Annemarie Schwarzenbach

sveitsiläinen kirjailija, toimittaja ja valokuvaaja

Annemarie Schwarzenbach (23. toukokuuta 1908 Zürich, Sveitsi15. marraskuuta 1942 Sils im Engadin/Segl, Sveitsi) oli sveitsiläinen kirjailija, toimittaja, valokuvaaja ja matkailija, joka julkaisi lyhyen elämänsä aikana useita romaaneja sekä muun muassa yli 300 artikkelia ja 5 000 valokuvaa matkoistaan Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Kirjallisen ja taiteellisen perintönsä lisäksi Schwarzenbachia pidetään lesboesikuvana, joka pukeutui koko ikänsä androgyynimaisesti ja uhmasi perinteistä naiskuvaa.

Annemarie Schwarzenbach
Vuoden 1938 omakuva Rolleiflexin Standard 621 -kameralla.
Vuoden 1938 omakuva Rolleiflexin Standard 621 -kameralla.
Henkilötiedot
Syntynyt23. toukokuuta 1908
Zürich, Sveitsi
Kuollut15. marraskuuta 1942 (34 vuotta)
Sils im Engadin/Segl, Sveitsi
Ammatti kirjailija, toimittaja, valokuvaaja
Kirjailija
Tuotannon kielisaksa
Esikoisteos Freunde um Bernhard (1931)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Nuoruus muokkaa

Annemarie Schwarzenbach syntyi Zürichissä vuonna 1908. Hän oli rikkaan tekstiilitehtailija Alfred Schwarzenbachin ja Marie Willen kolmas lapsi. Hänen äitinsä Marie oli kenraali Ulrich Willen tytär. Annemariella oli isoveli ja isosisko sekä kaksi pikkuveljeä. Perhe muutti vuonna 1912 Zürichistä Horgeniin, missä Annemarie vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.[1] Perhe oli yksi Sveitsin rikkaimmista, ja Annemariekin kasvoi Zürichinjärven rannalla sijainneella ylellisellä tilalla.[2] Annemarien pikkuveljestä Hansista tuli liikemies ja kilparatsastaja, joka voitti olympiahopeaa Roomassa 1960.[3]

Schwarzenbachit pitivät esillä korkeakulttuuria ja kasvattivat lapsensa varsin epäsovinnaisesti. Annemarien äiti Marie oli biseksuaali, jolla oli myös suhde saksalaiseen oopperalaulaja Emmy Krügeriin.[2]

Opiskelu ja ensimmäiset romaanit muokkaa

 
Schwarzenbachin ottama kuva Erika Mannista.

Yliopisto-opintonsa Schwarzenbach aloitti Zürichin yliopistossa, mutta hän vietti kaksi lukukautta myös Pariisissa, missä hän opiskeli historian lisäksi filosofiaa ja psykologiaa. Schwarzenbach väitteli huhtikuussa 1931 tohtoriksi. Hänen väitöstyönsä käsitteli Ylä-Engadinia keski- ja nykyajalla. Samana vuonna hän julkaisi Sveitsissä myös ensimmäisen romaaninsa Freunde um Bernhard.[1] Se sai hyvän vastaanoton.[4]

Schwarzenbach oli vuonna 1930 aloittanut pitkän suhteensa kirjailija Thomas Mannin perheeseen. Hän oli erityisen läheinen kirjailijan lasten Erikan ja Klausin kanssa.[1] Schwarzenbachin suvussa ystävyyttä Manneihin ei katsottu kovin hyvällä. Annemarie itse vastusti Mannien tavoin voimakkaasti kansallissosialismia, jota hänen äitinsä kuitenkin sympatisoi.[4] Schwarzenbach oli myös lyhyt suhde Erika Manniin, joka kuitenkin jätti tämän toisen naisen takia. Schwarzenbach ystävystyikin tämän jälkeen lähemmin Klaus Mannin kanssa, joka puolestaan tutustutti hänet morfiiniin. Schwarzenbach kärsi koko loppuelämänsä ajan addiktiosta.[2]

Schwarzenbach oli Berliinissä syksystä 1931 keväällä 1933. Siellä hän julkaisi myös toisen romaaninsa, Lyrische Novelle. Schwarzenbach karkotettiin Saksasta, sillä hän tuki Klaus Mannin perustamaa Die Sammlung -lehteä.[1]

Useita matkoja ympäri maailmaa muokkaa

Schwarzenbach aloitti lokakuussa 1933 ensimmäisen pitkän matkansa, jonka aikana hän matkusti Turkin kautta Syyriaan, Irakiin ja Persiaan, missä hän osallistui arkeologisille kaivauksille.[1] Matkan aikana Schwarzenbachista tuli kuvajournalisti, sillä hänen ottamiaan kuviaan julkaistiin sveitsiläisissä sanomalehdissä. Viikkolehti Zürcher Illustrierte käytti lokakuussa 1933 Schwarzenbachin kuvia etusivun jutussaan.[2]

