Şuşa (azerinkielinen nimi, arm. Շուշի, Šuši; ven. Шуша, Šuša) on kaupunki Azerbaidžaniin virallisesti kuuluvassa Vuoristo-Karabahissa. Se sijaitsee Karabahin vuoriharjanteen juurella 11 kilometriä Stepanakertista etelään. Kaupunki on Şuşan piirin keskus. Sen kautta kulkee Yevlaxin, Stepanakertin ja Nahitševanin välinen maantie. Asukkaita oli vuonna 2013 noin 4 300 henkeä[1] (15 039 vuonna 1989).[2] Azerbaidžanin tilastokeskuksen arvio väkiluvuksi (23 900 as., 2020 alussa)[3] poikkesi huomattavasti paikallisesta arviosta.

Şuşa
(Šuši)
Շուշի
Shushi, NKR.jpg
vaakuna
vaakuna

Şuşa

Koordinaatit: 39.7636°N, 46.7514°E

Valtio Azerbaidžan
Vuoristo-Karabah¹
Piiri Šušin piiri
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 5,5 km²
Väkiluku (2013) 4 300[1]
¹ de facto itsenäinen alue









Şuşa kuului 1990-luvun alun Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen Vuoristo-Karabahin tasavaltaan, kunnes Azerbaidžanin joukot valtasivat sen takaisin marraskuussa vuoden 2020 sodan aikana.

HistoriaMuokkaa

 
Kaupunkikuvaa Şuşassa, piirros vuodelta 1865.
 
Şuşan linnoituksia.

Şuşan perusti Karabahin kaanikunnan hallitsija Panah Khan.[4] Vuonna 1752 perustettu[5] kaupunki tunnettiin alun perin nimellä Panahabad. Kaanien ottaessa sittemmin yhteen Persian hallitsijoiden kanssa Şuşaa piiritettiin vuosina 1785 ja 1797. Persian šaahi Agha Muhammad Šah kuoli Şuşassa hieman jälkimmäisen piirityksen jälkeen. Seuraavan vuosisadan alussa Venäjän–Persian sodan aikana vuonna 1805 paikan valtasivat venäläiset ja sinne asetettiin venäläinen varuskunta. Koko kaanikunta liitettiin Venäjään vuonna 1822.[6] Vuonna 1840 Şuşasta tuli Jelizavetpolin lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus.[7] 1800-luvun ajan kaupungin porvariluokka kasvoi ja kaupunkiin rakennettiin kirkkoja, moskeijoita, leveitä katuja ja useita uusklassisia rakennuksia. Se tuli tunnetuksi Azerbaidžanin konservatoriona, sillä se tuotti useita muusikkoja ja säveltäjiä. Kaupungin merkitys väheni vuoden 1905 jälkeen, jolloin se kärsi suuria tuhoja kaupungin muslimien ja kristittyjen välisissä yhteenotoissa. Vielä suurempia tuhoja se kärsi vuonna 1920, jolloin Azerbaidžanin armeija tuhosi sen armenialaisen kaupunginosan. Kymmenisen vuotta myöhemmin kaupungissa vieraillut venäjänjuutalainen runoilija Osip Mandelštam kuvaili sitä aavekaupungiksi.[4]

Vuodesta 1923 kaupunki kuului Vuoristo-Karabahin autonomiseen alueeseen.[7] Stepanakertista tuli autonomisen alueen pääkaupunki ja Şuşasta kehittyi samalla alueen azeriväestön keskus. Vuoristo-Karabahin konfliktin kärjistyessä vuonna 1988 kaupunki oli yksinomaan azerien asuttama linnake armenialaisten autonomisen alueen sisällä. Sodan puhjettua armenialaiset valtasivat sen toukokuussa 1992 ja tuhosivat siitä suurimman osan. Sittemmin armenialaiset ovat tehneet kaupungissa joitakin korjauksia ja esimerkiksi sen armenialainen kirkko on jälleenrakennettu. Suuri osa kaupungista on kuitenkin edelleen tyhjillään, mukaan lukien sen kaksi moskeijaa. Kaupungin kohtalosta on tullut yksi tärkeimmistä Vuoristo-Karabahin konfliktin päättämistä koskevien neuvottelujen kiistakysymyksistä. Armenialaiset pelkäävät, että kaupungista muodostuisi jälleen azerien tukikohta, kun taas paenneet azerit eivät halua luopua vaatimuksistaan kaupungin suhteen.[4]

