilannekomediasarjansa Life with Elizabeth. White esitti siinä pääroolia, mutta hän myös oli luomassa ja tuottamassa sarjaa. Life with Elizabethia esitettiin kahden tuotantokauden ajan. Seuraavaksi White esiintyi muun muassa komediasarjassa Date with the Angels, ja samaan aikaan hän oli säännöllisenä vieraana useassa television visailuohjelmassa.[11]

White sai vuonna 1973 roolin tilannekomediasarjasta The Mary Tyler Moore Show, missä hän näytteli kieroa ja keimailevaa televisiojuontaja Sue Ann Nivensiä.[11] Roolin käsikirjoittajavat olivat luoneet sen White mielessään, mutta rooliin oli kysytty ensin muita näyttelelijöitä. White sanoi myöhemmin itse, että hän oli tuohon aikaan niin juurtunut visailuohjelmiin, että häntä ei pyydetty muihin ohjelmiin.[2] White voitti sarjasta kaksi Emmy-palkintoa.[11]

The Mary Tyler Moore Show’n jälkeen White näytteli 1977–1978 nimeään kantaneessa ohelmassa The Betty White Show’ssa. Hänellä oli myös säännööllinen rooli televisiosarjoissa Lemmenlaiva ja Mama’s Family.[11]

White näytteli 1985–1992 komediasarjassa Tyttökullat, jonka keskiössä oli neljän vanhemman naisen yhdessä asunut ryhmä.[11] White näytteli kultaista ja hieman naiivia Rose Nylundia, joka oli varsin erilainen hahmo kuin The Mary Tyler Moore Show’n Sue Ann Nivens.[5] Tyttökullat oli erittäin suosittu, ja White oli roolistaan seitsemän kertaan Emmy-ehdokkaana. Ainoan voittonsa hän sai vuonna 1986.[11]

White näytteli Tyttökultien jälkeen muun muassa sen spin-off-sarjassa Golden Palace, jota esitettiin yhden tuotantokaden ajan.[11] The John Larroquette Show’ssa hän esitti itseään ja sai roolista Emmy-palkinnon. Sen jälkeen hänellä oli rooli muun muassa sarjassa Boston Legal ja saippuasarjassa Kauniit ja rohkeat.[5]

Whiten sivurooli komediaelokuvassa Odottamaton ehdotus nosti jälleen hänen profiiliansa, ja hän sai useita uusia töitä. Vuoden 2010 Super Bowlin katkolla esitetyssä mainoksessa White taklattiin amerikkalaisen jalkapallon ottelussa. Humoristinen mainos sai valtaisaa suosiota, ja hänen faninsa järjestivät Facebook-kampanjan tämän saamiseksi juontamaan Saturday Night Livea. White juonsi toukokuussa esitetyn jakson ja oli silloin ohjelman historian vanhin juontaja. White voitti jaksosta Emmyn.[11]

White näytteli vuodet 2010–2015 komediasarjassa Hot in Cleveland.[11] Sarjan tuottajat olivat pyytäneet Whiten alkujaan vain pilottijaksoon, mutta hänestä tehtiin vakiokasvo. Sarjasta tuli hitti, ja White voitti siitä kaksi SAG-palkintoa sekä oli ehdolla Emmyyn.[2]

White juonsi vuosina 2012–2014 tosi-tv-ohjelmaa Kiikkutuolit kumoon (Betty White’s Off Their Rockers), jonka vastaavana tuottajana hän myös toimi. Ohjelmassa vanhukset tekivät piloja nuoremmille ihmisille.[11] White sai ohjelmasta vielä kaksi Emmy-ehdokkuutta.[2] Kaikkiaan White oli 21 kertaa ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi. Palkinnon hän voitti viidesti.[12]

White kuoli uudenvuodenaattona 2021 saatuaan aivoinfarktin kuusi päivää aiemmin.[13]

Yksityiselämä

muokkaa

Ensimmäinen ja toinen avioliitto

muokkaa
 
Betty White ja Allen Ludden vuonna 1968.

Vuonna 1945 White nai Dick Barkerin, joka oli armeijan ilmavoimien lentäjä. Liitto vei Whiten Ohioon, Barkerin kanatilalle, missä White ei viihtynyt. Hän palasi neljän kuukauden päästä Los Angelesiin näyttelemään.[14]

Toisen avioliittonsa hän solmi vuonna 1947 Hollywood-agentti Lane Allenin kanssa. He erosivat vuonna 1949, sillä Allen halusi Whiten lopettavan uransa.[14]

