Abdelhafid

Marokon sulttaani (1908–1912)

Abdelhafid (myös Abd al-Hafid; 1875 Fès, Marokko4. huhtikuuta 1937 Enghien-les-Bains, Ranska)[1] oli Marokon sulttaani vuosina 1908–1912. Hän nousi valtaan Marokon sodan aikana syrjäyttämällä nuoremman veljensä Abdelazizin. Abdelhafid joutui vuonna 1912 hyväksymään Marokon alistamisen Ranskan protektoraatiksi ja menetti pian sen jälkeen valtansa.

Sulttaani Abdelhafid.

Abdelhafidin isä oli sulttaani Hassan I. Hänen veljensä Abdelaziz nimitti hänet Marrakechin kuvernööriksi. Eurooppalaismielinen Abdelaziz ajautui epäsuosioon hyväksyttyään Marokon suvereniteettia kaventaneet Algecirasin konferenssin päätökset, joten Abdelhafid käynnisti vuonna 1907 Abdelazizia ja ranskalaisia vastaan suunnatun kapinan. Abdelhafid yritti ensin karkottaa Casablancaa ja Oujdaa miehittäneet ranskalaiset, jotka kuitenkin löivät hänet takaisin seuraavana talvena. Abdelazizin joukoista oli vähemmän vastusta, joten Abdelhafid marssi 7. kesäkuuta 1908 pääkaupunkiin Fèsiin, jossa hänen kannattajansa olivat jo aiemmin julistaneet hänet sulttaaniksi. Syksyllä 1908 hän sai valtaansa myös pohjoisen Marokon, ja Abdelaziz pakeni Tangeriin. Abdelhafid lupautui nyt noudattamaan Algecirasin sopimusta, joten Euroopan suurvallat tunnustivat hänet sulttaaniksi tammikuussa 1909.[2][3] Myöhemmin samana vuonna saatiin kukistettua vuodesta 1902 kapinoinut valekruununtavoittelija Bou Hamara.[3]

Abdelhafid ei onnistunut rauhoittamaan Marokkoa, vaan kapinat ja sisällissodat jatkuivat.[2] Espanja soti vuonna 1909 berberiheimoja vastaan Rifissä. Keväällä 1911 Ranskan oli lähetettävä joukkoja karkottamaan Fèsiä uhanneet kapinalliset, minkä jälkeen Abdelhafid joutui tekemään lisää myönnytyksiä Ranskalle, kuten ottamaan ranskalaisia neuvonantajia armeijaansa ja hallintoonsa sekä nimittämään ranskalaismielisen Muhammad al-Muqrin suurvisiiriksi. Saksan yritys puuttua tilanteeseen johti heinäkuussa 1911 toiseen Marokon kriisiin. Lopulta suurvallat kuitenkin sopivat, että Ranska saisi vapaat kädet Marokossa.[3] Abdelhafid joutui allekirjoittamaan 30. maaliskuuta 1912 Fèsin sopimuksen, jonka nojalla Marokosta tuli Ranskan protektoraatti. Ranskan ensimmäiseksi kenraaliresidentiksi Marokkoon nimitettiin Hubert Lyautey, joka järjesti ensitöikseen Abdelhafidin syrjäytetyksi ja nosti valtaistuimelle tämän veljen Yusefin.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Abd al-Hafid (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.9.2019.
  2. a b c Morocco: Decline of traditional government (1830–1912) (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.9.2019.
  3. a b c Nordisk familjebok (1912), s. 1034, 1036–1039 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.9.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa