Avaa päävalikko

Antero Karttunen

suomalainen musiikkitoimittaja ja -tuottaja

Mauno Antero Karttunen (s. 17. tammikuuta 1936 Ilmajoki) on suomalainen musiikkitoimittaja ja -tuottaja, joka toimi Yleisradion musiikkipäällikkönä vuosina 1976–1999 ja Finnish Music Quarterlyn päätoimittajana 1984–1996. Koulutukseltaan hän on filosofian lisensiaatti.[1] Hänet tunnetaan Wienin filharmonikkojen uudenvuoden televisiokonserttien selostajana vuodesta 1961 alkaen. Hän jatkaa tässä tehtävässä edelleen yli 80 vuoden iässä.[2]

Antero Karttunen syntyi Etelä-Pohjanmaan Ilmajoella, jossa hänen isänsä Mauno Karttunen toimi Etelä-Pohjanmaan Opiston rehtorina. Lapsuutensa hän vietti Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä isän siirryttyä ensin Tuusulan kansanopiston ja pian vastaperustetun Luther-opiston johtajaksi Järvenpäähän. Sotien jälkeen perhe palasi Etelä-Pohjanmaalle[3]. Antero Karttunen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1955 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1962 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon 1977 Helsingin yliopistossa. Vuonna 1963 hän sai päästötodistuksen Sibelius-Akatemian konserttiosastolta. Hän aloitti uransa Yleisradiossa freelance-toimittajana opiskeluvuosinaan 1957–1962, toimi sitten muun muassa ohjelmatoimittajana, musiikkikriitikkona ja äänilevyarkiston päällikkönä, kunnes hänet nimitettiin Yleisradion musiikkipäälliköksi vuonna 1976.[1] Tässä tehtävässä hän vastasi klassisen musiikin koordinoinnista radiossa ja televisiossa sekä vastasi radion musiikkiosastosta ja toimi muun muassa Euroopan yleisradiounionin asiantuntijaryhmässä. Hän jäi eläkkeelle vuosituhannen vaihteessa.[2][4]

Vuonna 1984 Karttunen kutsuttiin Finnish Music Quarterlyn ensimmäiseksi päätoimittajaksi.[4]

Antero Karttusen puoliso vuodesta 1963 oli oopperalaulaja Heljä Angervo.[1] Hänen sisarensa oli tekstiilitaiteilija Riitta-Liisa Haavisto[3].

Kirjallisia teoksiaMuokkaa

  • Tilasta ja sen olemuksesta Thomas Mannin romaanissa "Der Zauberberg". Helsingin yliopisto, 1962.
  • Temponkäytön tutkimus suurimuotoisten orkesteriteosten yhteydessä sovelletettuna Jean Sibeliuksen sinfonioista julkaistuihin äänilevyesityksiin. Lisensiaatintyö. Antero Karttunen, 1976.
  • Österbladh-suku : Karl Isak Wilhelm Österbladhin ja Hilda Helena Grenmanin jälkeläiset. Toimittaneet Hilkka Karttunen ja Antero Karttunen. A. Karttunen, 1995. ISBN:  952-90-7458-1.
  • Radion sinfoniaorkesteri 1927–2002. Yleisradio, 2002. ISBN 951-43-0816-6.
  • Anja Ignatius : Sibeliuksen tulkitsija. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29001-7, CD-levy 951-0-29103-X.
  • Mies, joka ehdotti naisille äänioikeutta : Kustaa Killisen elämäkerta. Kuopion isänmaallinen seura, Minerva, 2006. ISBN 952-5591-87-5.
  • Valkoiset perheet punaisten puristuksissa 1918. Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-058-2.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Karttunen, Antero, Kuka kukin on 1978, Runeberg-projekti.
  2. a b Gustafsson, Miia: Alkaako vuotesi perinteisellä uudenvuoden konsertilla Wienistä? Antero Karttusen tuttu ääni on selostanut sitä jo 57 vuoden ajan Yle Uutiset. 1.1.2018. Viitattu 1.1.2018.
  3. a b Niemi, Päivi: Kouluneuvos Mauno Karttunen (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 12.7.1992. Viitattu 14.9.2018. (Tilaajille.)
  4. a b Tekijäesittely RSO:n historiikissa 2002.