Alastaron kirkko

kirkkorakennus Loimaalla

Alastaron kirkko on kirkkorakennus entisessä Alastaron kunnassa Loimaalla Varsinais-Suomessa. Se valmistui alun perin vuonna 1751 Henrik Kattilin rakentamana Loimaan kirkoksi ja siirrettiin nykyiselle paikalleen vuosina 1841,[1] kun Loimaalle oli valmistunut uudeksi kirkoksi nykyinen Kanta-Loimaan kirkko. Loimaan vanhan kirkon paikka jäi tällöin tyhjilleen, mutta paikalla on vielä vanhaa kirkkoa ympäröinyt hirsiaita.

Alastaron kirkko
Alastaron kirkko kesällä 2011.
Alastaron kirkko kesällä 2011.
Sijainti Papintie 1, Alastaro, Loimaa
Koordinaatit 60°57′20″N, 022°51′40″E
Seurakunta Loimaan seurakunta
Rakentamisvuosi rakennettu Loimaalle 1751
siirretty Alastarolle ja laajennettu 1841
Suunnittelija Henrik Kattil (1751)
Pehr Johan Gylich (1841)
Josef Stenbäck (1897)
Materiaali puu
Istumapaikkoja 700
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Alkujaan kirkko oli kuoripäädystään taitettu, nykyään harvinainen tukipilarikirkko, jonka kylkiäisinä olivat sakaristo ja asehuone. Siirtämisen lomassa kirkkoon lisättiin 25-metrinen torni sekä nykyiset korkeammat kylkiäiset. Niiden suunnittelija on arkkitehti Pehr Johan Gylich. Kirkon nykyisen ulkoasun on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck vuosina 1896–1897. Muutoksessa lisättiin pienet eteiset ja tehtiin uusi sakaristo.[1] Kirkon sisäkate on laakea lautaholvaus, kuorissa särmikäs kupu.

Kirkon alttari on peräisin vuodelta 1752 ja Kangasalan urkutehtaan rakentamat 24-äänikertaiset urut vuodelta 1954.[2][3] Alttaritaulun on maalannut Jacobus Schultz vuonna 1741 ja se on nimeltään Ristiinnaulittu, Herran ehtoollinen ja Ylösnousemus. Kirkkomaalla on kaksi Wäinö Aaltosen veistosta, sankarihautojen muistomerkki (1951) ja kuvanveistäjän ensimmäinen julkinen työ, vuoden 1918 muistomerkki.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Alastaron kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  2. Alastaron kirkko Loimaan seurakunta. Viitattu 9.7.2011.
  3. Raimo Seppälä: Tulenheimot: urkujentekijöitä ja yhteiskunnan rakentajia, s. 313. Helsinki: Otava, 2011.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.