Avaa päävalikko

Riitta-Liisa Haavisto

suomalainen tekstiilitaiteilija

Riitta-Liisa Haavisto (o.s. Karttunen, 14. joulukuuta 1930 Ilmajoki25. lokakuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen tekstiilitaiteilija ja vaatesuunnittelija sekä alan pitkäaikainen opettaja.[1]

Riitta-Liisa Haavisto syntyi Etelä-Pohjanmaan Ilmajoella, jossa hänen isänsä Mauno Karttunen toimi Etelä-Pohjanmaan Opiston rehtorina. Lapsuutensa hän vietti Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä isän siirryttyä Luther-opiston johtajaksi Järvenpäähän. Sotien jälkeen perhe palasi Etelä-Pohjanmaalle[2], jossa Riitta-Liisa-tytär kirjoitti ylioppilaaksi Alavudella ja aloitti sitten opinnot Wetterhoffin kotiteollisuusopistossa Hämeenlinnassa. Vuonna 1955 hän valmistui Taideteollisen oppilaitoksen mallisommittelu- ja muotiosastolta, minkä jälkeen hän täydensi koulutustaan Pariisissa L’École des Métiers d’Art- oppilaitoksessa ja André Lhoten taidekoulussa.[1]

Opettajauransa Riitta-Liisa Haavisto aloitti 1950-luvun lopulla, ja hän opetti muun muassa Ammattienedistämislaitoksella, Ammattikoulujen opettajaopistossa, Helsingin Leikkuuopistossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Wetterhoffissa hän työskenteli tuotesuunnittelun lehtorina. Opettajanuransa jälkeen hän työskenteli aktiivisesti tekstiilitaiteilijana ja kehitti muun muassa uuden kirjontatavan. 2000-luvulla hänellä oli 17 yksityisnäyttelyä Suomessa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Hänen töitään on yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa myös ulkomailla, ja hän sai niistä monia alan palkintoja.[1]

1970-luvulta alkaen Haavisto tutki ja suunnitteli vammaisten lasten vaatetusta yhdessä Estelle Rosenlewin kanssa useiden apurahojen turvin. Vuonna 1984 vammaispukeutumisen työryhmä sai ensimmäisen Bruno Mathsson -palkinnon. Jo vuonna 1976 hän oli yksi taideteollisuuden valtionpalkinnon saajista kehitysvammaisille tarkoitettujen vaatteiden suunnitteluryhmän jäsenenä. Haavisto ja Rosenlew pitivät myös ompelukursseja vammaisperheiden äideille Helsingin Leikkuuopistossa.[3][4]

Haavisto oli vuonna 1965 mukana perustamassa Muotitaiteilijat MTO ry:tä ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1968–1973 ja 1979–1981. Hän sai Ornamon kunniajäsenyyden 2005 toimittuaan muun muassa järjestön hallituksessa.[1]

Riitta-Liisa Haaviston tytär Anna-Riitta Haavisto on myös tekstiilitaitelija. Vuonna 2007 Yleisradio esitti Sukupuu-sarjan puolituntisen dokumentin kolmen sukupolven tekstiilitaiteilijoista, joista kolmas oli Riitta-Liisa Haaviston täti Laila Karttunen.[5][6] Riitta-Liisa Haaviston veli on Yleisradion entinen musiikkipäällikkö Antero Karttunen[7].

TeoksiaMuokkaa

  • Mittavaatteet : raportti vammaisvaateprojektista. Yhdessä Estelle Rosenlewin kanssa. Helsinki: Sosiaalihallitus, 1981. ISBN 951-46-5283-5.
  • Neuleita : peruskaavoja – kuositteluja. Ammattikasvatushallitus, 1987. ISBN 951-860-422-3.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d von Knorring, Mariaana & Leimu, Irja: Muoti- ja tekstiilitaiteilija Riitta-Liisa Haavisto (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 18.11.2009. Viitattu 14.9.2018.
  2. Niemi, Päivi: Kouluneuvos Mauno Karttunen (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 12.7.1992. Viitattu 14.9.2018. (Tilaajille.)
  3. Wiikeri, Anna-Liisa: Vammaiselle lapselle vaikea saada talvivaatteita. Helsingin Sanomat, 12.1.1980, s. 24. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Apurahoja vammaisten vaatesuunnitteluun. Helsingin Sanomat, 11.5.1984, s. 20. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  5. Riches of Stitches 13.6.2007. Suomen Lontoon-suurlähetystö. Viitattu 14.9.2018. (englanniksi)
  6. Textile Arts at Finlandia Gallery June 20 to September 8 20.6.2011. Finlandia University. Viitattu 14.9.2018. (englanniksi)
  7. ”Karttunen, Mauno Antero”, Kuka kukin on 1978, s. 359. Otava, 1978. Runeberg.org (viitattu 4.6.2018).