Aukusti Alfred Oravala (25. syyskuuta 1869 Toholampi24. lokakuuta 1951 Helsinki)[1] oli suomalainen herännäispappi ja kirjailija, jolle myönnettiin teologian kunniatohtorin arvo.

Aukusti Oravala
Henkilötiedot
Syntynyt25. syyskuuta 1869
Toholampi
Kuollut24. lokakuuta 1951 (82 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomalainen
Vanhemmat
  • Ananias Oravala
  • Anna Liisa Kopsala
Puoliso
  • Hilma Susanna Klemola (1897)
Ura
Uskontokunta Luterilaisuus
Koulukunta Herännäisyys
Kirkollinen arvonimi Teologian kunniatohtori (1923)

Varhainen elämä ja koulutus muokkaa

Oravalan isä oli kauppias ja maanviljelijä Ananias Oravala ja äiti Anna Liisa Kopsala. Oravala pääsi ylioppilaaksi Oulun Lyseosta 1891. Aukusti Oravala avioitui vuonna 1897 Hilma Susanna Klemolan kanssa.

Ura pappina muokkaa

Oravala vihittiin papiksi vuonna 1896. Vuosina 1896–1897 Oravala toimi kirkkoherran apulaisena Lapualla, vuosien 1898–1899 aikana vt. kirkkoherrana Nurmossa ja 1899 Sauvossa, vuosina 1899–1900 vt. kappalaisena Lestijärvellä sekä 1900–1901 kirkkoherran apulaisena Kauhavalla. Pastoraalitutkinnon hän suoritti vuonna 1901, jolloin myös palasi Lapuan kirkkoherran apulaiseksi jatkaen siellä vuoteen 1902. Vuosina 1902–1903 Oravala toimi vt. kirkkoherrana Jurvassa ja vuosien 1903–1909 aikana vt. saarnaajana Töysässä. Tuona aikana hän oli myös Alavuden vt. kirkkoherrana vuoden 1906. Vuodet 1909–1910 hän toimi Satakunnan sisälähetysseuran matkasaarnaajana.

Nurmeksen kappalainen muokkaa

Vuonna 1910 Aukusti Oravala valittiin Nurmeksen kappalaiseksi ja yleisen sairashuoneen saarnaajaksi. Seuraavana vuonna hän kävi opintomatkalla Tanskassa tutkimassa maan kirkollisia oloja, uskonnollista ja seurakunnallista elämää sekä Kööpenhaminan kristillisiä hyväntekeväisyyslaitoksia. Nurmeksessa Oravala toimi myös kuntakokouksen esimiehenä vuodesta 1914 vuoteen 1918, jolloin hänet valittiin valtuuston puheenjohtajaksi. Samana vuonna Oravala toimi myös puheenjohtajana Nurmeksen Säästöpankin isännistössä sekä Nurmeksen yhteiskoulun johtokunnassa, jonka jäsenenä hän oli ollut vuodesta 1914. Vuonna 1918 hänet valittiin myös kirkolliskokouksen jäseneksi.

Kappalaisena ja sairaalahuoneen saarnaajana Nurmeksessa Oravala toimi vuoteen 1928 saakka. Sen ohessa hän toimi myös Nurmeksen yhteiskoulun uskonnon ja filosofian alkeiden sekä latinankielen opettajana vuodet 1918–1928. Hänet tuomittiin Nurmeksen käräjäoikeudessa Laamilan tilan perineiden Saurion sisarusten omaisuuden hävittämisestä ja petoksesta holhoojana ollessaan.lähde?

Vihdin kirkkoherra muokkaa

Aukusti Oravala oli Vihdin kirkkoherrana vuosina 1928–1950 ja toimi myös Länsi-Uusimaa-lehden päätoimittajana vuodet 1932–1950.

Teologi muokkaa

Oravala sai Helsingin yliopiston teologian kunniatohtorin arvon vuonna 1923[1] ja vuonna 1928 hänestä tuli kirkolliskokouksen asettaman virsikirjakomitean puheenjohtaja.

Kirjallinen tuotanto muokkaa

Oravala tunnetaan herännäissaarnaaja Paavo Ruotsalaisen elämäkerran ja hänestä kertovan romaanin kirjoittajana.

Teokset muokkaa

  • Pieni kuningaskuvastin -- raamatullis-historiallisia esitelmiä uudessa testamentissa esiintyvästä - neljästä Herodes – kuninkaasta, 1908
  • Paavo Ruotsalainen, 1913, 3. uud. p. 1932
  • Erämaan profeetta, historiallinen ja elämäkerrallinen romaani, 1916, 7. p 1977
  • Päivän lapsia, 1917
  • Valveudu, Suomi armas! Sarja nykyisen tilanteen aiheuttamia mietelmiä, 1918
  • Pienestä pappilasta, 1920
  • Pyhä Fransiskus, 1921
  • Mauno Rosendal, elämäkerta, 1922
  • Kotikansaa -- suomalaisia kuvia Suuresta lännestä, 1926
  • Vanhan tapulin takaa, 1926
  • Wilhelmi Malmivaara elämä ja elämäntyö, 1929
  • Elämän virsi, romaani, 1931
  • Kodin kaipaus, 1933
  • Juho Malkamäki -- Suomen heränneen kansan isä, 1939
  • Silmäyksiä ristin tien salaisuuteen Johannes Kastajan elämäkerran valossa, 3. kielellisesti korj. p. 1940
  • Tummaa kansaa, valikoima, 1955
  • Rakkaita polkuja, 1972

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Auk. Oravala, s. 612-615. Porvoo: WSOY, 1954.

Aiheesta muualla muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Wuorenrinne, T. I., Merkkimiehiä lähikuvina. WSOY, 1963
  • Oravala, Aukusti, Rakkaita polkuja. Herättäjä-yhdistys, 1972
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.