Barnardin tähti

Barnardin tähti on himmeä punainen kääpiötähti, joka sijaitsee noin 6 valovuoden päässä Maasta, Käärmeenkantajan tähdistön suunnalla. Tähti on Aurinkoa toiseksi lähin tähtijärjestelmä kolmoistähti Alfa Centaurin jälkeen, eli neljänneksi lähin yksittäinen tähti. Himmeytensä takia se ei kuitenkaan näy paljain silmin. Tähti tunnetaan erityisesti siitä, että sen ominaisliike suhteessa muihin tähtiin on suurempi kuin yhdelläkään muulla tunnetulla tähdellä.[5][6]

Barnardin tähti
Barnardin tähti vuonna 2006
Barnardin tähti vuonna 2006
Muut designaatiot 2MASS J17574849+0441405, BD+04°3561a, Gliese 699, HIP 87937, LFT 1385, LHS 57, V2500 Ophiuchi[1]
Fyysiset ominaisuudet
Näennäinen kirkkaus 9,57[2] mv
Absoluuttinen kirkkaus 13,25[2] Mv
Valovoima 0,0004[3] aurinkoa
Spektriluokka M3.5V[2]
Lämpötila 3134 ± 102[3] K
Massa 0,16[2] M
Säde 0,196 ± 0,008[4] R
Muuttujatyyppi BY Draconis
Pyörimisnopeus 130,4 d[5]
Metallipitoisuus −0,15[4]
Ikä 10–12 Gyr[5]
Astrometriset ominaisuudet
Tähdistö Käärmeenkantaja
Rektaskensio (J2000) 17h 57m 48,50s[1]
Deklinaatio (J2000) +04° 41′ 36,21″[1]
Etäisyys 5,979 vv (1,833 pc)[2][huom 1]
Parallaksi 548,31 ± 1,51[1] mas
Säteisnopeus −110,51 ± 0,1[1] km/s
Ominaisliike RA: −798,58, dec: 10 328,12[1] mas/v
Auringon ja Barnardin tähden suhteelliset koot verrattuna Jupiteriin.

Barnardin tähdellä on pitkään uskottu olevan eksoplaneettoja. Vuonna 2018 sellaisen luultiin löytyneen, mutta myöhempi analyysi todisti, ettei löydettyä planeettaa ollutkaan olemassa.[7]

Ominaisuudet

muokkaa

Barnardin tähti on himmeä M-tyypin punainen kääpiötähti 5,979 valovuoden päässä aurinkokunnasta. Sen absoluuttinen kirkkaus on 13,25 ja näennäinen kirkkaus 9,57 (joten tähti ei näy paljain silmin).[2]Tähden massa on noin 16 %, säde 20 % ja valovoima vain 0,04 % Auringon vastaavista.[2][3][4] Sen pintalämpötila on noin 3 134 K, ja metallipitoisuus −0,15selvennä. Barnardin tähti on Aurinkoa vanhempi, ja sen iäksi on arvioitu 10–12 miljardia vuotta.[3][5]

Tutkimuksen historia

muokkaa

Barnardin tähti on nimetty löytäjänsä, tähtitieteilijä Edward Emerson Barnardin mukaan. Vuonna 1916 Barnard havaitsi, että tähden ominaisliike oli suurempi kuin yhdelläkään toisella tunnetulla tähdellä.[5][6]

17. heinäkuuta 1997 Barnardin tähdeltä havaittiin suuri, sinertävän värinen soihtupurkaus. Soihdun lämpötila oli yli 8000 K, ja se kirkasti tähteä yli puoli magnitudia. Soihdun jälkeen tähti sai muuttujanimen V2500 Ophiuchi.[5][6]

Edotetut planeetat

muokkaa

1960-luvulla alankomaalainen tähtitieteilijä Peter van de Kamp arveli löytäneensä vanhoja valokuvauslevyjä tutkimalla todisteita siitä, että Barnardin tähteä kiertäisi yhdestä kolmeen noin Jupiterin massaista eksoplaneettaa. Vuosina 1969–1982 hän julkaisi useita tutkimuksia mahdollisiin planeettoihin ja niiden ominaisuuksiin liittyen.[8]

Vuonna 2018 Barnardin tähdellä havaittiin merkkejä, joiden uskottiin voivan olla peräisin planeetasta. Texasin yliopiston astronomian tutkimusryhmä kuitenkin osoitti vuonna 2021, etteivät havainnot voi aiheutua planeetasta, vaan mahdollisesti auringonpilkuista.[7]

 
Taiteilijan näkemys planeetasta Barnard b.

Löydetyt planeetat

muokkaa

Lokakuun 1. päivänä 2024 tähtitietelijät löysivät ESO:n onbervatoriossa Barnardin tähdeltä planeetan Barnard b.[9]

Planeetan kiertoaika on 3.15 päivää, etäisyys keskustähdestä 0.02294 AU ja radan soikeus e jopa 0.16.[10][11]

Barnard b on kuuma "alimaa", joka ei lien sopiva elämälle. Planeetan massa on ainakin 0.37 Maan massaa. Arvioitu pintalämpötila 125 °C.

Kaksi muuta tätä pienempää planeettaa löytyi myös.[12][13]

Huomautukset

muokkaa
  1. Laskettu trigonometrisestä parallaksista kaavalla  , jossa p on parallaksi ja d etäisyys parsekeina.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f Barnard's star -- Variable of BY Dra type SIMBAD. Centre de données astronomiques de Strasbourg. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g The One Hundred Nearest Star Systems 1.1.2012. Research Consortium on Nearby Stars. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  3. a b c d Dawson, P. C. & De Robertis, M. M.: Barnard's star and the M dwarf temperature scale The Astronomical Journal. 27.1.2004. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  4. a b c Demory et al.: Mass-radius relation of low and very low-mass stars revisited with the VLTI Astronomy and Astrophysics. 2.6.2009. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  5. a b c d e f Barnard's Star solstation.com. Sol Company. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  6. a b c Kaler, Jim: Barnars's Star (V2500 Opiuchi) Illinoisin yliopisto. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
  7. a b Johnson, Rebecca Ä.: Astronomers Disprove Planet Orbiting Nearby Barnard’s Star cns.utexas.edu. 18.5.2021. Arkistoitu 7.2.2023. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
  8. Bell, George H.: The Search for the Extrasolar Planets: A Brief History of the Search, the Findings and the Future Implications (Luku 2) Arizonan yliopisto. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
  9. Tähdet ja avaruus: Läheiseltä Barnardin tähdeltä havaittiin planeetta www.avaruus.fi. Viitattu 3.10.2024.
  10. information@eso.org: Scientists discover planet orbiting closest single star to our Sun www.eso.org. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
  11. Pierre-Yves Martin: Planet Barnard's star b exoplanet.eu. 2024. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
  12. J. I. González Hernández, A. Suárez Mascareño, A. M. Silva, A. K. Stefanov, J. P. Faria, H. M. Tabernero, A. Sozzetti, R. Rebolo, F. Pepe, N. C. Santos, S. Cristiani, C. Lovis, X. Dumusque, P. Figueira, J. Lillo-Box, N. Nari, S. Benatti, M. J. Hobson, A. Castro-González, R. Allart, V. M. Passegger, M.-R. Zapatero Osorio, V. Adibekyan, Y. Alibert, C. Allende Prieto, F. Bouchy, M. Damasso, V. D’Odorico, P. Di Marcantonio, D. Ehrenreich, G. Lo Curto, R. Génova Santos, C. J. a. P. Martins, A. Mehner, G. Micela, P. Molaro, N. Nunes, E. Palle, S. G. Sousa, S. Udry: A sub-Earth-mass planet orbiting Barnard’s star. Astronomy & Astrophysics, 1.10.2024, 690. vsk, s. A79. doi:10.1051/0004-6361/202451311. ISSN 0004-6361. Artikkelin verkkoversio. en
  13. Tähtitiede | Aivan lähinaapurista Barnardin tähdeltä löytyi planeetta, eikä se luultavasti ole ainoa Helsingin Sanomat. 1.10.2024. Viitattu 3.10.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa