Gallimimus

Gallimimus (suom. ”kukon matkija”) oli teropodeihin kuulunut dinosaurusten suku. Sen edustajat elivät myöhäisliitukaudella noin 75–70 miljoonaa vuotta sitten.[1][2]

Gallimimus
Gallimimus bullatus.001 - Natural History Museum of London.JPG
Myöhäisliitukausi
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Liskonlantioiset Saurischia
Alalahko: Teropodit Theropoda
Heimo: Ornithomimidae
Suku: Gallimimus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Gallimimus Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Gallimimus Commonsissa

FossiilitMuokkaa

 
Gallimimuksen fossiilit kerättiin alueelta A

Gallimimus-suvun jäänteitä löysi ensimmäisen kerran puolalainen paleontologi Zofia Kielan-Jaworowska vuonna 1963 Mongolian Gobin autiomaalta. Rinchen Barsbold, Ewa Roniewicz ja Halszka Osmólska kuvasivat näiden fossiilien perusteella lajin nimellä Gallimimus bullatus vuonna 1972. Suvun tieteellinen nimi tulee latinan sanoista gallus (suom. kukko) ja mimus (suom ”matkija”).[1]

Suurimman Gallimimuksen luurangon löysi paleontologi Zofia Kielan-Jaworowska Tsaagan Khushuusta vuonna 1964. Se löydettiin makaamasta selällään, ja kallo löydettiin sen lantion alta. Yksi pieni yksilö löydettiin myös Tsaagan Khushuusta samana vuonna, ja toinen pieni yksilö löydettiin Nemegt-alueelta. Pieni luuranko ilman eturaajoja löydettiin vuonna 1967 Mongolian paleontologiselta tutkimusretkeltä Bugeen Tsavista Nemegt-altaan ulkopuolelta. Fossiileja pidettiin Mongolian, Puolan ja Neuvostoliiton tiedeakatemioissa.[3][4] Puolan ja Mongolian retkikunnat olivat merkittäviä sillä retkikunnat olivat yleensä naisten johtamia. Heistä osa oli ensimmäisiä naisia, jotka nimesivät dinosauruksia.

 
Gallimimuksen hootyyppi (100/11)

KuvausMuokkaa

Gallimimus on tiedetysti heimonsa suurin laji. Tämän voi osoittaa aikuis-holotyyppi (IGM 100/11), joka oli noin 6 metriä pitkä ja 1.9 metriä pitkä. Holotyypin kallo oli noin 330 millimetriä pitkä ja holotyypin reisiluu oli noin 660 millimetriä pitkä. Se olisi painanut noin 440 kilogrammaa. Vertailun vuoksi yksi nuori Gallimimus näyte oli nin 2.15 metriä pitkä, 0.79 metriä pitkä lantion kohdalta ja painoi noin 26 kilogrammaa.[5]

Gallimimuksen pituus oli noin 4–6 metriä, korkeus päälaelle enintään kolme metriä ja painoi, jopa 440–450 kilogrammaa.[2][6] Gallimimuksen olka- ja käsivarren luut sormenpäihin olivat noin reilut 2.5 metriä pitkät.[6]

Gallimimuksen uskotaan olleen nopea juoksija. Pienessä pyrähdyksessä Gallimimus saattoi yltää, jopa 80 km/h nopeuteen.[7][8] Kevyet luut ja vahvat lihakset viittaasivat hyvään juoksukykyyn. Gallimimus oli rakenteeltaan melko lintumainen. Sillä oli pieni pää, suuret silmät, pitkä kaula, lyhyet etujalat, pitkät takajalat ja pitkä häntä. Pitkä ja notkea kaula muistutti nykyisen strutsin kaulaa. Gallimimus oli noin kaksi kertaa suurempi kuin nykypäivän strutsit. Gallimimuksella oli pitkä ja jäykkä häntä. Häntä auttoi sitä pitämään tasapainoa silloin, kun se juoksi.[6]

Gallimimuksen kalloMuokkaa

 
Gallimimuksen kallo

Gallimimuksella oli lintumainen kallo ja pää oli hyvin pieni. Niillä oli noin golf pallon kokoiset aivot, jotka olivat esimerkiksi vain hiukan isommat kuin nykyajan strutseilla.[1] Gallimimuksen hampaaton nokka muistuttaa nykyajan papukaijojoen nokkaa.[6]

Gallimimuksen näkökykyMuokkaa

Gallimimuksen silmäkuopat olivat leveät ja niillä oli suuret silmät.[1][9] Gallimimuksen silmät myös osoittivat sivuille, joka auttoi sitä havaitsemaan lihansyöjän joka suunasta.[1] Gallimimuksen molemmissa silmissä oli pienet luulevyistä koostuneet tukirengaat. Nämä piirteet voi huomata nykyajan linnuissa.

LuokitteluMuokkaa

 
Pienin tunnettu Gallimimuksen luurango

Osmólska ja hänen kollegansa määrittivät Gallimimuksen Ornithomimidae-perheeseen vuonna 1972. Gallimimuksen läheisin sukulainen oli Pohjois-Amerikassa elänyt Struthiomimus. Taksoneitten luokittelu oli tuolloin vaikeaa, koska muut tuolloin tunnetut ornitomimidit olivat joko huonosti säilyneitä tai puutteellisesti kuvattuja. Vuonna 1975 Kielan-Jaworowska totesi, että vaikka monet aasiasta löydetyt dinosaurukset sijoitettiin samoihin heimohin kuin Pohjois-Amerikan sukulaiset, niin oli tämä luokitusluokka yleensä kattavampi. Hän korosti, että vaikka Gallimimuksella oli pyöristetyn muotoinen nokka, joka vastasi muun muassa hanhea niin Pohjois-Amerikan lajeilla oli huomattavasti terävemmän muotoiset nokat. Tämä johtaisi taksonomistejen sijoittamaan nykyaikaiset linnut eri heimoihin. Vuonna 1976 Barsbold sijoitti Ornithomimidae-heimon uuteen Ornithomimosauria-kladiin.

Tämän seuravaan kladogrammin on tehnyt Li Xun ja hänen kollegansa vuonna 2011. Kladogrammi näyttää Gallimimuksen sijoituksen Ornithomimidae-heimoon.[10]


Ornithomimidae



Archaeornithomimus


unnamed

Sinornithomimus


unnamed


Anserimimus



Gallimimus



unnamed

Qiupalong


unnamed

Struthiomimus



Ornithomimus







PaleobiologiaMuokkaa

RavintoMuokkaa

Gallimimuksen nokka oli hampaaton, mutta sarveisreunainen ja se sopi monenlaisen ravinnon hyödyntämiseen. Tämän takia oletetaan, että Gallimimus oli kaikkiruokainen. Vaikkakin sitä ollaan kuvailtu vain kasvissyöjäksi tai vain lihansyöjäksi.[8]

Muiden saman heimon lajien tapaan ei ole varmuutta, että mitä Gallimimus todellisuudessaan söi. Syitä tähän on esimerkiksi Gallimimuksen pieni kallo suhteessa sen suureen kehoon vaikkakin Gallimimukseilla oli pidemmät kuonot.[11][8] Gallimimukseilla ei ollut hampaita nokissaan ja ilman tietynlaisia hampaita on melkein mahdotonta selvittää mitä Gallimimukset söivät.

Gallimimukset olisivat voineet käyttää nokkaansa, joko kasvien poimimiseen tai, jopa pienten eläinten poimimiseen.[11] Koska kallon koko oli vielä riittävän suuri poimimaan pienikokoisia liskoja, käärmeitä ja, jopa nisäkkäitä, jotka olisi pitänyt kumminkin nielaista kokonaisuutena, koska Gallimimuksilla ei ollut hampaita auttamaan ruuan prosessoinnissa.[6][1] Gallimimukset saattoivat, jopa ryöstää toisen dinosaurusten munia niiden pesistä.[11]

PaleoekologiaMuokkaa

ElinympäristöMuokkaa

 
Kameli nykyisessä Gobin autiomaassa.

Gallimimukset elivät nykyisessä Mongoliassa. Gallimimukset yleensä elivät sisämaan aavikkotasangoilla ja alangoilla, jokien ja rantojen läheisyydessä.[1] Gallimimuksen elinalueella oli tiedettävästi sadekausia ja kylmiä talvia.[2][8]

Gallimimukset asuivat Nemegt jokien läheisyydessä ja siellä asuivat monenlaisia eri organismeja. Tällä alueella on löydetty satunnaisia ​​nilviäisten fossiileja sekä useita muita vesieläimiä, kuten kaloja, kilpikonnia ja crocodylomorpha ryhmän lajeja, mukaan lukien Shamosuchus.[12][13] Nisäkkäiden fossiilit ovat jokseenkin harvinaisia ​​Nemegtin muodostumassa, mutta sieltä on löydetty monia erilaisia lintuja. Nemegt-muodostumasta on löydetty erilaisia kasvissyöjädinosauruksiin kuuluvia ankylosauridae heimon jäseniä, kuten Tarchia, paksupäihin kuuluva Prenocephale, suuria hadrosauridae heimoon kuuluvia jäseniä, kuten Saurolophus ja Barsboldia, sekä sauropodit, kuten Nemegtosaurus ja Opisthocoelicaudia.[12][14] Gallimimuksen rinnalla eli myös monenlaisia tyrannosaurit yläheimoon kuuluvia lihansyöjiä, kuten Tarbosaurus, Alioramus ja Bagaraatan.

LajejaMuokkaa

  • Gallimimus bullatus (tyyppilaji)
  • Gallimimus mongoliensis eroaa lajista G. bullatus suorempien kynsien, lyhyempien eturaajojen ja pienemmän kallonsa puolesta.

Gallimimus populaarikulttuurissaMuokkaa

Gallimimus esiintyy ensimmäisessä ja toisessa Jurassic Park -elokuvassa. Se esiintyi myös pelissä Jurassic Park: Operation Genesis ja Jurassic World: Evolution.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Ben Morgan: Dinosaurukset: Suuri dinosauruskirja, s. 186. Suomentanut Marko Niemi. A Bonnier Group Company, 2011. ISBN 978-952-220-416-5.
  2. a b c Paul, Gregory S.,: The Princeton field guide to dinosaurs, s. 131. Princeton, N.J.: Princeton University Press. 954055249. ISBN 978-1-4008-8314-1, 1-4008-8314-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2021).
  3. Z. Kielan-Jaworowska: Narrative of the Polish-Mongolian palaeontological expeditions 1963–1965. Palaeontologica Polonica, 1968, s. 7–30. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. R. Gradzihski: Geographical and geological data from the Polish-Mongolian palaeontological expeditions. Palaeontologica Polonica, 1969. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  5. Paul, Gregory S.: Predatory dinosaurs of the world : a complete illustrated guide. New York: Simon & Schuster, 1988. 18350868. ISBN 0-671-61946-2, 978-0-671-61946-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2021). (englanniksi)
  6. a b c d e Tjaša Kürpick: Dinosaurukset, s. 84. Suomentanut Vanessa Sjögrej & Jari Sahlgren. Köln: Naumann & Göbel Verlagsgesellschaft, 2009. 1051681782. ISBN 978-3-625-12054-4, 3-625-12054-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2021).
  7. Gallimimus Prehistoric life. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
  8. a b c d Gallimimus - DinoPit DinoPit. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
  9. Gallimimus Dinosaur, facts | pictures - gallimimus video www.rareresource.com. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
  10. Li Xu, Yoshitsugu Kobayashi, Junchang Lü, Yuong-Nam Lee, Yongqing Liu, Kohei Tanaka: A new ornithomimid dinosaur with North American affinities from the Late Cretaceous Qiupa Formation in Henan Province of China. Cretaceous Research, 1.4.2011, nro 2, s. 213–222. doi:10.1016/j.cretres.2010.12.004. ISSN 0195-6671. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. a b c Gallimimus Prehistoric Wildlife. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
  12. a b T. Jerzykiewicz, D. A. Russell: Late Mesozoic stratigraphy and vertebrates of the Gobi Basin. Cretaceous Research, 1.8.1991, nro 4, s. 345–377. doi:10.1016/0195-6671(91)90015-5. ISSN 0195-6671. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. M. B. Efimov: Peresmotr iskopayemykh krokodilov Mongolii. Sovmestnaya Sovetsko-Mongol'skaya Paleontologicheskaya Ekspeditsiya Trudy, 1983, s. 76–96. (venäjäksi)
  14. J. H. Hurum & K. Sabath: Giant theropod dinosaurs from Asia and North America: Skulls of Tarbosaurus bataar and Tyrannosaurus rex compared. Acta Palaeontologica Polonica, 2003, nro 2, s. 188. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)