Astaksantiini

kemiallinen yhdiste

Astaksantiini on terpeeneihin kuuluva ksantofylli-karotenoidi. Kuten monet karotenoidit, se on rasvaliukoinen pigmentti. Astaksantiinin kemiallinen kaava on C40H52O4, moolimassa 596,84 g/mol, sulamispiste 215–216 °C ja CAS-numero 472-61-7.

Astaksantiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi (6S)-6-hydroksi-3-[(1E,3E,5E,7E,9E,11E,13E,15E,17E)-18-[(4S)-4-hydroksi-2,6,6-trimetyyli-3-oksosykloheksen-1-yyli]-3,7,12,16-tetrametyylioktadeka-1,3,5,7,9,11,13,15,17-nonaenyyli]-2,4,4-trimetyylisykloheks-2-en-1-oni
CAS-numero 472-61-7
PubChem CID 5281224
Ominaisuudet
Molekyylikaava C40H52O4
Moolimassa 596,84 g/mol
Sulamispiste 215–216 °C
Kiehumispiste 774 °C
Tiheys 1,071 g/cm3
Pohjankatkarapu (Pandalus borealis) saa punaisen värinsä mikrolevien tuottamasta astaksantiinista.

Luonnossa

muokkaa

Kuten muitakin karotenoideja, astaksantiinia tuottavat luonnossa kasvit ja levät.

Valtamerellisessä ravintoketjussa astaksantiinia tuottavat mikrolevät, joista ravintoketjussa ylempänä olevat äyriäiset ja lohensukuiset kalat saavat punaisen värinsä.[1][2] Myös äyriäisiä syövien flamingojen punaväri on peräisin astaksantiinista.

Toinen väriaine on kantaksantiini, ja molempia on runsaasti esimerkiksi krilleissä, joita luonnonlohet syövät.[3]

Tuotanto

muokkaa

Astaksantiinia tuotetaan synteettisesti petrokemikaaleista ja viljelemällä mikroleviä. Viljelemällä astaksantiinia voi tuottaa Haematococcus pluvialis -mikrolevästä, jonka pigmenttipitoisuus (40 g/kg kuivapainosta) on 10 000 -kertainen esimerkiksi lohen lihaan verrattuna.[4][5] Astaksantiinia kalanviljelyyn tuotetaan myös Phaffia rhodozyma -hiivan avulla dekstroosista.[6]

Synteettistä astaksantiinia tuottavat BASF ja DSM. Astaksantiinin synteesi ei ole julkista tietoa.

Käyttö

muokkaa

Astaksantiini on voimakas antioksidantti ja sitä käytetään ravintolisänä. Astaksantiini on hyväksytty monissa EU-maissa ja Yhdysvalloissa elintarvikekäyttöön.[5] Astaksantiinin E-koodi on E 161j.

Lähes kaikki kalanviljelyssä käytetty astaksantiini on synteettisesti tuotettua,[4] jolloin astaksantiini-pigmentti muodostaa jopa viidenneksen viljellyn kalan rehukustannuksista.[7]

Lähteet

muokkaa
  1. Goodwin T. W.: Metabolism, Nutrition, and Function of Carotenoids. Annual Review of Nutrition, July 1986, nro Vol. 6, s. 273–297. doi:10.1146/annurev.nu.06.070186.001421 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.4.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  2. A Review of the Carotenoid, Astaxanthin, as a Pigment and Vitamin Source for Cultured Penaeus Prawn. Todd Lorenz. google Docs html-viewer (englanniksi)
  3. Mats-Eric Nilsson, Aitoa ruokaa, s. 114
  4. a b Astaxanthin - a natural antioxidant (html) Algatech Ltd.. Arkistoitu 18.2.2010. Viitattu 21.3.2010. (englanti)
  5. a b Teresa M. Mata, António A. Martinsa, Nidia. S. Caetano: Microalgae for biodiesel production and other applications: A review. Renewable and Sustainable Energy Reviews, January 2010, nro Volume 14, Issue 1, s. 217–232. Elsevier Ltd.. 10.1016/j.rser.2009.07.020 Google Docs pdf-quick view Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.3.2010. (englanniksi)
  6. ADM Ecotone, pdf catalogue[vanhentunut linkki] (englanniksi)
  7. Hannah Rajasingh, Leiv Øyehaug, Dag Inge Våge1 and Stig W Omholt: Carotenoid dynamics in Atlantic salmon. BMC Biology, 18 April 2006, 2006. vsk, nro 4:10. BioMed Central Ltd.. 4:10doi:10.1186/1741-7007-4-10 Artikkelin verkkoversio. (html) Viitattu 7.4.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa