Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee jääkäriä. Opettaja ja näytelmäkirjailija Aarne Salmisesta on eri artikkeli.

Aarne Antero Johannes Salminen (9. helmikuuta 1894 Köyliö7. maaliskuuta 1965) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat rovasti Vihtori Salminen ja Johanna Sipilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Toini Vennerqvistin kanssa.[1][2]

Aarne Salminen
Salminen aarne.jpg
Henkilötiedot
Muut nimet Aarne Antero Johannes Salminen
Syntynyt 9. helmikuuta 1894
Köyliö
Kuollut 7. maaliskuuta 1965 (71 vuotta)
Jääkäri
Korkein sotilasarvo jääkärimajuri

OpinnotMuokkaa

Salminen kävi viisi luokkaa Sortavalan reaalilyseota ja toimi sen jälkeen konttoristina ja oli vuonna 1920 kuunteluoppilaana Kauppakorkeakoulussa ja suoritti pääosan koulun kurssista. Hän suoritti sotilashallinnollisten kurssien 1. jakso. vuosina 19261927 ja 2. jakson vuosina 19271928.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Värväreitä ja etappimiehiä: vasemmalta ylhäältä: jääkärimajuri Kurt Wallenius (käytti nimeä Aarne Pursiainen), kapteeni Urho Sihvonen (Oravapoika), majuri Lennart Oesch (Johansson), vänrikki Väinö Sutinen (Blomberg), kapteeni Erkki Viitasalo (Torniaisen Ville), kapteeni Tauno Ilmoniemi (Möttönen) ja vänrikki Eino Koivisto (Aho); keskirivissä: kapteeni Friedel Jacobsson (metsänhoitaja Borg), maisteri H. Stenberg, vääpeli Väinö Heikkinen (Hallan Väinö) ja tohtori Valter Sivén, alarivissä: kapteeni Aarne Salminen (Virén), vääpeli Savolainen ja Vääpeli Vilkman. Kuva: Tukholma tammikuu 1917

Salminen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 5. tammikuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 22. elokuuta 1916 värväys ja etappitehtäviin Suomeen. Hän kuului itäiseen etappiin ja toimi mm. etapinjohtajan kuriirina. Takaisin Saksaan hän palasi 3. maaliskuuta 1917 ja hänet sijoitettiin edelleen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi). Suomeen hän palasi 8. joulukuuta 1917 aselaiva S/S Equityn toisella retkellä Aspuskäriin Merikarvialle ja määrättiin matkustamaan Joensuuhun, missä harjoitti suojeluskuntajoukkoja ja oli Joensuun suojeluskunnan päällikkönä 27. joulukuuta 191724. tammikuuta 1918.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Salminen johti Joensuun suojeluskuntalaisista muodostetun osaston Viipuriin ja osallistui Venäjänsaaren retkeen, missä toimi 2. komppanian päällikkönä ja otti osaa Kämärän taisteluun. Hänet määrättiin helmikuun alussa Karjalan ryhmän 1. pataljoonan konekiväärikomppanian päälliköksi, jonka päällikkönä otti osaa taisteluihin Orassa, Noskualla ja Pullilassa, missä hän haavoittui lievästi 11. helmikuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan hänet nimitettiin 14. maaliskuuta 1918 alkaen Karjalan 2. rykmentin 4. pataljoonan komentajaksi ja otti rykmentin komentajana osaa taisteluihin Kääntymällä, Oravalan-Lottolan akselilla, Pihkalanjärvellä, Viipurissa ja Naulasaaressa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen sotaisa aikaMuokkaa

Hän palveli sisällissodan jälkeen edelleen pataljoonankomentajana 2. Karjalan rykmentissä, josta myöhemmin muodostettiin Laatokan. jalkaväkirykmentti n:o 6:ksi. Armeijasta hän erosi 28. lokakuuta 1918 vain liittyäkseen Viron vapaussotaan lähtevään Pohjan Poikain rykmenttiin 1. maaliskuuta 1919, rykmentissä hänet sijoitettiin 2. pataljoonan komentajaksi ja hän otti osaa Petserin rintaman taisteluihin. Viron armeijasta hän erosi 15. toukokuuta 1919 ja jatkoi sotaisaa nuoruuttaan liittymällä 25. toukokuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaa, missä hän toimi kuljetuspäällikkönä 1. elokuuta 1919 saakka. Suomen armeijan palvelukseen hän astui sotaretkiensä jälkeen 1. huhtikuuta 1924 ja määrättiin Erillisen rannikkotykistöpatteriston talouspäälliköksi, jonka jälkeen hän oli talouspäällikkönä myös Rannikkotykistörykmentti 3:ssa ja Rannikkolaivastossa. Armeijasta hän erosi toistamiseen 25. syyskuuta 1936 ja siirtyi sanomalehti Ilkan taloudenhoitajaksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Salminen osallistui talvisotaan toimistoupseerina puolustusministeriön Intendenttiosastolla ja hän jatkoi tehtävässä myös välirauhan ja jatkosodan alun, kunnes vuonna 1942 hän siirtyi Kustannus Oy Kotimaan ja Kirjapaja Oy:n toimitusjohtajaksi. Hänet haudattiin uurnalehtoon Malmille.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Hän toimi Rannikkotykistörykmentti 3:n kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuosina 1926 ja 1928 ja varajäsenenä vuosina 19271931 sekä jäsenenä vuosina 19291930.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975