Aviovarallisuusoikeus

Aviovarallisuusoikeus tarkoittaa aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteisiin liittyviä oikeussäännöksiä. Eri maissa on ja on ollut käytössä kaksi toisistaan paljon eroavaa järjestelmää: roomalaiseen oikeuteen perustuva dotaalijärjestelmä ja germaaniseen oikeuteen pohjautuva omaisuusyhteysjärjestelmä. Suomen nykyistä käytäntöä sääntelee vuoden 1929 avioliittolaki, joka tuli voimaan vuoden 1930 alussa. Aiemmin sen aikana solmittuja avioliittoja nimitettiin uusiksi avioliitoiksi ja vuoden 1889 lain mukaisia avioliittoja vanhoiksi avioliitoiksi.[1]

Suomessa on nykyisin käytössä puolisoiden omaisuuden erillisyysjärjestelmä, jossa kumpikin puoliso omistaa yksin omaisuutensa, mutta puolisoilla on toistensa omaisuuteen avio-oikeus. Lisäksi puolisoilla voi olla yhteistä omaisuutta, joka on hankittu tai saatu yhteisesti. Puolisot saavat tehdä keskenään varallisuusoikeudellisia sopimuksia. Puolisot ovat vastuussa vain omista veloistaan, ellei velkaa ole otettu yhdessä.[2] Aviopuolisot voivat tehdä myös avioehtosopimuksen.

Vanhan lain mukaisissa avioliitoissa pesä oli osaksi yhteistä, osaksi yksityistä omaisuutta. Yhteistä oli irtaimisto ja kaupunkikiinteistö sekä avioliiton aikana hankittu kiinteistö maalla. Yksityistä omaisuutta oli maalla sijaitseva kiinteistö, jonka puoliso oli perinyt tai ostanut ennen avioliiton solmimista tai perinyt avioliiton aikana. Yksityistä oli myös lahjalla tai testamentilla saatu omaisuus, joka oli annettu sillä ehdolla, että se katsotaan yksityiseksi omaisuudeksi.[1]

Edellistä järjestelmää lievensi se, että puolisoilla oli yhteiseen omaisuuteen naimaoikeus (naimaosa) eli kumpaisellekin kuului puolet. Velat olivat pääsääntöisesti yhteisiä, joten toisen ottamasta velasta voitiin ulosmitata sekä yhteistä että yksityistä omaisuutta omisti sen kumpi tahansa. Puolisoiden keskinäiset velkasuhteet eivät olleet mahdollisia, eivät myöskään keskinäiset sopimukset.[2] Naimaoikeuden sisältö riippui siitä, oliko avioliitto solmittu ennen vai jälkeen vuoden 1879 alun. Silloin tuli voimaan yhtäläinen naimaosa kaikensäätyisille pariskunnille ja kaikenlaiseen omaisuuteen nähden.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939, hakusana aviovarallisuusoikeus.
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana aviovarallisuusoikeus.