Augusto Bernardino Leguía y Salcedo (19. helmikuuta 18636. helmikuuta 1932) oli perulainen poliitikko, joka oli maansa presidenttinä 1908–1912 sekä 1919–1930.[1]

Augusto Bernardino Leguía y Salcedo
Perun 65. presidentti
Edeltäjä José Pardo y Barreda
Seuraaja Guillermo Billinghurst
Perun 69. presidentti
Edeltäjä José Pardo y Barreda
Seuraaja Manuel Ponce
Henkilötiedot
Syntynyt19. helmikuuta 1863
Lambayeque, Peru
Kuollut7. helmikuuta 1932
Callao, Peru
Tiedot
Puolue Partido Civil
Partido Democrático Reformista

Leguía syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Lambayequessa. Hän kävi koulunsa Valparaisossa brittiläisessä koulussa. Palattuaan Peruun hän ryhtyi liikemieheksi ja oli New York Life Insurance Companyn edustajana Limassa ja brittiläisen British Sugar Co.:n palveluksessa. Suhteidensa ansiosta hänestä tuli valtiovarainministeri ja myöhemmin Partido Civilin José Pardon hallituksen pääministeri. Hänet valittiin puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 1908 vaaliin, jonka hän voitti.

Leguía ryhtyi maltillisiin uudistuksiin, joita puolueen konservatiivinen oligarkkisiipi vastusti ankarasti. Presidenttikautensa jälkeen hän lähti vapaaehtoisesti maanpakoon, mutta palasi haastamaan toukokuun 1919 vaalit. Leguía vakuutti että vallankumouksen ehkäisemiseksi maan arkaaista poliittista ja sosiaalista järjestelmää oli uudistettava. Alempien luokkien tuella hän voitti Partido Civilin konservatiiviehdokkaan. Pelätessään vastustajiensa ehtivän ensin, hän järjesti valituksi tultuaan vallankaappauksen häntä kannattavien armeijan osien tuella ja vangitsi tai ajoi maanpakoon häntä vastustavat civista-eliitin jäsenet. Tämän jälkeen hän rakensi autoritaarisen valtajärjestelmän byrokratian ja asevoimien varaan. Perustuslaki kirjoitettiin uudelleen hänen valitsemisekseen uudelleen 1924 ja 1929. Taloutta Leguía uudisti suunnitelmiensa mukaan ulkomaisten lainojen avulla.[1]

Suuri lama ja Wall Streetin pörssiromahdus 1929 johtivat kuitenkin hänen suosionsa laskuun ja sotilasvallankaappaukseen elokuussa 1930. Leguía päätyi vankilaan, jossa häneltä pyynnöistä huolimatta evättiin sairaanhoito, mikä johti hänen kuolemaansa keuhkokuumeeseen helmikuussa 1932.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Rex A. Hudson, toim.: ”The Eleven-Year Rule”, Peru: A Country Study. Washington, USA: Library of Congress, 1992. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2018).

Aiheesta muualla

muokkaa