Beggars Banquet
Beggars Banquet on brittiläisen rockyhtyeen The Rolling Stonesin joulukuussa 1968 julkaistu albumi. Albumilla yhtye palasi sille perinteisempään rhythm and blues -musiikkiin edellisen albumin Their Satanic Majesties Requestin psykedeelisten vaikutteiden jälkeen. Paluusta musiikillisille juurille vihjasi tosin jo alkukesästä julkaistu single "Jumpin' Jack Flash", joka nousi listaykköseksi Britanniassa. Albumi oli ensimmäinen, jonka tuotti Jimmy Miller, ja samalla se jäi viimeiseksi, jolla kitaristi Brian Jones oli kunnolla mukana.
Beggars Banquet The Rolling Stones | ||
---|---|---|
![]() | ||
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | Olympic -studiot, Lontoo, 17. maaliskuuta 1968 – 25. heinäkuuta 1968 | |
Julkaistu | ![]() ![]() | |
Formaatti | LP, CD, MC, SACD [1] | |
Tuottaja(t) | Jimmy Miller | |
Tyylilaji | rock, blues rock | |
Kesto | 39.47 | |
Levy-yhtiö | ![]() ![]() | |
Muut kannet | ||
![]() ![]() Kansi, jolla albumi alun perin julkaistiin. | ||
Listasijoitukset | ||
The Rolling Stonesin muut studioalbumit | ||
Their Satanic Majesties Request 1967 |
Beggars Banquet 1968 |
Let It Bleed 1969 |
Singlet albumilta Beggars Banquet | ||
|
Beggars Banquetin tunnetuin kappale on avausraita "Sympathy for the Devil". Myös kakkospuolen aloittava "Street Fighting Man" luetaan yhtyeen klassikoihin.
Joulukuun 10.–11. päivä 1968 yhtye kuvasi The Rolling Stones Rock and Roll Circus -konserttielokuvan yhdessä muiden huippuartistien kanssa tarkoituksenaan promovoida uutta albumia. Yhtye kuitenkin hyllytti elokuvan, ja se julkaistiin vasta vuonna 1996.
Levyn alkuperäistä Barry Feinsteinin suunnittelemaa kansikuvaa, jossa oli kuvattuna WC, jonka seinillä on kirjoitusta, ei aikoinaan hyväksytty levy-yhtiössä (ks. ylin kuva). Siksi albumi julkaistiin alun perin sovinnaisemmalla kannella varustettuna (ks. muut kannet; alempi kuva). Idea korvaavaan kansikuvaan tuli The Beatlesin nimikkoalbumista, joka oli julkaistu vain pari viikkoa ennen Beggars Banquetia. Alkuperäisellä kansikuvalla varustettuna albumi julkaistiin vasta vuonna 1984, jolloin siitä ilmestyi ensimmäinen cd-versio.
Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi albumin kaikkien aikojen top 500 -albumilistallaan sijalle 57.
Kappaleet
muokkaa- Kaikki kappaleet kirjoittaneet Mick Jagger ja Keith Richards, ellei toisin mainita.
A-puoli
- Sympathy for the Devil – 6.27
- No Expectations – 4.02
- Dear Doctor – 3.26
- Parachute Woman – 2.23
- Jigsaw Puzzle – 6.17
B-puoli
- Street Fighting Man – 3.18
- Prodigal Son – 2.55 (säv. Robert Wilkins)
- Stray Cat Blues – 4.40
- Factory Girl – 2.12
- Salt of the Earth – 4.51
Kokoonpano
muokkaaThe Rolling Stones
muokkaa- Mick Jagger – laulu, taustalaulu, huuliharppu
- Keith Richards – akustinen ja sähkökitara, basso, laulu
- Brian Jones – akustinen slide-kitara, sitar, tamboura, mellotron, huuliharppu
- Charlie Watts – rummut, lyömäsoittimet
- Bill Wyman – basso, taustalaulu, lyömäsoittimet
Vierailijat
muokkaa- Rocky Dijon – congarummut
- Rik Grech – viulu
- Nicky Hopkins – piano
- Dave Mason – mellotron, shehani
- Jimmy Miller – taustalaulu
- Marianne Faithfull – taustalaulu
- Anita Pallenberg – taustalaulu
- Watts Street Gospel Choir – taustalaulu
Tuotanto
muokkaa- Jimmy Miller – tuottaja
- Tom Wilkes – alkuperäinen suunnittelu
- Michael Joseph – sisäkannen kuva
- Barry Feinstein – etu- ja takakannen kuvat
Arvostelut
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Formaatit
- ↑ Infodisc infodisc.fr. Viitattu 12.7.2009. (ranskaksi)
- ↑ http://norwegiancharts.com/showitem.asp?interpret=The+Rolling+Stones&titel=Beggars+Banquet&cat=a
- ↑ http://www.everyhit.com/searchsec.php
- ↑ 09 1968&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Top Albums/CDs - Volume 10, No. 15, December 09 1968 collectionscanada.gc.ca. Viitattu 18.7.2009. (englanniksi)
- ↑ http://www.allmusic.com/album/r16830
- ↑ Saksan liittotasavallan listasijoitus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 249, Otava 2006
- ↑ http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=The+Rolling+Stones&titel=Beggars+Banquet&cat=a