Aino Mantsas

Aino Mantsas (29. marraskuuta 1922 Helsinki – 24. tammikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli muun muassa Helsingin Kansanteatterissa sekä teki mieleenpainuvat sivuroolit Komisario Palmu -elokuvissa. Hän oli vuodesta 1948 naimisissa ohjaaja Matti Kassilan kanssa. Liitosta syntyi neljä lasta, joista tunnetuin lienee ohjaaja Taavi Kassila. Mantsas asetti perheensä usein ammattilaisuransa edelle.

Aino Mantsas
Henkilötiedot
Syntynyt	29. marraskuuta 1922 Helsinki, Suomi
Kuollut	24. tammikuuta 1979 (56 vuotta) Helsinki, Suomi
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Matti Kassila
Lapset	Taavi Kassila
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ura

Mantsas aloitti näyttelijänuransa Kuopion ja Lahden teattereissa, joista hän siirtyi Helsingin Kansanteatteriin. Kansanteatterissa Mantsaksen suuriin rooleihin kuului muun muassa nimiosa Jean-Paul Sartren näytelmässä Kunniallinen portto syksyllä 1948. Hänen teatteriuransa kääntyi laskuun Glory Leppäsen johtajakaudella. Naiset riitaantuivat heti Leppäsen aloitettua johtajantyönsä. Mantsas sai ainoastaan pieniä rooleja ja lopulta sanoi itsensä irti. 1950-luvun puolessa välissä hän oli kiinnitettynä Porin Teatteriin, jonka johtajana Matti Kassila tuolloin toimi. Porissa Mantsas näytteli muun muassa nimiosan Jean Anouilh’n näytelmässä Antigone. Porista Mantsas palasi melko pian puolisonsa mukana Helsinkiin. Mantsas näytteli kaikkiaan yhdeksässä elokuvassa, tunnetuimpia lienevät hänen roolinsa kolmessa mustavalkoisessa Komisario Palmu -elokuvassa 1960-luvun alussa. Mantsaksen elokuvatöihin kuuluvat niin ikään sivuosat Kassilan ohjaamissa klassikkoelokuvissa Radio tekee murron, Hilmanpäivät sekä Syntipukki. Hän suunnitteli myös puvustuksia ja lavastuksia muutamiin elokuviin.

Kuolema

Sairastuttuaan rintasyöpään Mantsas kieltäytyi leikkauksesta ja päätti turvautua luontaishoitoihin. Hän ei halunnut viettää viimeisiä hetkiään sairaalassa ja kuoli kotonaan 24. tammikuuta 1979. Hän kieltäytyi hautauksesta ja muistotilaisuudesta, joihin hänen poikansa saivat hänet kuitenkin suostuteltua. Hänen tuhkansa siroteltiin niin sanottuun ”muistojen puistoon”. Kirjassaan Mustaa ja valkoista Matti Kassila luonnehtii Aino Mantsasta ”lahjakkaaksi, poikkeukselliseksi ihmiseksi, jonka oli vaikea sopeutua ympäröivään maailmaan.” Taiteellisen rehellisyyden suhteen Mantsas oli ehdottoman tinkimätön.

Filmografia

Näyttelijänä Vuosi Elokuva Rooli 1948 Ruusu ja kulkuri Kiplie von Waldenburg 1951 Radio tekee murron tarjoilijatar Tornin baarissa 1952 Radio tulee hulluksi Houruniemen keskusneiti 1954 Hilmanpäivät postineiti 1957 Syntipukki neuvoja 1960 Komisario Palmun erehdys Alli Rygseck 1961 Kultainen vasikka Eedit Honka Kaasua, komisario Palmu! Iiri Salmia, oik. Irina Salmienkoff Yllätyslahja äiti 1962 Tähdet kertovat, komisario Palmu Annikka Vadenblick 1966 Tuntematon kenraali Marqurite 1971 Hautajaiset Bertta 1973 Polkkapari Johannan äiti

Lavastajana ja puvustajana Vuosi Elokuva Tehtävä 1968 Täällä Pohjantähden alla puvut 1971 Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin lavastukset, puvut 1972 Haluan rakastaa Peter lavastus, Sannan koti 1973 Pohjantähti puvut

Lähteet

• Kassila, Matti: Mustaa ja valkoista. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13583-X.

Aiheesta muualla

• Aino Mantsas Internet Movie Databasessa. (englanniksi)