Syyskuussa 2020 Vuoristo-Karabahin armenialaiset ilmoittivat aikeista siirtää tasavaltansa parlamentti Stepanakertista Şuşaan.[8] Saman kuun lopussa uudelleen syttyneiden yhteenottojen jälkeen armenialaiset ovat syyttäneet azereja kaupungin tulituksesta. Vahinkoja kärsi lokakuussa esimerkiksi Ghazantšetsotsin katedraali.[9] Marraskuussa Azerbaidžanin presidentti İlham Əliyev ilmoitti azerien vallanneen kaupungin. Armenialaiset kiistivät ensin tiedon mainiten taistelujen jatkuvan.[10] Vuoristo-Karabahin hallinto vahvisti kuitenkin lopulta 9. marraskuuta kaupungin menetyksen.[11]

KaupunkikuvaMuokkaa

Ennen Azerbaidžanin ja Armenian välistä sotaa Şuşassa oli silkki- ja pienteollisuutta. Se tunnettiin myös ikivanhana matonkudonnan keskuksena. Kaupungissa oli historiallinen museo ja säveltäjä Üzeyir Hacıbəyoville omistettu kotimuseo. Şuşa oli suosittu matkailukohde, jonka ympärillä sijaitsi parantoloita, lepokoteja ja pioneerileirejä. Nähtävyyksiin kuuluivat 1700-luvulla rakennetut linnat ja linnoituksen muurit sekä 1700–1800-lukujen koristeelliset asuintalot.[7] Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen monet rakennukset jäivät raunioiksi. Kaupungissa tehtiin sodan jälkeen eri rakennusten kunnostus- ja jälleenrakennustöitä. Kunnostettuihin rakennuksiin lukeutuvat esimerkiksi 1800-luvulla rakennetut Ghazantšetsotsin katedraali[4] ja Yuxarı Gövhar Ağan moskeija.[12]

VäestöMuokkaa

Vuoristo-Karabahin hallinnon mukaan Şuşan asukasluku oli vuonna 2013 noin 4 300.[1] Kaupungissa asui yksinomaan armenialaisia. Kaikki azerit olivat paenneet Vuoristo-Karabahin sodan seurauksena. Ennen sotaa kaupunki oli alueen ainoa azerienemmistöinen kaupunki.[13] Vuonna 1989 sen asukasluku oli ollut noin 15 039.[2] Azerbaidžanin tilastokeskuksen arvio väkiluvuksi vuoden 2020 alussa oli noin 23 900.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Statistical Yearbook of Nagorno-Karabakh Republic, 2007-2013 (pdf) (sivut 35-37, arkistolinkki) National Statistical Service of NKR, stat-nkr.am/. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi) ja (armeniaksi)
  2. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kohta Azerbaidžanskaja SSR, noin 25% websivun alalaidasta.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.11.2020. (venäjäksi)
  3. a b Population of Azerbaijan - 2.6. Population by sex, economic and administrative regions, urban settlements at the beginning of the 2020 (xls) (Excel-taulukko) Baku: The State Statistical Committee of the Republic of Azerbaijan, stat.gov.az. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  4. a b c d Thomas de Wall: The Caucasus - An Introduction, s. 103-104, 120. Oxford Univeristy Press, 2010. ISBN 978-0-19-539976-9. (englanniksi)
  5. C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis and Ch. Pellat, Assisted by C. Dumont ja M. Paterson: Encyclopaedia of Islam, Volume IV (Iran-Kha), s. 573. BRILL, 1998. ISBN 9789004057456. (englanniksi)
  6. George A. Bournoutian: EBRĀHĪM ḴALĪL KHAN JAVĀNŠĪR Encyclopædia Iranica. Viitattu 11.11.2020. (englanniksi)
  7. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 29, s. 523. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978.
  8. Joshua Kucera: Karabakh announces move of parliament eurasianet. Viitattu 29.10.2020. (englanniksi)
  9. Nagorno-Karabakh: Armenia accuses Azerbaijan of targeting cathedral BBC Newa. BBC. Viitattu 29.10.2020. (englanniksi)
  10. Nagorno-Karabakh: Azerbaijan 'takes key town' in Armenia conflict BBC News. BBC. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  11. Nagorno-Karabakh Briefing - Nov. 10 The Moscow Times. Viitattu 11.11.2020. (englanniksi)
  12. Joshua Kucera: Karabakh’s contentious mosque restoration eurasianet. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  13. Daniel Bardsley: Shusha breathes new life after years of strife The National. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa