Arrajoen kartano

Arrajoen kartano (kutsuttu myös Jokelan kartanoksi) on Nastolassa Arrajoen kylässä sijainnut kartano josta nykyisin on jäljellä lähinnä kartanopuisto.[1][2][3][4]

Arrajoen kartano syntyi kolmekymmnenvuotisen sodan jälkeen 1651 Hans Brehmenin leskelle Elisabeth von Wulfenille annetulla läänityksellä. 1600-luvun lopulla siitä tuli reduktioiden jälkeen sotilasvirkatalo jossa asuivat muun muassa kapteeni Kristoffer von Kothen ja kenraali Carl Henrik Sprengport. Von Kothen rakensi Arrajoelle vesimyllyn ja samoihin aikoihin kartanoon perustettiin ensimmäiset torpat. Kartanoa alettiin von Kothenin aikana kutsua Jokelan kartanoksi ja tämä nimi oli käytössä aina 1870-luvulle saakka. Pikku vihan jälkeen kartanoon asettui asumaan everstiluutnantti Lorenz Glansenstierna joka osti kartanon augmentteineen perintötilaksi. Hänen jälkeensä kartanon omistivat poika Lars Glansenstierna ja hänen puolisonsa kreivitär Sophie Creutz. Glansenstiernojen aikana kartanoon rakennettiin Immilän kosken varrelle vesisaha jolle myönnettiin kauppaoikeudet 1775. Lars Glansenstierna joutui Göran Magnus Sprengtportenin kannattajana pakenemaan Venäjälle ja hänen omaisuutensa takavarikoitiin vuonna 1790. Sophie Creutz sai kuitenkin ostettua kartanon takaisin suvulle bulvaanin avulla. Hän omisti kartanon vuoteen 1824 saakka yhdessä poikansa everstiluutnantti Gustav Magnus Glansenstiernan kanssa. [1][2]

Kartano periytyi sittemmin Gustav Magnus Glansenstiernan pojalta Hjalmar Glansenstiernalta jälkimmäisen tyttärenpojalle Rabbe Vladimir Wredelle. Wreden kuoltua 1903 lapsettomana kartanon perivät kahdeksan hänen sisarustaan ja näistä metsähallituksen ylijohtajana toiminut Carl Ernst Wrede osti kartanon vuonna 1911 sisariltaan. Kartanoon rakennettiin 1880-luvlla uusi saha ja vuonna 1904 valmistui kartanon myllyn yhteyteen Nastolan ensimmäinen sähkölaitos joka toimitti sähköä kartanon lisäksi Immilän kylään. Kartanossa oli myös oma meijeri jossa valmistettiin juustoa. Kartanon vuonna 1859 valmistuneen suuren päakennuksen oli suunnitellut lääninarkkitehti C. A. Edelfelt.[1][2]

Arrajoen kartanoon kuului 1800-luvulla koko Arrajoen kylä, Aakalan tila Immilästä ja Säyhteen kylä Iitin puolella. 1870-luvulta alkaen kartanon torppia alettiin lakkauttaa ja niiden pellot otettiin kartanon omaan hoitoon. Vuonna 1915 kartanon pinta-ala oli 4 246 hehtaaria. Carl Ernst Wrede myi vuonna 1917 Säyhteen kylän Iitin kunnalle jotta kylän maat voitiin jakaa torppareille ja lampuoteille. Kartanon omistukseen kuuluivat myös Mankalan kosket joiden rannalla kartanolla oli kalamaja. Nämä Wrede myi myös pian tämän jälkeen. Suomen sisällissodan aikana kartano menetti huhtikuussa 1918 viljavarastonsa, suuren osan karjaansa ja paljon irtaimistoa punaisten takavarikoissa.[1][3][2]

Talvisodan aikana kartanossa oli sijoitettuna Helsingistä evakkoon siirretty Lastenlinnan sairaala. [5] Kartanon päärakennus paloi 1948 ja sen paikalle suunnitteli arkkitehti, vapaaherra Marius af Schulten ruusutarhan. Kartanon maat jaettiin tämän jälkeen 1949–1950. [1][3][2]

Kartanosta on nykyisin jäljellä Glansenstiernojen ajoilta periytyvä kartanopuisto. Rakennuksista on jäljellä 1920-luvulla rakennettu Marius af Schultenin suunnittelema siipirakennus ja joukko 1800-luvulla rakennettuja talousrakennuksia.[1]

LähteetMuokkaa