Ajokki
Ajokki Oy oli vuosina 1942–1989 Tampereella toiminut valtion autokoritehdas, jolla oli omia korimalleja.
Ajokin perustaminen tapahtui jatkosodan aikaan 1942, jolloin muun muassa liikennöitsijä Väinö Paunu ja Tampereen Liikenne Oy perustivat yhteisyrityksen huoltamaan autonkoreja. Muut perustajaosakkaat olivat Lauttakylän Auto, Satakunnan Liikenne ja Savonlinja. Vuonna 1943 osakkaaksi liittyi vielä Turun Matka-Autot.[1] Edellisten lisäksi porilainen Väinö Keto-Seppälä oli halukas tulemaan mukaan yhtiöön, mutta käytettävissä olevista lähteistä ei ilmene, miksi häntä ei hyväksytty osakkaaksi.[2]
Alkuun toiminta oli puukaasutinten valmistamista ja sodan vaatimaa kuorma-autojen lavojen kunnostustyötä. Ensimmäisenä toimitusjohtajana yrityksellä oli puuseppä Niilo Lomma, joka oli toiminut autokorialalla jo 1920-luvulta lähtien.[3] Yritys toimi aluksi vanhassa Kämmenniemen meijerissä Teiskossa. Sodan jälkeen aloitettiin omissa tiloissa Nekalassa linja-autojen korituotanto, vaikka maassa oli aluksi pulaa metallista, myöhemmin autonalustoista. Tehtaan tiloihin mahtui samalla kerralla työn alle 12 autonkoria. Vuonna 1950 valmistui 67 uutta linja-auton koria ja tällä tuotantomäärällä Ajokki oli Suomen suurin alan yritys. Elokuun lopussa 1951 tehdas paloi kokonaan, mutta tuotantokatkos ei muodostunut pitkäksi, sillä tilat saatiin nopeasti rakennetuiksi uudelleen ja jo helmikuussa 1952 oli rakenteilla kuusi uutta linja-autoa.[1]
Perustajaosakkaiden tarvitessa yhtiöön sitomaansa pääomaa oman toimintansa kehittämiseen päädyttiin 1950-luvun alkupuolella Ajokki Oy:n myyntiin valtiolle.[4] Työntekijöitä Ajokilla oli enimmillään yli 200. Vuonna 1956 Ajokki oli Suomen suurin autokorivalmistaja 111 uuden korin ja kuuden täyskorjauksen tuotantomäärällä.[2] Suurimmiksi tilaajiksi muodostuivat julkisyhteisöt kuten Posti- ja lennätinlaitos, Helsingin kaupungin liikennelaitos ja Tampereen kaupunki. Näiden haltuun yhtiö siirtyikin liikennöitsijöiden myytyä osakkeensa. Tehdaskiinteistöä laajennettiin vuonna 1965 valmistuneella Lempääläntien suuntaisella lisäsiivellä, joka peitti tehtaan vanhan julkisivun. Ajokki-korien vienti ulkomaille – aluksi Ruotsiin – käynnistyi vuonna 1972 ja vuonna 1983 Ajokki oli ensimmäisen kerran Suomen suurin linja-autokorien viejä.[1]
Vuonna 1982 Ajokki osti Liedossa toimineen Delta Plan Oy:n ja iisalmelaisen Erikoiskori Oy:n. Syntynyt yhtymä oli Pohjoismaiden suurin linja-auton korien valmistaja, jossa työskenteli lähes 500 henkilöä. Vuonna 1984 vielä Kausalassa toiminut Kiitokori Oy siirtyi Ajokin omistukseen. Koritehdas muutti vuonna 1985 uusiin tiloihin Ruskon teollisuusalueelle. Suurista investoinneista ja yrityskaupoista seurasi kuitenkin Ajokin velkaantuminen. Vuonna 1987 Ajokki siirtyi vantaalaisen koritehdas Wiiman omistukseen. Ajokki-nimi siirtyi historiaan vuonna 1989.[1] Tuhannes Ruskon tehtaalla valmistettu linja-auto luovutettiin ruoveteläiselle Esko Manninen Ky:lle joulukuussa 1991.[5]
Ajokin perinnettä jatkoi Ruskossa Carrus, joka siirtyi vuonna 1998 Volvon omistukseen. Volvo lopetti vuonna 2008 Ruskon koritehtaan ja siirsi korivalmistukseen Puolan Wroclawiin jolloin 200 työntekijää menetti työpaikkansa. Ruskon tehdas myytiin konepajateollisuuden alihankintaa ja kunnossapitoa harjoittavalle TP-yhtiöt Oy:lle.[6]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Ajokin linja-automallistoa 50 vuoden ajalta, s. 2. Tampere: Carrus Oy ja Suomen linja-autohistoriallinen Seura ry, 2002.
- ↑ a b Viitaniemi, Matti ja Mäkelä, Aarne: Suomen linja-autoliikenteen historia, s. 357. Jyväskylä: Linja-autoliitto ry, 1978. ISBN 951-99162-8-8.
- ↑ Ossi Säpyskä: Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet, s. 166. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. ISBN 952-90019-3-2.
- ↑ Säpyskä 1988, s. 166.
- ↑ Bussiammattilainen 1/1992, s. 18. Helsinki: Linja-autoliitto, 1992.
- ↑ Repo, Harri: Volvo myy Tampereen bussitehtaansa Tekniikka & talous. 23.5.2008. Talentum. Arkistoitu 24.3.2016. Viitattu 23.5.2008.