Schwarzenbach matkusti syyskuussa 1934 Klaus Mannin kanssa Moskovaan, jossa he osallistuivat neuvostokirjailijoiden kongressiin. Venäjältä Schwarzenbach kulki junalla Teheraniin. Schwarzenbach palasi toukokuussa 1935 Persiaan, missä hän meni naimisiin ranskalaisen diplomaatin Claude Claracin kanssa. Avioliiton ansiosta Schwarzenbachin kansalaisuuden ja diplomaattipassin.[1] Schwarzenbachin asui Claracin kanssa useita kuukausia ja aiheutti myös kohun suhteellaan turkkilaisen diplomaatin tyttäreen.[2] Persiassa hän alkoi kirjoittaa myös omaelämäkerrallista romaania Tod in Persien, joka julkaistiin vasta 1998. Hän muokkasi siitä kuitenkin matkakertomuksen, omaelämäkerran ja yhteiskuntakritiikin yhdistelmän Das Glückliche Tal (1940).[5]

Schwarzenbach joutui palaamaan sairastelun ja huumeidenkäytön takia Sveitsiin, missä hänet otettiin sisään pranginslaiselle klinikalle. Hän pystyi lähtemään uudelle matkalle myöhäiskesällä 1936, jolloin hän aloitti kierroksen Yhdysvaltain pohjoisilla teollisuusalueilla yhdysvaltalaisen ystävänsä Barbara Hamilton-Wrightin kanssa.[1] He dokumentoivat 1930-luvun laman vaikutusta Yhdysvaltain koillisosissa.[6] Kesällä 1937 Schwarzenbach matkusti Moskovaan ja tutki hieman aikaisemmin kuolleen sveitsiläisen vuorikiipeilijän Lorenz Saladinin kohtaloa. Hän kirjoitti materiaalista menestyneimmän teoksensa Lorenz Saladin, ein Leben für die Berge.[1]

 
Schwarzenbachin ottama kuva Iranin Mašhadista: Ella Maillart ja heidän käyttämänsä Ford-henkilöauto.

Palattuaan vuonna 1938 Yhdysvalloista Eurooppaan Schwarzenbach oli useita kertoja vieroitushoidossa.[1] Hän lähti kesällä 1939 vanhalla Fordilla kirjailija Ella Maillartin kanssa matkalle Genevestä Afganistanin Kabulin.[7] Osittain matkan tarkoituksena oli auttaa Schwarzenbachia irti morfiinista.[4] Matkan tarkoitus ei toteutunut, sillä Schwarzenbach jäi kiinni huumeista jo Bulgariassa. Tämä vaikeutti ystävysten suhdetta, mutta he pääsivät Kabuliin asti. Siellä Maillart jätti Schwarzenbachin ja jatkoi itse Intiaan.[7]

Schwarzenbach palasi Sveitsiin tammikuussa 1940 ja julkaisi matkasta joitakin artikkeleita ja valokuvia. Myöhemmin saman vuoden aikana Schwarzenbach matkusti Yhdysvalloissa, missä hän vietti osan vuotta rauhallisesti Nantucketin saarella.[1] Schwarzenbach yritti Yhdysvalloissa toistamiseen itsemurhaa ja joutui psykiatriseen sairaalaan, mistä hän vapautui vuonna 1941.[6] Hän palasi myöhemmin samana vuonna Sveitsiin ja matkusti sieltä kirjeenvaihtajaksi Lissaboniin ja sieltä edelleen Belgian Kongoon. Kongossa hän kirjoitti romaanin Das Wunder des Baums. Vakoiluepäilyjen takia Schwarzenbach joutui lähtemään Kongosta ja matkusti Marokkoon, missä hänen miehensä työskenteli konsulina.[1]

Kuolema muokkaa

Schwarzenbach kaatui syyskuussa 1942 polkupyörällä Sveitsin Alpeilla. Hän löi onnettomuudessa päänsä ja oli sen jälkeen kolme päivää koomassa. Herättyään hänellä oli amnesia. Schwarzenbachin äiti vei hänet hoidettavaksi suvun kotiin.[6] Hänet kuitenkin jouduttiin viemään takaisin Silsiin, missä hän kuoli 15. marraskuuta keuhkokuumeeseen.[1]

Tuotanto muokkaa

 
Schwarzenbach Persepolisissa.

Schwarzenbach oli tuottelias kirjoittaja ja valokuvaaja. Romaaniensa lisäksi hän julkaisi matkoiltaan yli 300 artikkelia ja 5 000 valokuvaa.[4] Schwarzenbachin kuoltua hänen äitinsä tuhosi hänen päiväkirjansa ja kirjeensä, koska pelkäsi niiden vahingoittavan perheen mainetta. Valokuvat säästyivät Schwarzenbachin ystävän ansiosta.[8]

Schwarzenbachin työ unohdettiin useksi vuosikymmeniksi, ja vasta vuonna 1987 hänen arkistonsa löydettiin vahingossa Sveitsin kirjallisuusarkistosta.[9] Siellä on hänen journalistisia töitään, romaanien käsikirjoituksia ja noin 7 000 valokuvaa.[1]

Schwarzenbach yhdisti kirjallisissa teoksissaan fiktiota, runoutta ja elämäkerrallisia aineksia. Freunde um Bernhardin päähenkilö on homomies, mutta toisessa romaanissa Lyrische Novelle on heteroseksuaalinen romanssi. Schwarzenbach kertoi kuitenkin myöhemmin, että suhde on rakennettu lesbosuhteen pohjalta. Matkakertomuksissaan Schwarzenbach yhdistää eksoottisten paikkojen kuvausta oman sielunelämänsä kuvauksen. 1980-luvun lopulla syntyneen kiinnostuksen seurauksena hänen teoksiansa alettiin julkaista uudelleen ja monia ensimmäistä kertaa.[5]

Schwarzenbachin kuolinpesässä oli säästynyt noin 7 000 valokuvaa, joita säilytetään Sveitsin kirjallisuusarkistossa. Niistä järjestettiin ensimmäinen yksityisnäyttely vuonna 2021. Monet valokuvista liittyvät Schwarzenbachin artikkeleihin, ja hän kuvaa niissä muun muassa toisen maailmansodan edeltäneen ajan jännitteitä ja sodan jälkeistä maailmaa. Schwarzenbach kuvasi myös ihmisiä matkoillansa, ja niissä näkyvät muun muassa asunnottomuus, pakolaisuus ja homoseksuaalisuus.[10]

Varhainen lesboesikuva muokkaa

Kirjallisten saavutustensa lisäksi Schwarzenbachista on tullut varhainen HLBT- ja erityisesti lesboesikuva.[7] Schwarzenbachin vanhemmat eivät pakottaneet tytärtään perinteisiin normeihin ja pukivat hänet lapsena poikien vaatteisiin. Hänen tyylinsä oli myös aikuisena androgyyninen.[6] Schwarzenbach oli itse lesbo, ja hänen liittonsa Claude Claracin kanssa oli puhtaasti hyötynäkökulmasta tehty. Schwarzenbach sai diplomaattipassin, ja liiton molemmat osapuolet pystyivät salaamaan homoseksuaalisuutensa. Schwarzenbach ei sopinut aikansa naiskuvaan, ja häntä pidetään siksi uranuurtajana, joka haastoi perinteistä mallia naiseudesta.[6]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m Schwarzenbach, Annemarie: Inventar ihres Nachlasses im Schweizerischen Literaturarchiv Schweizerisches Literaturarchiv. Viitattu 19.9.2019. (saksaksi)
  2. a b c d e ”Annemarie Schwarzenbach”. Teoksessa: Encyclopedia of World Biography Online. Detroit, MI: Gale, 2021. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.1.2022). (englanniksi)
  3. Baertschi, Christian: Hans Robert Schwarzenbach Historisches Lexikon der Schweiz. 14.3.2011. Schweizerischen Akademie der Geistes- und Sozialwissenschaften. Viitattu 2.1.2022. (saksaksi)
  4. a b c d Leybold-Johnson, Isobel: Swiss writer's life was stranger than fiction Swissinfo.ch. 23.5.2008. Swiss Broadcasting Corporation. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  5. a b Pettis, Ruth M: Schwarzenbach, Annemarie (1908-1942) (PDF) GLBTQ Literature. 2015. Viitattu 17.1.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. a b c d e Diana Robertson, Julia: Annemarie Schwarzenbach Died Defying Sexist ‘Norms,’ Only to be Redefined, Postmortem, By Sexist ‘Norms’ 28.3.2019. The Velvet Chronicle. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  7. a b c Wittmeyer, Alicia P.q: Overlooked No More: Annemarie Schwarzenbach, Author, Photographer and ‘Ravaged Angel’ NYTimes.com. 10.10.2018. The New York Times Company. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  8. Darcella, Aria & Galopin, Benjamin: CR Muse: The Travels of Annemarie Schwarzenbach CR Fashion Book. 8.1.2019. Hearst Magazine Media, Inc. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  9. Schneider, Anette: Ikone der Lesbenbewegung Deutschlandfunk Kultur. 15.11.2017. Deutschlandradio. Viitattu 19.9.2019. (saksaksi)
  10. Aufbruch ohne Ziel Zentrum Paul Klee. Viitattu 7.1.2022. (saksaksi)

Aiheesta muualla muokkaa