Abortti Suomessa
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Abortti eli raskaudenkeskeytys on Suomessa sallittu monista eri syistä, ja sillä on pitkä historia, kuten muuallakin maailmassa. Vuoden 2023 lakiuudistuksen jälkeen raskaudenkeskeytys voidaan tehdä raskaana olevan pyynnöstä, jos raskaus on kestänyt alle 12 viikkoa. Tällöin raskaana olevan oma tahto siis riittää.[1]
Historia muokkaa
Raskaudenkeskeytyksiä on tehty kautta historian, mutta lääkärin etiikka on suhtautunut niihin perinteisesti torjuvasti. Vuoden 460 eaa. Hippokrateen valaa pidetään lääketieteen ohjeiston perusmallina. Siinä vakuutetaan: "En tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita". Hippokrateen valan on kuitenkin korvannut vapaaehtoinen lääkärivala.
Ennen vuotta 1950 Suomessa ei ollut varsinaista aborttilakia vaan raskaudenkeskeytys hyväksyttiin vain lääketieteellisin perustein eli kun äidin tai lapsen henki tai terveys oli vaarassa.lähde?[2][3]
Vuonna 1950 tuli voimaan laki, joka mahdollisti abortin myös sikiön vammaisuudesta tai sairaudesta johtuen, sekä eettisin perustein kuten raiskauksen tai sukurutsan vuoksi. Tällöin laillisia abortteja tehtiin 4 000–8 000 vuodessa. Laittomien raskaudenkeskeytysten takia vaadittiin aborttilakiin edelleen vapauttamista. Laittomat abortit aiheuttivat äitiyskuolemia, terveysongelmia ja hedelmättömyyttä. Laittomien aborttien määrän arvioitiin Aborttilakikomitean mietinnön ja tulehduksellisia keskenmenoja hoitavien lääkärien mukaan olevan noin 18 000–40 000.[4]
Vuonna 1970 tuli voimaan uusi aborttilaki, jossa abortin saattoi tehdä sosiaalisin perustein (lapsen synnyttäminen ja hoito olisi huomattava rasitus) tai alle 17-vuotias, yli 40-vuotias tai kun äiti on synnyttänyt jo neljä lasta.[5] Laki hyväksyttiin eduskunnassa äänin 113–56.[6] Silloisen lääkintöhallituksen antaman ohjeen mukaan abortin tuli olla täysin vapaasti saatavissa naimattomille, leskille ja eronneille. Vuotta 1973 voidaan pitää aborttien huippuvuotena, jolloin tilastoituja abortteja tehtiin yli 23 000, ja tästä lähtien aborttien määrä on tasaisesti laskenut ehkäisymenetelmien kehittymisen myötä.[7] Viime vuosina raskaudenkeskeytysten määrä vuositasolla on ollut noin 10 000.[8]
Suurin osa, vuonna 2014 noin 95 prosenttia, raskaudenkeskeytyksistä Suomessa tehdään lääkkeellisellä menetelmällä.[8]
Suomessa aborttilainsäädäntö uudistui 1. syyskuuta 2023 niin että nainen saa abortin sitä pyytäessään.[9]
Raskauden keskeytyksen edellytykset muokkaa
Vuoden 2023 lakiuudistuksen myötä raskaana olevan oma tahto riittää perusteluksi abortille eikä muita perusteluita vaadita, jos raskaus on kestänyt alle 12 viikkoa.[10] Ennen lainmuutosta Suomessa raskauden keskeytys ei ollut lain mukaan vapaa, mutta käytännössä jokainen ennen 12. raskausviikkoa pyytävä sai abortin, sillä naisen oma kokemus raskauden ja synnytyksen rasittavuudesta riitti, ja rasitusta ei arvioinut kukaan ulkopuolinen.[11] Tämänhetkisen lain mukaan raskaudenkeskeytykseen tarvitaan alle 12 viikon tapauksissa enää vain yhden lääkärin lausunto, kun taas yli 12 viikkoa kestäneissä raskauksissa vaaditaan edelleen kahden lääkärin myönteinen päätös tai Valviran lausunto. Raskaudenkeskeytyksen saa suorittaa vain luvan saanut sairaala.[12][13]
Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää 12. raskausviikon jälkeen, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen. Jos raskaus ollaan keskeyttämässä siksi, että lapsen synnyttäminen ja hoito olisi huomattava rasitus, voidaan tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaaliviranomaisen tai kätilön selvitys naisen ja hänen perheensä elämänolosuhteista.[14] Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko.[14] Takarajan suhteuttamiseksi, nuorin tunnettu eloonjäänyt keskonen syntyi 21. raskausviikolla.[15]
Lain seitsemännen pykälän mukaan ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on lapsen isälle varattava tilaisuus esittää käsityksensä asiassa. Isän kanta ei ole asiassa kuitenkaan sitova tai ratkaiseva. [14]
Raskausviikkoon 12 asti keskeytysmenetelmä voi olla kirurginen tai lääkkeellinen ja raskausviikon 12 jälkeen ainoastaan lääkkeellisesti käynnistetty synnytys.lähde?[13]
| Abortin peruste | Tapauksia kpl |
| Sosiaalinen | 9 011 |
| Alle 17 v. | 194 |
| Yli 40 v. | 275 |
| Jo 4 aikaisempaa lasta | 220 |
| Sikiövaurio | 355 |
| Lääketieteellinen syy | 69 |
| Rajoitettu kyky huolehtia lapsista | 7 |
| Eettinen (raiskaus, insesti, tms.) | 8 |
| Yhteensä | 9 780 |
Raskaudenkeskeytysten määrä Suomessa muokkaa
Suomessa tehdään raskaudenkeskeytyksiä noin 10 000 vuodessa, ja aborttien määrä on pysynyt vakaana tai laskenut. Syy tähän on alle 20-vuotiaille tehtyjen keskeytysten väheneminen vuodesta 2004 alkaen.[16]
Nuorten raskaudenkeskeytysten määrä kääntyi kasvuun 1990-luvun puolivälissä. Nuorten raskaudenkeskeytysten määrän kasvuun reagoitiin mm. poistamalla jälkiehkäisyn reseptipakko 15 vuotta täyttäneiltä vuonna 2002 ja tekemällä seksuaalikasvatuksesta pakollinen osa koulujen opetussuunnitelmaa vuonna 2001.[17]
Esimerkiksi vuonna 2013 abortteja tehtiin yhdeksän prosenttia vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Vuonna 2014 raskaudenkeskeytysten määrä putosi jo alle kymmeneen tuhanteen (9 780 kpl).[18] Toistuvien aborttien määrä sen sijaan on kasvanut etenkin nuorimmissa ikäluokissa, vuonna 2019 se oli tehty naisista 37:lle %. Eniten abortteja vuonna 2014 naisten määrään suhteutettuna tehtiin Ahvenanmaalla, vähiten Etelä-Savon [19] ja 2018-2019 Vaasan sairaanhoitopiirissä.[16]
Vuonna 2018 tehtiin noin 8 602 raskaudenkeskeytystä eli 7,6 keskeytystä tuhatta hedelmällisyysikäistä (15–49-vuotiasta) naista kohti. Keskeytysten kokonaismäärä oli matalin vuoden 1970 jälkeen. Erityisesti alle 20-vuotiaille tehtyjen keskeytysten määrä on vähentynyt merkittävästi (–16,1 % verrattuna vuoteen 2017). [13]
Vuonna 2019 tehtiin noin 8 700 raskaudenkeskeytystä eli 7,7 keskeytystä tuhatta hedelmällisyysikäistä (15–49-vuotiasta) naista kohti. Usean vuoden yhtäjaksoisen laskun jälkeen keskeytysten määrä pysyi vuonna 2019 ennallaan verrattuna edelliseen vuoteen. Keskeytysten määrä oli kuitenkin yhä merkittävästi matalampi kuin 1990- ja 2000-luvuilla.[17][20]
Vuonna 2014 noin viisi prosenttia raskaudenkeskeytyksistä Suomessa tehtiin imukaavintana.[8] Vuonna 2018 määrä oli enää alle kolme prosenttia. [13]
Raskaudenkeskeytyksen syyt Suomessa muokkaa
Raskaudenkeskeytykset tehdään pääasiassa erilaisista sosiaalisista syistä, eli kun raskaana olevalla naisella hänen itsensä tai hänen perheensä "elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus".[14] Vuonna 2013 91,8 prosenttia aborteista tehtiin näistä sosiaalisista syistä. Toiseksi yleisin syy oli raskaana olevan yli 40 vuoden ikä (3,1 %, 2013). Kolmanneksi yleisin syy oli raskaana olevan alle 17 vuoden ikä (2,4 %, 2013). Raskaudenkeskeytys voidaan nykyisin tehdä myös ultraäänikuvauksessa todetun sikiövaurion perusteella (3,4 %, 2013).[8] Raskaudenkeskeytyksiä tehdään myös lääketieteellisistä syistä, toisin sanoen raskauden komplikaatioiden takia, kun äidin terveys tai henki on vaarassa.
Vuonna 2013 noin 67 prosenttia raskaudenkeskeytyksen tehneistä ilmoitti käyttäneensä jonkinlaista ehkäisymenetelmää raskauden alkaessa, valtaosa näistä oli käyttänyt kondomia (46,2 %). Alle 20-vuotiaista mitään ehkäisyä ei ollut käyttänyt noin 32 prosenttia. Jälkiehkäisyä oli käyttänyt 3,8 prosenttia kaikista keskeytyspotilaista. Noin 92 prosenttia raskaudenkeskeytyksistä tehtiin ennen 12. täyttä raskausviikkoa. Ennen 8. raskausviikkoa tehtyjen keskeytysten osuus oli vuonna 2013 noin 59 prosenttia, ja varhaisten raskaudenkeskeytysten osuus on kasvanut viimeisten vuosien aikana.[8]
Keskustelua muokkaa
Suomessa yli 90 prosenttia aborteista tehdään sosiaalisista syistä. Koska ennen vuoden 2023 lakimuutosta pelkkä naisen oma tahto ei riittänyt perusteeksi, osa naisista koki, että heidän piti kyetä esittämään lääkärikohtaamisissa jokin omaa halua hyväksytympi, lain edellyttämä syy. Näistä monelle jäi ikäviä kokemuksia kohtaamisesta lääkärin kanssa keskustelusta.[21] Psykologi Viveka Kaurasen mukaan suurin osa selviytyy abortista hyvin eikä kadu. Osa naisista kokee abortin voimaannuttavana kokemuksena, joka vahvistaa käsitystä omasta vastuullisuudesta.[22] Teini-iässä tehty abortti ei lisää mielenterveysongelmia.[23]
Abortista väitelleen Salome Tuomaalan mukaan vanha laki antoi Suomessa lääkärille enemmän valtaa kuin naiselle itselleen ja esti naista olemasta eettinen toimija tilanteessa.[24] Tuomaalan mielestä Suomessa pitäisi Ruotsin ja Tanskan tavoin sallia abortti ilman erityistä syytä.[25]
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa ihmettelee sitä, että sikiöihin ja hedelmöittyneisiin munasoluihin suhtaudutaan "kuin ne olisivat täysivaltaisia yksilöitä". Hallamaan mielestä kenestäkään ei tule ihmistä ilman toisia ihmisiä, ja sikiöiden ja tsygoottien pitäminen yksilöinä on "hirveän individualistinen suhtautumistapa".[26]
Kansanedustaja Päivi Räsänen kertoi Paavalin synodin kirkkopäivillä vuonna 2008, että Raamattu antaa painavat perusteet vastustaa aborttia kaikissa oloissa. Ainoa poikkeus olisi valinta äidin ja sikiön hengen välillä.[27] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat Rakkauden Lahja -kannanotossaan vuonna 2008 todenneet, että ihmiselämä vaatii suojelua jo sikiövaiheessa, ja että "lupa elämän tuhoamiseen tulee rajoittaa vakaviin poikkeustilanteisiin".[28]
Pro life -liike on poliittinen liike, joka vastustaa abortteja ja kannattaa niiden kieltämistä tai rajoittamista.
Lähteet muokkaa
- ↑ Laki raskauden keskeyttämisestä finlex.fi.
- ↑ Keski-Petäjä, Miina: Kielletty aborttihalu – Potilaskertomukset abortin sosiaalihistoriallisen tarkastelun pohjana. Teoksessa: Häkkinen, Antti & Salasuo, Mikko (toim.): Salattu, hävetty, vaiettu – Miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Julkaisuja 161., s. 46. Vastapaino, Tampere, 2015.
- ↑ Helen, Ilpo: Äidin elämän politiikka: Naissukupuolisuus, valta ja itsesuhde Suomessa 1880-luvulta 1960-luvulle., s. 32-33. Gaudeamus, Tampere, 1997.
- ↑ Erkkilä, Sven: Sikiönlähdettäjistä ja sikiönlähdettämisen rangaistavuudesta de lege ferenda. {{{Julkaisija}}}, 1952.
- ↑ https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00166
- ↑ Valtiopäivät 1969 Pöytäkirjat III avoindata.eduskunta.fi. Viitattu 11.5.2019.
- ↑ Nigel Cameron, Leif Nummela, Niilo ja Päivi Räsänen, Pekka Reinikainen: ”Ihmisarvo ja abortti”, Uuden Lääketieteen Uhrit, s. 38-39. Laittomasta tulee laillinen. Helsinki: Uusi Tie, 1989. ISBN 951-619-206-8.
- ↑ a b c d e Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Raskaudenkeskeytykset 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2014. ISSN 1798-0887.
- ↑ YLE: Näin abortin saaminen helpottuu syyskuussa: viisi tablettia, yksi lääkärikäynti
- ↑ Laki raskauden keskeyttämisestä finlex.fi.
- ↑ Yli 90 prosenttia aborteista tehdään Suomessa niin sanotuista sosiaalisista syistä. Ne on laissa määritelty näin: Raskaus voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen naisen pyynnöstä keskeyttää, kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus. Käytännössä rasitusta ei kukaan ulkopuolinen arvioi. Naisen sana riittää. Laki on siis tiukka, mutta tulkinta vapaa. HS 24.2.2013
- ↑ Aborttilain uudistus parantaa potilaan oikeuksia | HUS www.hus.fi. Viitattu 3.4.2024.
- ↑ a b c d Kustannus Oy Duodecim: Raskauden keskeytys Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 9.10.2020.
- ↑ a b c d Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239 finlex.fi
- ↑ [1]
- ↑ a b Raskaudenkeskeytystilastot 2019 26.6.2020. THL. Arkistoitu 9.10.2021. Viitattu 26.11.2020.
- ↑ a b THL: Raskaudenkeskeytykset 2019 2020. THL = viitattu = 26.11.2020.
- ↑ msn Raskaudenkeskeytykset Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 28.5.2018.
- ↑ Raskaudenkeskeytykset 2014. Thl, julkari.fi
- ↑ Raskaudenkeskeytykset - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 9.10.2020.
- ↑ Aborttilaki vanhentunut, Tulva.fi 3/2008
- ↑ "Abortista selviytyy", Sanna-Kaisa Hongisto, Seura 21.7.2011
- ↑ Kangas, Laura & Kokko, Saara: Suomalaistutkimus: Teiniabortti ei kasvata mielenterveysongelmien riskiä Keskisuomalainen. 21.7.2016. Viitattu 26.11.2020.
- ↑ "Vaienneet naiset", Anna 19, 12.5.2011, sivu 33
- ↑ "Huonon ihmisen hyvä päätös", Helsingin Sanomat, Ihmiset, 23.4.2011, sivu C10
- ↑ Aborttikeskustelussa sikiöstä puhutaan yksilönä Helsingin Sanomat. 17.8.2013. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 26.11.2020.
- ↑ Gladiolus, kansanedustaja Päivi Räsänen, esitelmä Paavalin synodin kirkkopäivillä palmusunnuntaina 2008.
- ↑ Rakkauden lahja – Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta muokkaa
- Heta Häyry & Matti Häyry: Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-354-9.
- Häyry, Matti & Häyry, Heta: Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-3126-1.
- Kauranen, Viveka: Abortti ja siitä selviytyminen. Helsinki: Art House Oy, 2011. ISBN 978-951-884-472-6.
- Puolimatka, Mia: Minkä arvoinen on ihminen?. Virrat: Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK, 2013. ISBN 978-952-5866-86-5.
- Venesmäki, Elina (toim.): En ole kertonut tästä kenellekään. Puheenvuoroja abortista. Helsinki: Kustantamo S&S, 2021. ISBN 978-951-52-5191-6.
Aiheesta muualla muokkaa
- Abortti (Arkistoitu – Internet Archive) Infopankki.fi.
- Vuoden 1970 aborttilaki huomioi myös elämänolot Ylen Elävä arkisto.
- Berner, Anna-Sofia: Jonkun se on tehtävä HS.fi. 24.2.2013.
- Kauranen, Viveka: Abortti ja psyykkinen hyvinvointi. Terveyskirjasto.fi. 21.6.2016.
- Raskaudenkeskeytykset (Arkistoitu – Internet Archive) Väestöliitto.
- Käypä hoito: Raskaudenkeskeytys lääkkein tai kirurgisesti Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
- Laki raskauden keskeyttämisestä.
- Asetus raskauden keskeyttämisestä.