Cloris Leachman

yhdysvaltalainen näyttelijä

Cloris Leachman (30. huhtikuuta 1926 Des Moines, Iowa27. tammikuuta 2021 Encinitas, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet on palkittu uransa aikana Oscarilla, Golden Globella, Baftalla ja kahdeksalla Emmyllä. Hänellä on myös tähti Hollywood Walk of Famella.

Cloris Leachman
Cloris Leachman vuonna 1970.
Cloris Leachman vuonna 1970.
Henkilötiedot
Syntynyt30. huhtikuuta 1926
Des Moines, Iowa, Yhdysvallat
Kuollut27. tammikuuta 2021 (94 vuotta)
Encinitas, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Puoliso George Englund
(vih. 1953; ero 1979)
Lapset 5
Sukulaiset Anabel Englund
Näyttelijä
Aktiivisena 1948−2021
Palkinnot

Parhaan naisaivuosan Oscar
1971 Viimeinen elokuva

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ura muokkaa

Leachman oli kolmesta siskoksesta vanhin. Hän opiskeli Northwestern Universityssä ja kilpaili vuonna 1946 Miss Americassa; pian tämän jälkeen hän aloitti uransa näyttelijänä. Hän pääsi stipendin turvin opiskelemaan New Yorkin The Actors Studioon Elia Kazanin johdolla.lähde?

Leachman oli vuosina 1947–1948 Broad­way-komedian John Loves Mary pää­osa­esittäjän vara­näyttelijänä ja pääsi tekemään vuonna 1948 ensi­esiintymisensä Broad­wayllä näytelmässä Sundown Beach, jota esitettiin vain viikon. Leachman näytteli myös näytelmän As You Like It (1950) uusinta­esityksissä ja esimerkiksi Arthur Millerin The Cruciblessa (1953) ja King of Heartsissa (1954).[2]

Leachmanin ensimmäinen elo­kuva oli Robert Aldrichin vuoden 1955 Kohtalokas tapaaminen. Sitä ennen hän oli esiintynyt myös jo monissa televisio­draamoissa, ja tuotanto­kaudella 1957–1958 hän näytteli pitkä­ikäisessä Lassie-televisio­sarjassa. Leachman keskittyi 1960-luvulla erityisesti televisioon ja oli vierailevana näyttelijänä useisa sarjoissa.[2]

Leachman sai huomiota prostituoidun Agnesin roolista elo­kuvasta Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (1969) ja kritiikkien arvostusta Peter Bogdanovichin Viimeisestä elo­kuvasta (1971), mistä Leachman voitti parhaan nais­sivu­osan Oscar-palkinnon. Leachman seuraavat roolit olivat televisio­elo­kuvissa, joista huomattavimmat olivat Of Thee I Sing (1972), Kauppias ja enkeli (1973) ja Kohti unelmia (1974). Kauppiaasta ja enkelistä hänet palkittiin Golden Globella.[2]

Suosittu The Mary Tyler Moore Show toi Leachmanille myös yleisön huomiota. Siinä hän näytteli Mary Richardsin vuokran­antajaa Phyllis Lind­stromia. Hän voitti roolistaan Emmy-palkinnon vuosina 1974 ja 1975. Leachmanin hahmon ympärille kehitettiin myös spin-off-sarja Phyllis (1975–1977). Leachman voitti 1970-luvulla Emmy-palkinnon myös televisio­elo­kuvasta A Brand New Life (1973) ja Cher-varietee­ohjelman jaksosta. Elo­kuvien puolella Leachman näytteli muun muassa Mel Brooksin Frankenstein Juniorissa (1974).[2]

Leachman jatkoi 1970-luvun jälkeen uraansa erityisesti televisio­näyttelijänä. Hän esiintyi vuosina 1986–1988 tilanne­komedia­sarjassa The Facts of Life ja vuonna 1989 lyhyt­aikaiseksi jääneessä The Nutt House -sarjassa. Leachman sai viidennen Emmynsä Screen Actors Guildin 50-vuotis­juhla­ohjelmasta ja kuudennen televisio­sarjasta Promised Land. Hänellä oli myös toistuva rooli sarjassa Enkelin kosketus (1997–2003) ja kuului vuosina 2001–2002 The Ellen Show’n vakio­kokoon­panoon. Veljemme on nero sarjassa Leachman näytteli 2001–2006 Ida-iso­äitiä. Siitä hän sai uransa seitsemännen ja kahdeksannen Emmy-palkinnon. Televisio­sarjassa Isän tyttö Leachman näytteli 2010–2014 ja sen jälkeen slaavilaista jumalaa sarjassa American Gods. Hän ääni­näytteli animaatio­sarjoissa Creative Galaxy ja Justice League Action. Leachmanin 2000-luvun elo­kuviin kuuluvat The Comedian (2016), I Can Only Imagine (2018) ja Jump, Darling (2020).[2]

Yksityiselämä muokkaa

 
Cloris Leachman vuonna 2014.

Leachman oli naimisissa George Englundin kanssa vuosina 1953–1979. Heillä oli viisi yhteistä lasta, neljä poikaa ja yksi tytär.[3]

Leachman oli laulaja Anabel Englundin iso­äiti.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Berkvist, Robert: Cloris Leachman, Oscar Winner and TV Comedy Star, Is Dead at 94 The New York Times. 27.1.2021. New York: The New York Times Company. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e Cloris Leachman Ency­clopedia Britannica. 27.1.2021. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  3. George Howe Englund Sr. 1926–2017 (Legacy-sivusto) Los Angeles Times. 21.–25.9.2017. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)
  4. Bettencourt, Laura: New Noise: Anabel Englund Wonder­land Magazine. 28.2.2017. Viitattu 16.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa