Wikipedia

Antoon van Dyck

flaamilainen taidemaalari
(Ohjattu sivulta Anthony van Dyck)

Antoon van Dyck (nimestä käytetty monia eri kirjoitusasuja; 22. maaliskuuta 1599 Antwerpen, Espanjan Alankomaat – 9. joulukuuta 1641 Lontoo, Englannin kuningaskunta) oli flaamilainen taidemaalari ja Englannin johtava hovimaalari.[1] Hän aloitti uransa Antwerpenissä ja asui sen jälkeen Italiassa. Englantiin hän muutti vuonna 1632. Van Dyck sai vaikutteita etenkin Peter Paul Rubensilta ja Tizianilta, ja häntä itseään pidetään jopa englantilaisen muotokuvamaalauksen koulukunnan perustajana.

Antoon van Dyck
Antoon van Dyck, omakuva n. 1640.
Antoon van Dyck, omakuva n. 1640.
Henkilötiedot
Syntynyt22. maaliskuuta 1599
Antwerpen, Espanjan Alankomaat
(nykyinen Antwerpen, Belgia)
Kuollut9. joulukuuta 1641 (42 vuotta)
Lontoo, Englannin kuningaskunta
(nykyinen Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta)
Kansalaisuus flaamilainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus barokkimaalaus
Kuuluisimpia töitä Kaarle I:n ratsastajamuotokuva
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä ja ura muokkaa

Antoon van Dyck syntyi Antwerpenissä 22. maaliskuuta 1599. Hän oli perheen kahdestatoista lapsesta seitsemäs. Isä Frans oli varakas silkkikauppias, ja perhe asui suuressa talossa. Isä ja äiti olivat kumpikin taiteellisia, ja taiteellisesti lahjakas Antoon lähetettiin kymmenvuotiaana Hendrick van Balenin oppilaaksi. Van Dyck hyväksyttiin helmikuussa 1618 mestarimaalarina Antwerpenin taiteilijakiltaan, ja hän mahdollisesti avasi tuolloin jo oman työpajan. Kesään 1620 mennessä Van Dyckista oli tullut kaupunkiin asettuneen Peter Paul Rubensin apulainen ja oppilas.[2][3]

Van Dyck sai mainetta maalauksillaan, ja hän matkusti marraskuussa 1620 Englantiin. Van Dyck ei kuitenkaan halunnut jäädä Englantiin työskentelemään Jaakko I:n hoviin, vaan hän palasi jo seuraavan vuoden helmikuussa takaisin Antwerpiin. Antwerpistä van Dyck muutti lokakuussa edelleen Italian Genovaan. Genovassa oleskelun lisäksi van Dyck kiersi ympäri Italiaa, otti vastaan maalausprojekteja ja tutki samalla renessanssimestareiden töitä.[3][4]

Heinäkuussa 1627 van Dyck palasi takaisin Antwerpeniin, jossa hänen teoksilleen oli runsaasti kysyntää. Van Dyckiltä tilattiin erityisesti muotokuvia ja uskonnollisia töitä.[4] Van Dyckin opettajana toiminut Rubens oli vuoteen 1630 saakka poissa kaupungista, minkä on arveltu osaltaan vaikuttaneen siihen, että van Dyckin töille oli paljon kysyntää.[3]

Talvella 1631–1632 van Dyck työskenteli Haagissa prinssi Fredrik Henrik Oranialaisen hovissa. Maaliskuussa 1632 Van Dyck matkusti Lontooseen, missä kuningas Kaarle I nimitti hänet hovimaalarikseen ja lupasi tälle 200 punnan vuosipalkan. Van Dyck sai aatelisarvon heinäkuussa 1632. Lontoossa van Dyck maalasi muotokuvia kuninkaasta, tämän perheestä ja hovin jäsenistä. Hän asui viimeiset vuotensa pääasiassa Lontoon Blackfriarsissa ja kesäisin Elthamin linnassa Kentissä, mutta kävi toisinaan myös kotimaassaan ja Pariisissa.[3] Hän meni 1639 naimisiin Mary Ruthvenin kanssa.[4]

Van Dyck kuoli 9. joulukuuta 1641 42-vuotiaana, ja hänet haudattiin Lontoon St Paulin katedraaliin. Hauta tuhoutui Lontoon suuressa tulipalossa 1666.[5]

Vaikutus ja tyyli muokkaa

Van Dyckilta on säilynyt noin tuhat teosta, joista vanhin on vuonna 1613 maalattu muotokuva miehestä.[3] Hän sai vaikutteita etenkin Rubensilta ja Tizianilta. Van Dyck työskenteli uransa alussa Rubensin apulaisena ja omaksui tämän tyylistä voimakkaat ja lihaksikkaat henkilöhahmot, täyteläiset värisävyt ja väkevän liikkeen tunnun. Rubensiin verrattuna Van Dyckin siveltimenjälki on karkeampaa ja kuivempaa. Tizianin vaikutusta ovat Van Dyckin kohteiden asennot, hehkuva väritys ja voimallinen sivellintyöskentely. Tizianin tavoin Van Dyck maalasi lähes aina kankaalle, vain harvoin puulle kuten Rubens.[6]

Van Dyck vaikutti merkittävästi englantilaiseen muotokuvamaalaukseen. Tutkijat ovat pitäneet häntä englantilaisen koulukunnan perustajana. Rubensin tapaan hän oli koloristi, mutta Rubensia hillitympi ja henkevämpi. Hänen muotokuviensa mallien asennot ovat taitavasti valittuja, puvut aistikkaan elegantteja ja kuva ilmaisee mallin luonnetta, harrastuksia ja yhteiskunnallista taustaa. Van Dyckin muotokuvatuotannossa voi erottaa kolme vaihetta: italialainen (isokokoiset ja koristeelliset työt), englantilainen (eleganssi, sävykkyys, kiireen tuntu) ja Lontoon vaihe (Diego Velázquezin tyyliin viittaava intensiivisyys, taustan valohämy, hetken pysähtyminen). Elämänsä jälkipuolella hän usein vain viimeisteli muotokuvat, jotka olivat pääasiassa hänen oppilaidensa maalaamia.[1]

Van Dyck teki maalausten lisäksi myös runsaasti etsauksia. Hänen laaja, vuonna 1630 aloittamansa etsaussarja Ikonografia kuvaa kuuluisia aikalaisia.[7]

Tärkeimpiä töitä muokkaa

Maalauksia muokkaa

  •  
    Kaarle I:n ratsastajamuotokuva, n. 1637–1638.
  •  
    Simson ja Delila, n. 1618–1620.
  •  
    Lomellinin perhe, n. 1625–1627.
  •  
    Venetia Digby Prudentiana, n. 1633–1634.
  •  
    Kaarle I metsästysretkellä, n. 1635.
  •  
    Ecce Homo, 1625–1626.
  •  
    Richmondin herttua James Stuartin muotokuva n. 1632–1640.
  •  
    Kaarle I:n muotokuva, 1635.

Etsauksia muokkaa

  •  
    Piispa Jan van Malderen
  •  
    Kaarle I
  •  
    Justus Suttermans
  •  
    Pieter Brueghel nuorempi
  •  
    Taidemaalari Jan Snellinckin muotokuva
  •  
    Frans Snyders
  •  
    Kristuksen kruunaus tappurakruunulla

Van Dyckin mukaan nimettyjä asioita muokkaa

Van Dyck maalasi usein muotokuvia ihmisistä, joilla oli lyhyt terävä parta, ja siksi tästä partatyypistä on hänen mukaansa joskus englannissa käytetty nimitystä vandyke. Yrjö III:n valtakaudella naamiaispuku vandyke oli suosittu; Gainsboroughin Sininen poika on pukeutunut vandyke-asuun. Öljyväri nimeltään van dyckin ruskea on nimetty hänen mukaansa.[8][9]

Lähteet muokkaa

  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 2. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29196-X.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), s. 910–911. Otava, 1977. 951-1-04170-3.
  2. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 118–119.
  3. ↑ a b c d e "Van Dyck, Sir Anthony." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  4. ↑ a b c Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 120–123.
  5. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 123.
  6. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 125–127.
  7. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 124.
  8. ↑ Selityksiä sanalle 'vandyke'. Dictionary Reference.
  9. ↑ Coloria.net Coloria.net. Päivi Hintsanen.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antoon_van_Dyck&oldid=22193928”