Zeus murhemielellä

Zeus murhemielellä (m.kreik. Ζεὺς Τραγῳδός, Zeus tragōdos; lat. Juppiter Tragoedus) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka käsittelee jumalten olemassaoloa ja jumalallista kaitselmusta.

Zeus murhemielellä
Ζεὺς Τραγῳδός
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Ernst Lampén
Kustantaja Otava
Julkaistu 1924
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lukianoksen teos on muodoltaan dialogi. Se alkaa kreikkalaisen mytologian jumalten parista. Zeus on murheissaan siitä, että ihmiset eivät enää usko ja turvaa jumaliin eivätkä uhraa heille hurskaasti. Eräskin ateenalainen oli polttanut uhriksi sitkeää kukkoa ja valmistanut suitsukkeen homeisista aineksista. Kaiken huipuksi Zeus oli kohdannut Stoa poikilen luona kaksi filosofia väittelemästä koulukuntiensa käsityksistä jumalista ja jopa jumalten olemassaolosta. Nämä filosofit olivat epikurolainen Damis ja stoalainen Timokles. Damis katsoi, etteivät jumalat välitä ihmisistä, ja samalla myös kyseenalaisti jumalien olemassaolon kokonaan. Timokles puolusti ajatusta jumalallisesta kaitselmuksesta.[1]

Varsinainen keskustelu teoksessa käydään tämän jälkeen näiden kahden filosofin välillä. Jumalat seuraavat väittelyä olinpaikastaan ja kommentoivat sitä välillä, pitäen Timokleen puolta. Jumalista esiintyvät Zeuksen lisäksi Hermes, Hera, Kolossos eli Rhodoksen kolossi (Helioksen patsas), Herakles, Athene, Poseidon, moitteen jumala Momos, Hermagoras (Hermes Agoraios, Agoralla sijainnut Hermeen patsas), Afrodite sekä Apollon.[2]

Timokles tukee ajatuksiaan jumalista muun muassa runoilijoiden näkemyksillä sekä sillä, että kaikkien kansojen parissa uskotaan jumaliin. Damis vastaa sanomalla runoilijoiden vain halunneen lumota kuulijoitaan sanomalla jotain miellyttävää; eri kansojen uskomukset puolestaan eivät todista mitään, koska ne ovat niin ristiriitaisia. Tämän jälkeen Timokles vetoaa ennustuksiin sekä siihen, että maailmankaikkeus tarvitsee ikään kuin perämiehen ohjaajakseen. Damis sanoo ennustusten olevan sekavia ja maailman tapahtumien osoittavan, ettei kaitselmusta ja ohjausta ole. Lopuksi Timokles turvaa viimeiseen oljenkorteensa: hänen mukaansa jumalia on oltava olemassa, koska myös heille omistettuja alttareita on olemassa. Damis toteaa tähän vain sen, että väittely on selvästikin lopussa.[3]

Teos päättyy Zeuksen toteamukseen, että hän haluaisi mieluummin yhden sellaisen liittolaisen kuin Damis, kuin olisi tuhannen Babylonin valtias.[2]

Ernst Lampén on suomentanut teoksen lyhennellen (Otava 1924).

LähteetMuokkaa

  1. Lampén 1924, s. 88–91.
  2. a b Lucian: Zeus Tragoedus, Zeus Rants. (englanniksi)
  3. Lampén 1924, s. 91–99.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lukianos: Zeus murhemielellä. Teoksessa Lampén, Ernst: Terve, Lukianos!. Sisältää osittaisia ja kokonaisia suomennoksia Lukianoksen teoksista. Helsinki: Otava, 1924.

Aiheesta muuallaMuokkaa