Wikipedia

Tesmaperhonen

hyönteislaji
(Ohjattu sivulta Aphantopus hyperantus)

Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) on täpläperhosiin kuuluva, tavattoman yleinen perhoslaji. Sen siivet ovat tummat ja tasaväriset, kesän lopulla siivet vaalenevat. Tesmaperhonen on yksi harvoista päiväperhosista, joka lentelee myös pilvisillä säillä. Se koteloituu kesäkuun puolenvälin tienoilla ja kuoriutuu heinäkuun alussa.[2]

Tesmaperhonen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Satyrini
Suku: Aphantopus
Laji: hyperantus
Kaksiosainen nimi

Aphantopus hyperantus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Tesmaperhonen Wikispeciesissä
  Tesmaperhonen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Tesmaperhonen on kauttaaltaan tumman suklaanruskea ja yksivärinen. Siipien yläpinnalla saattaa erottua muutama musta, vaaleareunainen ja valkoteräinen silmätäplä. Siipien alapinnalla on rivi hyvin selkeitä, keltareunaisia mustia silmätäpliä. Siipiä reunustavat vaaleat siipiripset. Siipien kärkiväli on 28–42 mm ja naaraat ovat hieman koiraita suurempia.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Tesmaperhosta tavataan lähes koko Euroopassa pois lukien Välimeren saaret, osa Välimeren ympäristöstä sekä Skandinavian pohjoisosat. Idässä levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Aasiaan. Etelä- ja Keski-Suomessa laji on hyvin yleinen ja varsinkin eteläisessä Suomessa sitä tavataan heinikkoisilla alueilla lähes poikkeuksetta.[6][5] Suomessa esiintymisen pohjoisraja on suunnilleen Oulu-Kajaani-linjalla ja se on heinäperhosille tyypilliseen tapaan jyrkkä. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta elokuun alkupuolelle.[7]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Tesmaperhosta tavataan avoimilla niityillä, valoisissa metsiköissä sekä metsänreunuksilla ja hakkuuaukeilla. Se kuitenkin välttelee usein kuuminta auringonpaistetta ja perhoset lentävät usein hieman kasvillisuuden suojaamina. Lajin yleisyyttä kuvaa se, että kesällä 2012 maatalousympäristön päiväperhosseurantaan ilmoitettujen tesmaperhosten määrä oli yli 15 000 ollen yli kaksinkertainen seuraaviin lajeihin, sitruuna- tai lanttuperhosiin, verrattuna[8] ja valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa 2013 se oli yli 37 800 ilmoitetun yksilön määrällä ylivoimaisesti runsain päiväperhonen[9].

Päiväperhosille melko poikkeuksellisesti tesmaperhonen liikkuu usein myös pilvisellä säällä, kunhan ilma on riittävän lämmin, ja laji on ensimmäisenä lennossa sateen jälkeen. Koiraat lentävät aamusta saakka partioiden ja karkottaen toiset koirasyksilöt reviiriltään. Ainoastaan naaraat käyvät ahkerasti kukilla imemässä mettä, ja ne ilmeisesti elävätkin koiraita pitempään. Aikuiset perhoset kuoriutuvat koteloista pitkällä aikavälillä, minkä vuoksi lennossa olevien perhosten kunto vaihtelee paljon. Tesmaperhosella on myös selvä protandria: koiraat ovat olleet lennossa jo pitkään ennen kuin ensimmäiset naaraat aikuistuvat. Tesmaperhoskoiraan tuottama feromoni houkuttelee tesmaperhosten lisäksi myös koivulasisiiven (Synanthedon scoliaeformis) koiraita.[10]

Naaras laskee munat yksitellen laskeutuen satunnaisesti heinille. Toukat kuoriutuvat pari viikkoa myöhemmin ja kasvavat hitaasti. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Kotelo sijaitsee heinänkorrella, taivutetun lehden suojaamana lähellä maanpintaa.[3][5][10]

Ravintokasvi muokkaa

Toukat käyttävät ravinnokseen erilaisia heinäkasveja (Poaceae), kuten timoteitä eli nurmitähkiötä (Phleum pratense) sekä saroja (Carex). Aikuiset yksilöt syövät lähinnä kukkien mettä.[6][10]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tesmaperhonen – Aphantopus hyperantus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Lasse J. Laine: Suomen luonto-opas, s. 290. WSOY, 2000.
  3. ↑ a b UK Butterflies (englanniksi)
  4. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. ↑ a b c T. Haahtela, K. Saarinen, P. Ojalainen & H. Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus, 2012. ISBN 952-5274-03-9. s. 258
  6. ↑ a b c L. G. Higgins & N. D. Riley: Euroopan päiväperhoset, 2. painos. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-2311-7. s. 211–212.
  7. ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Janne Heliölä, Mikko Kuussaari & Iris Nieminen: Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2012 tulokset. Baptria, 2013, 38. vsk, nro 2, s. 42. Suomen Perhostutkijain Seura.
  9. ↑ Kimmo Saarinen: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2013. Baptria, 2014, 39. vsk, nro 1, s. 6–15. Suomen Perhostutkijain Seura.
  10. ↑ a b c Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 337–338

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tesmaperhonen&oldid=22155005”