Kolmas avioliitto

muokkaa

White tapasi vuonna 1961 Password-nimisessä visailussa juontaja Allen Luddenin. Ludden oli jäänyt leskeksi hiljattain ja hänellä oli kolme lasta. Whiten ja Luddenin yhteystyö jatkui näytelmän parissa samana kesänä ja Ludden ihastui Whiteen. Viikkojen sisällä Ludden esitti leikillään kosinnan Whitelle, joka ei ollut kiinnostunut menemään uudelleen naimisiin. Ludden ei kuitenkaan luovuttanut ja osti timanttisormuksen, josta White kieltäytyi. Lopulta pääsiäisenä 1963 White suostui kosintaan. Tuolloin Ludden lähetti Whitelle pehmopupun, jonka korvissa oli timanttiset korvakorut ja kortti, jossa luki: "Sanothan kyllä?". White on kertonut, ettei sinä iltana vastannut puhelinsoittoon tervehtimällä, vaan sanomalla "Kyllä".[15] Pari meni naimisiin samana kesänä vuonna 1963.[14] Heillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta White toimi Luddenin lasten äitipuolena.[14][16] Ludden kuoli vuonna 1981 vatsasyöpään ollessaan 63-vuotias. White on myöhemmin kertonut katuneensa Luddenin kosintojen torjumista, sillä jälkikäteen ajateltuna kosiskeluun kuluneen ajan olisi voinut käyttää yhdessä elämiseen.[14][17][18] White totesi myös, ettei mene uudestaan naimisiin, sillä on jo kerran ollut miehistä parhaimman kanssa naimisissa, joten ketään muutakaan ei enää kaivata.[19][18]

Eläimet

muokkaa

Betty White oli eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolestapuhuja ja hän teki hyväntekeväisyystyötä eri järjestöille.[20][21] Lisäksi White kirjoitti eläimiin liittyen kirjoja sekä juonti omaa eläinaiheista radio-ohjelmaa että televisio-ohjelmaa.[22][23][24] Vuonna 2010 Whitelle myönnettiin metsänvartijan kunniatitteli, mikä toteutti näin hänen unelmansa lapsuutensa ajalta.[10][25]

Filmografia

muokkaa
 
Betty White ja Barack Obama presidentin työhuoneessa, Oval Officessa vuonna 2012.
 
Betty Whiten tähti Hollywood Walk of Famella. Hänen miehensä Allen Luddenin tähti on Whiten tähden vieressä.

Televisio

muokkaa

Elokuvat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Betty White Dead at 99 TMZ. 31.12.2021. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Littleton, Cynthia: Betty White, ‘Golden Girls’ Star and TV Legend, Dies at 99 Variety. 31.12.2021. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Q-and-A: Betty White on her world record, her favorite works, and getting started on TV Guinness World Records. 4.9.2013. Viitattu 25.8.2020. (englanti)
  4. ↑ Tyttökullat-tähti Betty White 93 vuotta - näin hän on muuttunut www.iltalehti.fi. Viitattu 25.8.2020.
  5. ↑ a b c Betty White Biography.com. 31.12.2021. A&E Television Networks. Viitattu 31.12.2021. (englanti)
  6. ↑ Actress Betty White in 1928 with a childhood chow ChowTales. 29.3.2016. Viitattu 25.8.2020. (englanti)
  7. ↑ Betty White Biography (1922-) www.filmreference.com. Viitattu 25.8.2020.
  8. ↑ She Made It She Made It. Viitattu 25.8.2020. (englanti)
  9. ↑ Megan Smolenyak, Contributorgenealogical adventurer, storyteller: Betty White: White-Hot in Cleveland or Not HuffPost. 16.6.2010. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
  10. ↑ a b A. B. C. News:+U.S. Forest Ranger Betty White ABC News. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e f g h i j Amy Tikkanen: Betty White Encyclopedia Britannica. 13.1.2021. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Betty White Emmys.com. Television Academy. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Jenna Lempinen: Betty Whiten kuolinsyy selvisi Ilta-Sanomat. 11.1.2022. Viitattu 11.1.2022.
  14. ↑ a b c d e Forever Betty : People.com web.archive.org. 1.2.2014. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 25.8.2020.
  15. ↑ WATCH: Betty White Jokes About Two Failed Marriages HuffPost. 19.4.2012. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Get to Know Betty White's 3 Stepchildren With This Guide Closer Weekly. 17.1.2020. Viitattu 25.8.2020. (englanti)
  17. ↑ Betty White's Biggest Regret: "I Wasted a Whole Year" Oprah.com. Viitattu 25.8.2020. (englanti)
  18. ↑ a b Here’s the Sweet Reason 'Golden Girl' Betty White Never Remarried Southern Living. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Jessica Leigh Mattern: The Sweet Reason Betty White Never Remarried After Her Third Husband Country Living. 12.6.2017. Viitattu 25.8.2020. (englanti)
  20. ↑ 'White-hot' Betty to receive SAG Lifetime Achievement Award www.digitaljournal.com. 23.1.2010. Viitattu 25.8.2020.
  21. ↑ Betty White, Long-Time LA Zoo Supporter and Trustee, Named Chairman of the Greater Los Angeles Zoo Association www.businesswire.com. 22.9.2010. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Betty White: 8 Fascinating Things To Know About Her Life And Work Before Golden Girls CINEMABLEND. 8.7.2020. Viitattu 25.8.2020.
  23. ↑ Megan Gambino: Betty White on Her Love for Animals Smithsonian Magazine. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
  24. ↑ A. B. C. News:+U.S. Forest Ranger Betty White ABC News. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Betty White, honorary Forest Ranger Wildfire Today. 27.9.2013. Viitattu 25.8.2020. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Betty_White&oldid=22690241”