Tähden ikä mitataan monin tavoin.

Yleensä käytetään litiumin Li ja berylliumin Be runsautta. Nämä heikkenevät iän myötä. Tähden ikää voidaan karkeasti arvioida sen massan, pintalämpötilan ja kirkkauden perusteella. Näitä on usein vaikea arvioida tarkasti. Monien tähtien iät on arvioitu eri menetelmillä hyvinkin vaihtelevasti. Jättiläistähden ikiä ei monestikaan osata tarkoin sanoa, koska ne käyvät samantapaisen kehitysvaiheen, esimerkiksi kefeidivaiheen läpi pari kertaa. Auringon ikä on 4,6 miljardia vuotta. Auringon tyyppinen pääsarjan tähti kirkastuu ja kasvaa vanhetessaan. Painovoima pinnalla pienenee. Samalla sen pyörimisnopeus pienenee, pyörähdysaika kasvaa, kromosfäärin aktiivisuus heikkenee ja mikroturbulenssi pienenee. Aktiivisuusjakso pitenee ja häviää iän myötä. Ikää voidaan mitata harvinaisten metallien toriumin ja neodyymin suhteesta Th/Nd.