Avaa päävalikko
Utajärven kirkossa on kaksi tukipilariparia.
Saarnastuolin takana tukipilari ja sen yläpäähän liittyviä rakenteita. Utajärven kirkko.

Tukipilarikirkko oli yleinen puukirkkotyyppi Pohjanmaalla 1600-luvulla. Yksittäisiä tukipilarikirkkoja on rakennettu myös muualle Suomeen sekä Pohjois-Ruotsiin.

Rakenne ja esiintyminenMuokkaa

Rakenteellisesti tukipilarikirkko on pitkäkirkkotyyppi, jossa seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu onttojen tukipilarien sisään. Pilarit näkyvät ulkonemina kirkkojen ulkoseinien sekä ulko- että sisäpuolella. Tukipilarit ovat nelisivuisia hirsistä tehtyjä seinän korkuisia koteloita, joissa kaikissa neljässä hirsinurkassa on lamasalvos.[1] Seinien hirret on liitetty koteloiden sivuseiniin salvoksella. Tukipilareiden tarkoitus on tehdä pitkä hirsinen ulkoseinä tukevammaksi – pitkät hirsiseinät tuppaavat pullistumaan yläreunastaan ulospäin. Rakennetta on vielä tukevoitettu kirkon sisällä kirkkosalin poikkisuuntaisilla sidehirsillä.[1] Yleensä pilareita on ollut yksi tai kaksi molemmilla pitkittäisseinillä, suurimmassa säilyneessä tukipilarikirkossa Tornion kirkossa kolme. Kirkkojen länsipäädyssä, kirkkoon kiinni salvottuna, on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suippohuppuinen torni. Tavallisesti torniin ei ole sijoitettu kirkonkelloja, vaan kellotapuli on rakennettu erilliseksi.[1] Tukipilarikirkko vaikuttaisi olevan lähes pelkästään suomalainen ja erityisesti pohjoissuomalainen rakennetyyppi.

KirkotMuokkaa

Rakennetut kirkotMuokkaa

Tukipilarikirkkoja on rakennettu kaikkiaan satakunta, joista kaksitoista on säilynyt.[1] Vanhin säilyneistä on vuonna 1627 valmistunut Vöyrin kirkko, joka on kuitenkin laajennettu ristikirkoksi vuonna 1777.[1] Muhoksen kirkko, joka on valmistunut viimeistään vuonna 1634, on säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan.[2]

Hävinneet kirkotMuokkaa

Pääartikkelit: Oulun, Iin, Hailuodon ja Saloisten kirkot

Suuri osa tukipilarikirkoista on hävinnyt. Ne ovat palaneet tulipaloissa tai purettu uuden tieltä. Hävinneistä kirkoista mainittakoon muun muassa Oulun vanha puinen tuomiokirkko, Iin Pyhän Laurentiuksen kirkko sekä Hailuodon ja Saloisten kirkot.

TutkimusMuokkaa

Tukipilarikirkkoja koskeva tutkimus on lähinnä taidehistorian näkökulmasta tehtyä. Vanhin ja laajin tutkimus on Lars Petterssonin kirjoittama ja Suomen muinaismuistoyhdistyksen 1987 kustantama Templum Saloense: pohjalaisen tukipilarikirkon arvoitus. Rakennustekniseltä kannalta tukipilarikirkkoja on tutkinut japanilainen arkkitehti Akira Takeuchi väitöskirjassaan, joka on tarkastettu Tokiossa 2008 ja joka on ilmestynyt myös kirjana, toistaiseksi vain japaniksi. Hänen mukaansa suomalainen tukipilaritekniikka on ainutlaatuista.[3] Vähäistä suomalaista rakenteellista tutkimusta edustaa Antti Haikalan 2010 Aalto-yliopiston Rakennustekniikan laitoksella esittelemä diplomityö Suomalaisten tukipilarikirkkojen rakenteellinen toiminta ja korjaustavat. Siitä ilmenee muun muassa, että tukipilaria ei ole konstruoitu vain lyhyiden seinähirsien jatkamista varten, vaan se on osa isompaa rakennetta, johon kuuluvat myös kirkkolaivan poikkihirret sekä sivuseinien suuntaiset jalasorret.lähde?

Säilyneitä tukipilarikirkkojaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Knapas, Marja Terttu: Tukipilarikirkko on suomalainen erikoisuus Rakennusperintö.fi. 16.8.2006. Ympäristöministeriö ja museovirasto. Viitattu 6.6.2009.
  2. Seurakunnan kirkko Muhoksen seurakunta. Viitattu 28.2.2012.
  3. Pöppönen, Hannu: Japanilaisarkkitehti ihastui puukirkkoihin. Helsingin Sanomat, 24.7.2010, s. C3.
  4. Jukkasjärven kirkko (Jukkasjärvi kyrka) (Katso: Kyrkorna – Jukkasjärvi kyrka) Jukkasjärvi forsamling. Viitattu 9.2.2012. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.