Aluelääkäri

Aluelääkäri oli Suomen suurimpien kaupunkien tietylle alueelle palkkaama lääkäri, jonka tehtävänä oli hoitaa maksutta vähävaraisia potilaita. Aluelääkäreitä oli vuonna 1960 Helsingissä 14 ja Tampereella yksi. Aluelääkäreiksi nimitettiin myös niitä valtion 1933 ja 1939 palkkaamia lääkäreitä, jotka harvaanasutuilla seuduilla, ulkosaaristossa sekä Oulun ja Lapin lääneissä hoitivat sellaisia töitä, joista muualla huolehtivat kunnanlääkärit. Vuonna 1951 näiden aluelääkärien virat lakkautettiin ja muutettiin kunnanlääkärin viroiksi. Lakkautettaessa virkoja oli 18 jaettuna 23 kuntaa varten. Ahvenanmaalle 1930 perustettua aluelääkärin virkaa ei tässä yhteydessä lakkautettu.[1][2]

Aluelääkärien tavoin toimivat myös huoltolääkärit, joita oli Turussa kaksi ja Kotkassa yksi. Aluelääkärien joitakin tehtäviä hoitivat huoltolaitosten lääkärit. Heitä oli Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Huoltolaitoksia olivat esimerkiksi kunnalliskodit.[1] Pohjois-Suomen harvaanasutuissa kunnissa toimi 1920-luvulta vuoteen 1951 valtion sairaaloita, joita nimitettiin aluesairaaloiksi. Niitä johti aluelääkäri. Valtio luovutti aluesairaalat 1951 korvauksetta kunnansairaaloiksi kunnille ja kuntayhtymille ja antoi niiden ylläpitämiseen valtionapua.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963, osa 1, palstat 382–383, hakusana aluelääkäri.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1963, osa 1, palsta 557, hakusana aluelääkäri.
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963, osa 1, palsta 383, hakusana aluesairaalat.