Hassan I (18579. kesäkuuta 1894 Tadla) oli Marokon sulttaani vuosina 1873–1894.[1] Häntä edelsi sulttaanina hänen setänsä Muhammad IV.

Hassan I.

Hassan I tuli sulttaaniksi 12. syyskuuta 1873. Hän oli vanhoillinen hallitsija, mutta toteutti Marokossa myös uudistuksia. Hän onnistui pitämään Marokon sisäisesti suhteellisen vakaana ja säilyttämään maansa itsenäisyyden.[1] Hassan pyrki hyödyntämään Euroopan suurvaltojen keskinäistä kilpailua, jotta mikään niistä ei pääsisi liittämään Marokkoa valtapiiriinsä. Vuonna 1880 solmittiin Madridin sopimus säätelemään Euroopan maiden etuoikeuksia Marokossa.[2] Hassan perusti Marokkoon pysyvät asevoimat ja värväsi niiden kouluttajiksi eurooppalaisia palkkasotureita. Hän kävi lähes jatkuvasti sotaa kapinallisia heimoja vastaan.[1] Aiemmin lähes itsenäinen Susin alue alistettiin takaisin sulttaanin alaisuuteen vuonna 1882. Rifin alueen levottomuudet johtivat vuosina 1893–1894 konfliktiin Espanjan kanssa.[2]

Hassania seurasivat sulttaaneina vuoron perään hänen kolme poikaansa Abdelaziz, Abdelhafid ja Yusef.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Hassan I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.9.2019.
  2. a b Nordisk familjebok (1912), s. 1033–1034 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.9.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa