Archaeornithomimus
Archaeornithomimus on sukupuuttoon kuollut teropodeihin kuuluva dinosaurusten suku. Sen edustajat elivät myöhäisliitukaudella noin 96–70,6 miljoonaa vuotta sitten.[1][2]
| Archaeornithomimus | |
|---|---|
 Archaeornithomimus asiaticuksen luuranko kiinalaisessa museossa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
| Lahko: | Liskonlantioiset Saurischia |
| Alalahko: | Teropodit Theropoda |
| Osalahko: | Strutsisaurit Ornithomimosauria |
| Heimo: | Ornithomimidae |
| Suku: |
Archaeornithomimus Russell, 1972 |
| Katso myös | |
|
|
|
Fossiilit
muokkaa
Vuonna 1923 Roy Chapman Andrewsin tutkimusmatkalla Sisä-Mongoliassa Peter Kaisen löysi monia teropodien jäännöksiä kolmesta eri louhoksesta.[3] Jäännökset olivat suurimmaksi osaksi parin yksilön hajonneita osia.[3] Kallon ja leuan alueen osia puuttui. Nämä sittemmin nimesi Charles Whitney Gilmore vuonna 1933 uutena Ornithomimus-lajina nimeltään Ornithomimus asiaticus.[3][4] Laji sijoitettiin uuteen Archaeornithomimus-sukuun Dale Russellin toimesta vuonna 1972, jolloin Archaeornithomimus asiaticus oli suvun tyyppilaji.[5][6][3] Sana Ornithomimus yhdistetään kreikankielen sanaan "ἀρχαῖος" (arkhaios), koska Russell uskoi, että paikat, joista Archaeornithomimuksen jäännöksiä löydettiin, olivat peräisin Cenomanum- ja Turonia-vaiheelta noin 95 miljoonaa vuotta sitten, mikä tekee siitä yhden vanhimmista tuolloin tunnetuista Ornithomimidae-heimon jäsenistä.[7]
Koska Gilmore ei ollut määrittänyt holotyyppinäytettä, valitsivat vuonna 1990 David Smith ja Peter Galton lektotyypiksi jalkafossiilin AMNH 6565.[3] Fossiilit löydettiin Iren Dabasun muodostumasta, joka on peräisin Cenomanum-vaiheelta, noin 95,8 miljoonan vuoden takaa.[8]
Vuonna 1995 Lev A.Nesov nimesi kolmannen oletetun Archaeornithomimus-lajin.[5] Laji sai nimekseen Archaeornithomimus bissektensis, joka perustuu holotyyppiin N 479/12457. Se perustuu nuoren yksilön reisiluuhun ja jalkaterään. Ne löydettiin Uzbekistanin Bissekty-muodostelmasta, joka on peräisin Cenomanum- ja Turonia-vaiheelta.[9] Siitä huolimatta A. bissektensiksen olemassaoloa epäillään sillä ei ole varmuutta sen oikeellisuudesta.[10][11]
Kuvaus
muokkaaArchaeornithomimus oli keskikoinen Ornithomimidae-heimon jäsen. Pituudeltaan se oli noin 3,4 metriä ja painoi noin 45–96 kilogrammaa.[12][5] Muilta strutsisaurien sukulaisilta saatu näyttö viittaa siihen, että Archaeornithomimuksella oli höyhenpeite.[13][14] Sen höyhenpeite on saattanut muistuttaa nykyajan strutsilintujen höyhenpeitteitä. Niillä on myös saattanut olla nokka.[15][16] Archaeornithomimuksella oli luultavasti vankat takaraajat, pieni pää ja pitkä kaula.[3]
Luokittelu
muokkaaRussell määritteli Archaeornithomimuksen Ornithomimidae-heimoon.[17]
| Ornithomimosauria |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Paleoekologia
muokkaa
Elinympäristö
muokkaaArchaeornithomimuksen jäännökset löydettiin Iren Dabasun muodostumasta, joka juontaa juurensa Cenomanum-vaiheeseen noin 96 miljoonan vuoden takaiselle myöhäiselle liitukaudelle.[8] Tuolloin muodostelman ympäristö oli pääasiassa tulvatasankoa ja metsikköä.[1][18]
Archaeornithomimukset yleensä jakoivat elinympäristönsä monien muiden teropodien, kuten Alectrosaurusten, Erliansaurusten, Gigantoraptorien ja Neimongosaurusten kanssa. Archaeornithomimus eli myös erilaisten kasvinsyöjädinosaurusten (esimerkiksi Bactosaurus, Gilmoresaurus ja Sonidosaurus) rinnalla.[19]
Ravinto
muokkaaArchaeornithomimus oli luultavasti muiden heimonsa lajien tapaan kaikkiruokainen.[5][15][20] Se söi luultavammin hedelmiä, pieniä nisäkkäitä, munia ja jopa vastakuoriutuneita dinosauruksia.[15][20]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Paul, Gregory S.,: The Princeton field guide to dinosaurs, s. 130. Princeton, N.J.: Princeton University Press. 954055249 ISBN 978-1-4008-8314-1, 1-4008-8314-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2021).
- ↑ Archaeornithomimus Natural History Museum. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f David Smith, Peter Galton: Osteology of Archaeornithomimus asiaticus (Upper Cretaceous, Iren Dabasu Formation, People's Republic of China). Journal of Vertebrate Paleontology, 1990, nro 2, s. 255–265. ISSN 0272-4634 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Fossilworks: Archaeornithomimus asiaticus Fossilworks. Arkistoitu 13.1.2021. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Archaeornithomimus Prehistoric Wildlife. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Peter J. Makovicky, Yoshitsugu Kobayashi, Philip J. Currie: The Dinosauria, s. 137–150. University of California Press, 12.6.2004. ISBN 978-0-520-24209-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 10.1.2021).
- ↑ Dale A. Russell: Ostrich Dinosaurs from the Late Cretaceous of Western Canada. Canadian Journal of Earth Sciences, 6.2.2011. doi:10.1139/e72-031 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Zhi-Xin Guo, Yuan-Peng Shi, Yong-Tai Yang, Shuan-Qi Jiang, Lin-Bo Li, Zhi-Gang Zhao: Inversion of the Erlian Basin (NE China) in the early Late Cretaceous: Implications for the collision of the Okhotomorsk Block with East Asia. Journal of Asian Earth Sciences, 2018-04, nro 154, s. 49–66. doi:10.1016/j.jseaes.2017.12.007 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Nesov, L. A.: Dinozavri severnoi Yevrazii: Novye dannye o sostave kompleksov, ekologii i paleobiogeografii. Institute for Scientific Research on the Earth's Crust, 1995, s. 1–156. St Petersburg State University.
- ↑ Yuong-Nam Lee, Rinchen Barsbold, Philip J. Currie, Yoshitsugu Kobayashi, Hang-Jae Lee, Pascal Godefroit: Resolving the long-standing enigmas of a giant ornithomimosaur Deinocheirus mirificus. Nature, 2014-11, nro 7526, s. 257–260. doi:10.1038/nature13874 ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Akinobu Watanabe, Maria Eugenia Leone Gold, Stephen L. Brusatte, Roger B. J. Benson, Jonah Choiniere, Amy Davidson: Vertebral Pneumaticity in the Ornithomimosaur Archaeornithomimus (Dinosauria: Theropoda) Revealed by Computed Tomography Imaging and Reappraisal of Axial Pneumaticity in Ornithomimosauria. PLOS ONE, 18.12.2015, nro 12, s. e0145168. PubMed:26682888 doi:10.1371/journal.pone.0145168 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Holtz, Thomas R., 1965-: Dinosaurs : the most complete, up-to-date encyclopedia for dinosaur lovers of all ages. New York: Random House, 2007. 77486015 ISBN 978-0-375-82419-7, 0-375-82419-7, 978-0-375-92419-4, 0-375-92419-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 10.1.2021).
- ↑ D. K. Zelenitsky, F. Therrien, G. M. Erickson, C. L. DeBuhr, Y. Kobayashi, D. A. Eberth: Feathered Non-Avian Dinosaurs from North America Provide Insight into Wing Origins. Science, 26.10.2012, nro 6106, s. 510–514. doi:10.1126/science.1225376 ISSN 0036-8075 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Aaron J. van der Reest, Alexander P. Wolfe, Philip J. Currie: A densely feathered ornithomimid (Dinosauria: Theropoda) from the Upper Cretaceous Dinosaur Park Formation, Alberta, Canada. Cretaceous Research, 2016-03, nro 58, s. 108–117. doi:10.1016/j.cretres.2015.10.004 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Mark A. Norell, Peter J. Makovicky, Philip J. Currie: The beaks of ostrich dinosaurs. Nature, 2001-08, nro 6850, s. 873–874 Doi=10.1038/35091139. ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Paul M. Barrett: The diet of ostrich dinosaurs (Theropoda: Ornithomimosauria). Palaeontology, 2005-03, nro 2, s. 347–358. doi:10.1111/j.1475-4983.2005.00448.x ISSN 0031-0239 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Scott Hartman, Mickey Mortimer, William R. Wahl, Dean R. Lomax, Jessica Lippincott, David M. Lovelace: A new paravian dinosaur from the Late Jurassic of North America supports a late acquisition of avian flight. PeerJ, 10.7.2019, nro 7, s. e7247. PubMed:31333906 doi:10.7717/peerj.7247 ISSN 2167-8359 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ A. Averianov, H. Sues: Correlation of Late Cretaceous continental vertebrate assemblages in Middle and Central Asia Journal of Stratigraphy. 2012. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Xing, H.: ”A review on the study of the stratigraphy, sedimentology, and paleontology of the Iren Dabasu Formation, Inner Mongolia”, Proceedings of the Thirteenth Annual Meeting of the Chinese Society of Vertebrate Paleontology, s. 1–44. Peking: China Ocean Press, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.1.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Mark A. Norell, Peter J. Makovicky, Philip J. Currie: The beaks of ostrich dinosaurs. Nature, 2001-08, nro 6850, s. 873–874. ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
