Aadolf Juhana
Aadolf Juhana, Pfalz-Zweibrückenin kreivi, Stegeborgin herttua (ruots. Adolf Johan; 11. lokakuuta 1629 Stegeborg – 14. lokakuuta 1689 Stegeborg) oli Reinin pfalzkreivi ja Ruotsin prinssi. Hän oli Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaan nuorempi veli. Aadolf Juhana oli Ruotsin sotamarsalkka, sotapäällikkö Pohjan sodassa vuosina 1655–1659 ja myöhemmin valtakunnanmarski.[1][2]
_-_Nationalmuseum_-_39785_(crop).jpg)
Elämä
muokkaaAadolf Juhanan isä oli Pfalz-Zweibrückenin herttua Juhana Kasimir ja äiti Ruotsin prinsessa Katariina Vaasa, kuningas Kaarle IX:n tytär.[2] Menetettyään äitinsä yhdenksänvuotiaana Aadolf Juhana vietti lapsuutensa Ruotsin hovissa serkkunsa kuningatar Kristiinan hallitessa. Kruununperijän veljenä Aadolf Juhana nimitettiin kesäkuussa 1651 vain 21-vuotiaana Länsi-Götanmaan, Taalainmaan ja Värmlannin kenraalikuvernööriksi kuolleen Lennart Torstenssonin seuraajana. Vuonna 1653 Aadolf Juhana sai sotamarsalkan arvon.[1][2] Seuraavana vuonna hänen veljensä Kaarle X Kustaa nousi valtaistuimelle Kristiinan luovuttua kruunusta.
Aadolf Juhana toimi komentajana vuonna 1655 puhjenneessa sodassa Puolaa vastaan. Tammikuussa 1656 Kaarle X nimitti hänet Puolassa ja Preussissa taistelevan ruotsalaisen armeijan generalissimukseksi. Kuningas jätti sotaretken joksikin aikaa kokonaan veljensä johdettavaksi, tosin tämä tukeutui vahvasti sotamarsalkka Carl Gustaf Wrangelin apuun. Aadolf Juhana ja Wrangel löivät puolalaiset Gnesenin taistelussa huhtikuussa 1656, minkä lisäksi Aadolf Juhana osallistui myös Varsovan taisteluun heinäkuussa 1656. Keväällä 1657 Kaarle X siirtyi johtamaan sotatoimia Tanskaa vastaan jättäen Aadolf Juhanan kokonaan vastuuseen Puolan-armeijasta ja ruotsalaisten miehittämän Länsi-Preussin hallinnosta. Aadolf Juhana johti menestyksekästä puolustustaistelua ja onnistui keväällä 1659 etenemäänkin, mutta tappiot olivat suuret eikä vihollista saatu houkuteltua ratkaisevaan yhteenottoon. Tyytymätön Kaarle X vapautti lopulta veljensä komentajuudesta. Aadolf Juhana palasi elokuussa 1659 Ruotsiin ja jätti komennon sotamarsalkkaluutnantti Lorens von der Lindelle.[2]
Vuonna 1660 kuollut Kaarle X määräsi testamentissaan Aadolf Juhanan valtakunnanmarskiksi sekä alaikäisen Kaarle XI:n holhoojahallituksen jäseneksi. Jos kuningataräiti Hedvig Eleonoora kuolisi tai menisi uudelleen naimisiin ennen Kaarle XI:n täysi-ikäisyyttä, Aadolf Juhanasta piti testamentin mukaan tulla holhoojahallituksen johtaja. Ruotsin valtaneuvosto ja valtiopäivät päättivät kuitenkin poiketa testamentista ja jättää Aadolf Juhanan holhoojahallituksen ulkopuolelle tämän vastalauseista piittaamatta. Hän yritti turhaan saada päätöksen kumottua vuoden 1664 valtiopäivillä. Jouduttuaan syrjään päätöksenteosta ja hovista Aadolf Juhana asui vuoroin Saksassa, vuoroin Stegeborgissa Ruotsissa. Hän joutui useisiin riitoihin ja oikeusjuttuihin sukunsa kanssa.[1][2] Hän vastusti muun muassa suuren reduktion ulottamista omiin läänityksiinsä.[2]
Aadolf Juhanan ensimmäinen puoliso oli vuosina 1649–1653 Elsa Beata Persdotter Brahe, valtiomies Pietari Brahen tytär. Tämän kuoltua Aadolf Juhana nai vuonna 1661 Elsa Elisabet Brahen, kansleri Erik Axelsson Oxenstiernan lesken. Aadolf Juhanalla oli kahdeksan lasta, joista aikuisiksi eli neljä: Katariina, Elisabet, Aadolf Juhana ja Kustaa (Gustav Samuel Leopold). Vuonna 1688 lapset pakenivat hovin turviin riitauduttuaan pahasti isänsä kanssa.[1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aadolf Juhana Wikimedia Commonsissa
