Aleksei Šahmatov
Aleksei Aleksandrovitš Šahmatov (ven. Алексе́й Алекса́ндрович Ша́хматов, 17. kesäkuuta (J: 5. kesäkuuta) 1864 Narva – 16. elokuuta 1920 Pietari) oli venäläinen kielitieteilijä ja muinaisitäslaavinkielisten kronikoiden tutkija[1].
Aleksei Šahmatov valmistui Moskovan yliopistosta vuonna 1887, toimi sen dosenttina vuodesta 1890 ja Pietarin yliopiston professorina vuodesta 1910. Hänet nimitettiin Pietarin tiedeakatemian akateemikoksi vuonna 1894. Vuodesta 1906 lähtien hän johti tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osastoa.[1]
Šahmatov on venäjän kielihistorian tutkimuksen perustanlaskija. Teoksissaan Issledovanija v oblasti russkoi fonetiki (1894), K istorii zvukov russkogo jazyka (1903) ym. hän pyki rekonstruoimaan yhteisvenäläisen kantakielen vertailemalla muinaisia murteita venäjän nykymurteisiin ja muihin slaavilaisiin kieliin historiallisen kielitieteen metodeja käyttäen. Šahmatov pani alulle muinaisvenäläisten kronikoiden tekstikriittisen tutkimuksen ja kehitti tekstikritiikkiä tieteenalana. Teoksissan Kurs istorii russkogo jazyka (1909), Otšerk drevneišego perioda istorii russkogo jazyka (1915), Drevneišije sudby russkogo plemeni (1919), K voprosu ob obrazovanii russkih naretši i russkih narodnostei (1899) ym. hän yhdistää kielihistorian itäslaavien ja venäläisten varhaishistorian tutkimukseen. Nykyvenäjän morfologiaa ja syntaksia käsittelevät teokset Otšerk sovremennogo russkogo literaturnogo jazyka (1925) ja Sintaksis russkogo jazyka (osat 1–2, 1925–1927). Šahmatov tutki myös muita slaavilaisia ja indoeurooppalaisia kieliä, itämerensuomalaisia kieliä ja mordvaa sekä kansatiedettä, folkloristiikkaa ja muinaisvenäläisen kirjallisuuden historiaa.[1][2]
Šahmatov johti akateemisen venäjän kielen sanakirjan toimitustyötä vuosina 1891–1916. Hänen johtamastaan tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osastosta muodostui venäläisen filologian keskus. Hänellä oli suuri merkitys myös venäjän kielen oikeinkirjoituksen uudistuksessa.[1]