Zouératt
Zouératt (myös Zouérat, Zouérate, Zoueirat; arab. ازويرات, az-Zuwairāt) on kaivoskaupunki ja Tiris Zemmourin alueen hallinnollinen keskus Mauritaniassa. Se sijaitsee Kédiat d’Idjilin massiivin koillispuolella[1] 765 kilometriä maan pääkaupungista Nouakchottista koilliseen. Kunnassa on 44 600 asukasta (vuonna 2013, väestönlaskenta)[2].
| Zouératt ازويرات, az-Zuwairāt |
|
|---|---|
 Zouératt Kédiat d’Idjililtä nähtynä. |
|
  Zouératt |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Mauritania |
| Alue | Tiris Zemmour |
| Departementti | Zouératt |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kaupunki |
| – Hallinnon tyyppi | kunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 1 012 km² |
| Korkeus | 350 m |
| Väkiluku (2013) | 44 600 |
Maantiede ja asutus
muokkaaZouérattin kaupunkikunnan pinta-ala on 1 012 neliökilometriä. Sitä ympäröi Fdeirickin kunta. Maisemaa leimaa tasaisen autiomaan yllä kohoava Kédiat d’Idjil, joka on Mauritanian korkein kohta (915 metriä). Vesistöjä ovat sateiden jälkeen kuivuvat vadit ja lammet. Juoma- ja käyttövesi saadaan pohjavesiesiintymistä. Kasvillisuus koostuu vadeissa, sora-aavikolla ja vuorilla kasvavista akaasioista, pensaista ja heinäkasveista.[1]
Vuoden keskilämpötila on 25,7 astetta. Huhtikuusta marraskuuhun saakka kestävän kuuman kauden aikana lämpötila saattaa nousta 40:een ja joulu-tammikuussa laskea 12 asteeseen. Vuotuinen sademäärä on alle 50 millimetriä.[1]
Zouératt on kunnan ja samannimisen departementin eli moughataan ainoa asutuskeskus[3]. Siellä asuu 84 prosenttia alueen väestöstä[2].
Historia
muokkaaZouérattin historia liittyy ranskalaisten vuonna 1935 löytämiin Kédiat d’Idjilin rautamalmiesiintymiin[1]. Niiden hyödyntämistä ryhdyttiin tutkimaan toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1952 perustettiin kaivosyhtiö Société des mines de fer de Mauritanie (MIFERMA), joka aloitti rakennustyöt vuonna 1960 ja tuotannon vuonna 1963. MIFERMA kansallistettiin vuonna 1974, ja se sai nimen Société nationale industrielle et minière (SNIM).[4][5]
Polisario-liike teki tuhoisan iskun Zouérattiiin vuonna 1977 sen jälkeen, kun Mauritania oli miehittänyt Länsi-Saharan eteläosan. Kaivostoimintaa haittasivat myös rautamalmin maailmanmarkkinahintojen vaihtelut sekä vanhojen esiintymien ehtyminen.[5] Kaupungin väestö kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla, mutta myöhemmin kasvu hidastui SNIM:n vähentäessä henkilöstöään. Alueen hallinnollinen keskus siirrettiin taantuvasta Fdeirickistä Zouérattiin vuonna 1986.[1]
SNIM hyödyntää nykyään Kédiat d’Idjilin, Guelb El Rhein ja M’Haoudattin avolouhosten hematiittia ja magnetiittia[6]. Mineraalit käsitellään Zouérattissa ja kuljetetaan rautateitse Nouadhiboun satamaan[7][8][9].
Liikenne, talous ja palvelut
muokkaaZouérattiin johtaa päällystetty maantie Fdeirickistä[1]. Sen erikoisuus on vasemmanpuoleinen liikenne, joka on perua oikealta ohjattavista malminkuljetusautoista[10]. Kaupungista on julkista liikennettä Atariin ja Nouakchottiin. SNIM:n malmijunat kuljettavat Nouadhibouun myös matkustajia ja tavaroita, mutta matkustusolosuhteet ovat yleensä vaikeat. Kaupungin pohjoispuolella on kansainvälinen lentoasema.[1]
Kaupunkilaisten pääelinkeinot ovat kaivostoiminnan lisäksi kaupankäynti ja palvelut, karjanhoito, julkiset palvelut, puutarhaviljely ja liikenne. Tärkeimmät tuotantoeläimet ovat vuohet, kamelit ja lampaat. Keinokastelluissa puutarhoissa viljellään taatelipalmuja ja vihanneksia.[1]
Palveluihin kuuluvat ala- ja yläkoulut, lyseo, aluesairaala, terveyskeskus, SNIM:n poliklinikka, kirjasto ja urheilukenttä. Zouérattissa on vesijohto-, sähkö- ja puheliverkot sekä säännöllinen jätehuolto. Moskeijoiden ja koraanikoulujen lisäksi kaupungissa on myös yksi kirkko.[1]
Matkailu
muokkaaZouérattissa on kaksi hotellia ja muita majoituspalveluja sekä kaivostoimintaa esittelevä museo. Matkailu kaupunkiin on hyvin vähäistä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Projet Guelbs II de la SNIM, Mauritanie: SNIM Étude d’impact environnemental et social SNIM. 2009. Viitattu 14.7.2022.
- ↑ a b RGPH 2013: Population des wilayas, moughataa et comunes Direction générale des collectivités territoriales. Viitattu 13.7.2022.
- ↑ Recensement Général de la Populationet de l’Habitat (RGPH2013): Localités Habitées en Mauritanie Archive.org. Arkistoitu 12.8.2021. Viitattu 13.7.2022.
- ↑ Notre histoire SNIM. Arkistoitu 5.7.2022. Viitattu 14.7.2022.
- ↑ a b Pazzanita, Anthony G.: Historical Dictionary of Mauritania, 3rd edition, s. 271–277, 552. Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5596-0
- ↑ Mine SNIM. Arkistoitu 5.7.2022. Viitattu 14.7.2022.
- ↑ Process SNIM. Arkistoitu 5.7.2022. Viitattu 14.7.2022.
- ↑ Le chemin de fer SNIM. Arkistoitu 28.5.2019. Viitattu 14.7.2022.
- ↑ Le port de chargement SNIM. Arkistoitu 5.7.2022. Viitattu 14.7.2022.
- ↑ Le Petit Futé Mauritanie 2011–2012, s. 133. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2011. ISBN 9782746940093