Ominaisliike on tähden todellinen havaittu liike taivaankannella. Siinä ei ole otettu huomioon Maan pyörimisliikkeestä johtuvaa taivaan näennäistä kiertymistä, parallaksia, prekessiota, nutaatiota eikä valon aberraatiota. Tähden ominaisliike kertoo vain sen kulman muutosnopeuden havaitsijan suhteen, ei tähden todellista nopeutta avaruudessa, joka saadaan yhdistämällä ominaisliike säteisnopeuteen, joka puolestaan kertoo kohteen todellisen etääntymis- tai lähestymisnopeuden Aurinkokunnan suhteen.

Tähden ominaisliike (μ) suhteessa liikkeen muihin komponentteihin.

Suurin tunnettu ominaisliike on Barnardin tähdellä: 10,3 kaarisekuntia vuodessa. Se on toiseksi lähin tähti Aurinkokunnan suhteen ja sijaitsee vain kuuden valovuoden päässä. Useimmiten suuri ominaisliike kertookin tähden läheisyydestä. Ominaisliikkeen löysi Edmund Halley vuonna 1718 huomattuaan, että Siriuksen, Arcturuksen ja Aldebaranin sijainnit olivat muuttuneet yli puoli astetta Hipparkhoksen 1 850 vuotta aiemmin tekemistä merkinnöistä.

Tähdet eivät säilytä keskenäistä asentoaan muuttumatta, vaan ne liikkuvat jonkin verran toistensa suhteen vuodesta toiseen. Se kulma, jonka tähtinäköviivat tämän liikkeen johdosta vuoden kuluessa muuttuvat, ilmaisee tähden ominaisliikkeen. Suomen taivaalla näkyvistä kirkkaista tähdistä on suurin ominaisliike, nimittäin 23", Arcturuksella.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Ominaisliike