Ollanta Humala

Ollanta Humala
Perun presidentti
	28. heinäkuuta 2011 - 28. heinäkuuta 2016
Varapresidentti	Marisol Espinoza
Edeltäjä	Alan García
Seuraaja	Pedro Pablo Kuczynski
Henkilötiedot
Syntynyt	26. kesäkuuta 1962 (ikä 61)
Kansalaisuus	perulainen
Puoliso	Nadine Heredia
Tiedot
Puolue	Perun kansallispuolue
	; Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
	www.ollantapresidente.pe
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Ollanta Moisés Humala Tasso [oˈʎɑntɑ uˈmɑlɑ] (s. 26. kesäkuuta 1962) on perulainen vasemmistolainen nationalistipoliitikko, everstiluutnantti-evp, ja oli Perun presidentti heinäkuusta 2011^[1] heinäkuuhun 2016. Vuoden 2006 vaalien jälkeen hän johti maan parlamentin suurinta oppositioryhmää Unión por el Perú.

Ollanta Humalan isä Isaac Humala on entinen kommunistijohtaja, ammattiyhdistysjuristi ja etnonationalistisen Movimiento Etnocaceristan ideologinen johtaja. Myös Ollanta ja hänen veljensä ovat toimineet liikkeen johtohahmoina. Isaac Humala myös opetti marxismi-leninismiä myöhemmälle Nobel-kirjailijalle ja liberaalipresidenttiehdokkaalle Mario Vargas Llosalle yliopiston kommunistisolussa. Taustaltaan Humala on ketšua.^[2]

Ollanta Humala aloitti sotilasuransa 1982. Sotilastiedustelukoulussa hän otti 1991 osaa Grupo Cacerista -ryhmään, joka piti Perun armeijaa korruptoituneena ja tuki kansallismielistä ideologiaa. Sotilasuransa aikana Humala otti osaa taisteluun Loistavaa polkua vastaan ja Cenepan konfliktiin Ecuadoria vastaan 1995.

29. lokakuuta 2000 Humala johti noin 60 sotilaan kapinaa Toquepalassa presidentti Alberto Fujimoria vastaan.^[3] Kapina epäonnistui ja sotilaat piiloutuivat, mutta Fujimorin hallinto oli jo kaatumassa ja hän pakeni maasta. Humala ja hänen seuraajansa antautuivat väliaikaiselle hallitukselle, ja heidät armahdettiin senaatin päätöksellä. Hänet lähetettiin Pariisiin ja sen jälkeen Etelä-Koreaan joulukuuhun 2004 asti, jonka jälkeen hänet siirrettiin eläkkeelle. Tämän arveltiin olevan syynä hänen veljensä Antauro Humalan johtamaan kapinaan tammikuussa 2005.

Syyskuussa 2009 Antauro Humala tuomittiin 25 vuodeksi vankilaan.^[4]

Lokakuussa 2005 Humalasta tuli Partido Nacionalista Peruanon johtaja ja Unión por el Perú -vaaliliiton presidenttiehdokas. Presidenttivaaleista muodostui varsin likaiset pääehdokkaiden syyttäessä toisiansa. Ensimmäisellä kierroksella huhtikuussa 2006 Humala sai eniten ääniä (30 %) ja entinen presidentti Alan García nousi hänen vastaehdokkaakseen toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella Humala hävisi 48–52 %.^[5]

Myös Humalan vanhin veli, professori Ulises Humala, oli vuonna 2006 presidenttiehdokas, joskin sai vain 0,2 % äänistä (14. sija yhdeksästätoista ehdokkaasta).

Humalaa on syytetty Loistavan polun sissien kidutuksesta ja katoamisista vuoden 1992 terrorismin vastaisen kampanjan aikana, jolloin hän toimi Madre Mían tukikohdassa San Martínissa.^[6]^[7] Loppuvuodesta 2006 hän sai syytteen osallisuudesta vuoden 2005 kapinaan. Hän oli sen tapahtuessa Etelä-Koreassa.^[8]

Vuoden 2011 presidentinvaaleissa Humalaa tuki Partido Nacionalista Peruanon lisäksi Alianza Gana Perú, johon kuuluvat Partido Comunista del Perú, Partido Socialista, Partido Socialista Revolucionario, Movimiento Político Voz Socialista ja Lima para Todos.^[9] Toiselle kierrokselle pääsivät Keiko Fujimori ja Humala.^[10] Toisella kierroksella Humala sai 51,44 % äänistä vastaan Fujimorin 48,55 %.^[11]