Abu Muslim Khorasani

Mervin raunioita 1800-luvun lopulla

Abu Muslim Abd al-Rahman ibn Muslim al-Khorasani, usein pelkästään Abu Muslim (pers. ‏ ابو مسلم خراسانى‎ n. 700 Balkh, Khorasan - 755 Al Madain, nyk. Irak) oli islamilaisen tarinaperinteen mukaan abbasidikenraali, joka johti Abbasidien vallankumousta Umaijadien dynastiaa vastaan. Tiedot Abu Muslimista perustuvat myöhempään islamiseen historiankirjoitukseen sekä arkeologiseen aineistoon.

Islamin tarinaperinneMuokkaa

Islamilainen kertomusperinne sisältää runsaasti tietoa Abu Muslimista, mutta tiedot eivät perustu aikalaislähteisiin vaan myöhempään tarinaperinteeseen, joten niiden luotettavuudesta ei ole varmuutta. Yksityiskohtaisimman kertomuksen esittää at-Tabari 900-luvun alussa historiateoksensa 27. osassa.[1]

Näiden tarinoiden mukaan Abu Muslim syntyi nykyisen Afganistanin alueella olleessa Balkhin kaupungissa. Hän kasvoi Irakin Kufassa. Tavattuaan abbasidien imaamin Ibrahim ibn Muhammadin Mekassa hänestä tuli heidän tukijansa. Umaijadikalifi Hisham ibn Abd al-Malik kuoli Damaskoksessa vuonna 743. Tarinan mukaan abbasidit lähettivät Abu Muslimin Khorasaniin. Hänen johdollaan alkoi kansannousu Id al-Fitrin päivänä eli 15. kesäkuuta 747. Abu Muslim valtasi Khorasanin keskuksen Mervin. Hänestä tuli Khorasanin kuvernööri ja joutui heti kukistamaan talonpoikaiskapinan Bihafaridissa.

Kun abbasidijohtaja Abu al-Abbas oli julistanut itsensä kalifiksi 748, Abu Muslim nimitettiin vuonna 750 abbasidiarmeijan päälliköksi, ja hän voitti umaijadit Zabin taistelussa. Samana vuonna hänen joukkonsa valtasivat umaijadikalifaatin pääkaupungin Damaskoksen. Viimeinen umaijadikalifi Merwan II:n salamurhattiin Egyptissä. Abbasidien dynastia syntyi ja Abu Muslim oli keskeinen tekijä vallankumouksessa.

Tarinoiden mukaan al-Abbas kutsui Abu Muslimin Irakiin ja määräsi hänen saattueensa enimmäismääräksi 500 miestä. Kalifin veli Abu al-Mansur kehotti Abu al-Abbasia tapattamaan Abu Muslimin, joka puolestaan suhtautui al-Mansuriin halveksuen. Kalifi Abu al-Abbas kuoli 754. Hänen veljensä Abu al-Mansur nousi seuraajaksi. Kun tuoreen kalifin setä Abdullah ibn Ali nosti oman kapinansa sai Abu Muslim tehtäväkseen tukahduttaa sen. Hän luovutti vangitsemansa Abdullah ibn Alin al-Mansurille. Kapinajohtaja teloitettiin. Al-Mansur lähetti virkamiehen suorittamaan inventaariota sotasaaliista. Tämä heikensi Abu Muslimin välejä kalifiin, kuten sekin, että al-Mansur nimitti hänet toisarvoiseen tehtävään Syyrian ja Egyptin kuvernööriksi vastoin luvattua Khorasanin kuvernöörin virkaa. Abu Muslimin ja al-Mansurin välinen kirjeenvaihto muuttui vihamieliseksi. Abu Muslim uskoi, että hänet murhattaisiin mikäli hän vierailisi kalifin luona, mutta yllättäen hän hyväksyi al-Mansurin kutsun neuvotteluun. Vuonna 755 Abu Muslim matkusti Al Madainiin, Irakiin. Kalifi esitti useita valituksia Abu Muslimista, joka puolestaan muistutti vastapuolta hänen tekemistä palveluksistaan vallankumouksen aikana. Kesken kokouksen al-Mansur antoi merkin vartijoille, jotka surmasivat Abu Muslimin. Hänen ruumiinsa heitettiin Tigrisiin ja hänen komentajansa lahjottiin hiljaisiksi. Uutinen kuitenkin levisi. Abu Muslimin murhaan suhtautuivat vihamielisimmin häntä tukeneet Khorasanin asukkaat. Seurauksena oli useita kapinoita ja monet kapinajohtajista väittivät Abu Muslimin elävän.

Historiatieteen näkökulmaMuokkaa

Tarinoiden värikkyydestä ja yksityiskohtaisuudesta huolimatta Abu Muslimin historiallisuutta ei ole kyetty vahvistamaan. On myös mahdollista, että hänen hahmonsa kehittyi vanhojen kolikkotekstien pohjalta 800-luvulla.[2] Ilmaisu Abu Muslim esiintyy muutamassa kolikossa. Vuonna 752 lyödyssä kuparikolikossa on teksti "Abu Muslim amir al-Muhammadun". Teksi tarkoittaa sananmukaisesti: Muslimien isä ja Muhammedin seuraajien komentaja.[2] Numismaatikko Volker Poppin mukaan ei ole selvää, että Abu Muslim tarkoittaisi tässä henkilöä. Se voisi tarkoittaa myös johtajaa yleensä. Seuraavana vuonna lyödystä kolikossa on teksti "Abd al-Rahman bn Muslim", joka sananmukaisesti merkitsee: "Armollisen orja, muslimin jälkeläinen.[2] Kyseessä voivat olla kunnianimet, joilla on tuntematon uskonnollinen sanoma.

LähteetMuokkaa

  1. at-Tabari: The History of al-Tabari Vol. 27: The ‘Abbasid Revolution A.D. 743-750/A.H. 126-132 (kääntänyt englanniksi John Alden Williams). State University of New York Press, 1985. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Popp, V.: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14-175), s. 126. Prometheus, 2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.